Siirry pääsisältöön

Maisemia

 




Kun maisemat kotinurkilla on tämmöiset,

voisko sitä enää parempaa näkymää toivoa.
Meidän tupa on tuo harmaa,
vähän kattoa näkkyy.
:) 

Alempi otos on ihan meidän kotitien toiselta puolen,
tuolla aidan takana asustaa talvisin myös hevoinen.
Mutta kesäisin rouva hevoinen on jossain muilla laidunmailla.
Ihana vanha rouva.



Ehkäpä se meri/saaristomaisema
näin rannikkokaupungin kasvatille 
myöskin kelpaisi,
mutta nyt nautin tästä.
:)






 Mutta asumisen suhteenkin olen 
tämän elämän myötä oppinut sen, ettei mikään ole pysyvää.
Vaikka talo ostettiin ja melkeimpä kokonaan uudestaan
remontoitiin ja rakennettiin,
sen voi syystä tai toisesta joutua jättämään.

Joten eihän kiinnytä liikaa seiniin
ja muuhun materiaan.
Niitä saa aina uusia,
ihmiselämää ei.




Pionientuoksuista sunnuntaita
toivotellen!

-Reeta-




Kommentit

  1. Kauniis maalaismaisemat teillä...:)

    VastaaPoista
  2. Niin juuri, einkannata kiinnittää sydäntään katoaviin aarteisiin vaan katoamattomiin! Siunaukset!

    VastaaPoista
  3. Kauniita maisemia, niin rauhallisia.
    Itse asun Turun saaristossa,ihan meren rannalla pienessä ruukin kylässä.
    Naimisissa olen merimiehen kanssa. Kotoisin olen kuitenkin Porista ja sielläkin ikäni asunut meren rannalla.
    Meri on katoamaton aarre, se on ja pysyy. Saan siitä sieluuni rauhaa. Meri ja tuuli on minulle ihan yhtä tärkeää ja pysyvää kuin perhe.

    Olen seurannut blogiasi ja elämääsi jo kauan. Vaan en ole kommentoinut. En tiedä oikein nytkään mitä sanoa. Olet ihmeellinen nainen ja äiti.
    Ihailen Sinua ihan todella. Kun käyn sivuillasi, mietin usein Senniä..Millainen hän on, paljonko hän aistii asioita, kommunikoiko hän enää mitenkään, kokeeko Senni tunteita..iloja, pettymyksiä, suruja..
    en osaa edes ajatella voimiasi sairauden kanssa.Minulla on 3 tervettä poikaa..
    En pärjää ollenkaan sairauksien, onnettomuuksien, enkä kuoleman kanssa.En osaa käsitellä millään tasolla menetyksiä tai onnettomuuksia, vaikka äitinikin olen haudannut.
    Saisinpa edes hyppysellisen voimaasi ja kykyäsi kantaa elämän tuomat muutoskohdat.
    OLET IHMELLINEN ÄITI JA NAINEN!!! OIKEESTI!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin minäkin ajattelin silloin ennen, etten voisi kuvitellakaan menettäväni ketään läheistä, saati sitten omaa lasta. Niin vain matkanvarrella niihinkin voiman on saanut. Vaikkei se helppoa ole eikä tule koskaan olemaankaan tämän läpi käyminen. Ihana kuulla, että ajattelet Senniä. Sitä on varmasti vieraan vaikea kuvitella näin kuvien välityksellä Sennin olemusta ja kykyjä. Ja toisaalta, sitä on vaikea selittääkin. Senni on hiljainen persoona, joka täytyy tuntea voidakseen aistia ja kokea sen kaiken ihanuuden joka Sennissä asuu. Vaikka kommunikointi, eleet, ilmeet eivät enää juuri onnistukaan. Mutta kyllä Senni aistii meidän läsnäolon ja läheisyyden, hellyydenosoitukset, kosketuksen. Ilostakin rippeet on vielä jäljellä harvinaiden naurun muodossa. Itku tulee kun joku on todella huonosti.
      Kiitos vielä kommentistasi, mukavaa kun seuraat meitä!! :)

      Poista
  4. Materiaan olen minäkin ymmärtänyt olla kiintymättä... :)

    VastaaPoista
  5. Upeita kuvia,sielu lepää.Kaunista.

    VastaaPoista
  6. Kaunista, ihana oma rauha ja peltoa ympärillä :)

    VastaaPoista
  7. Niin, onhan nuo ihania maisemia! Mutta ei toki ihan joka puolella taloa tuollaista ole, kuviin pääsi vain parhaat palat! ;) Mutta se mikä ei näy kuvissa, sitähän ei ole olemassa, eihän!? ;D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-