Siirry pääsisältöön

Jotain ihan muuta

Sisustusrintamalla on ollu pitkään hiljasta.
Mieli ja silimät kaivannu jotain uutta.
 Jotain kevyttä.
Vaaleaa. 
TILAA.
Jotain väriäkin.
Ja vähä jotai huumoria.

Myytiin pari viikkoa sitten sohva.
Siitä se ajatus sitten lähti.
;)


Tätä voikukkasiemenhahtuvapalloa oon ihaillu kauan!



Ja kun tekee siskon kanssa retken 
nimeltä mainitsemattomaan kauppaan,

(jonka nimessä on kolme vokaalia ja yksi konsonantti
ja sieltä saa semmosia sinisiä isoja kasseja)
;)
  niin tyhjin käsin ja kärryin ei tarvihe 
kotiin palata!

Lähes kaikki saatiin mitä lähettiin hakemaankin.
Ja ehkä vähä jotai ylimäärästäki.
Mutta hirrveen tarpeellista.


 Tätä laatikkoa ei kyseinen kauppa myy,
mutta se sai sieltä alleen nuo pyörät.
Nyt on helppo liikutella painavaa lehtikoppaa.
 


Näöntarkistuslamppu. Ihastuin heti!! :)


Meidän talohan on tosi matalakattoinen sisältä.
Ja seinät tuvassa ja keittiössä tummaksi petsattua hirttä.
Joten aika tummaa ja hämärää on kesälläkin.

Ja tässä meidän elämäntilanteessa,
kun omassa päässäkin on toisinaan aika tummaa ja hämärää,
niin oon alkanu kaipaamaan ympärille 
niitä värejä ja hauskoja pieniä yksityiskohtia.
 Maalaisromantiikka saa nyt väistyä,
ja päästetään boheemi taiteilijakoti valloilleen!
Vai mikä se nyt sitten vois olla.
;)

"Häntäheikit" pitämässä rouvan laukut ojennuksessa ;)


 ***

Jos useamman kesän on ilman kunnon puutarhakalusteita,
niin eikö silloin saa olla hirrrveen onnellinen 
uusista kalusteista,
kun ne vihdoin saa!
Ja vieläpä täysin huoltovapaat sellaiset.
Mitä nyt pyyhkiä joutuu välillä.
 Vähä ehkä huonot kuvat mutta ehkä kesän aikana
tulee otettua enempiki kuvia ihan käytössäkin.
Nii on nätit kalusteet,
tykkään!
:)




Mutta tosiaan.
Se sohva kun myytiin,
tilalle tulee luonnollisesti uusi.
Ilman kyllä ehdittiin jo olla parisen viikkoa.
Mutta tänään se tapahtuu,
pitkään ja tarkkaan harkitut ja odotetut sohvat 
saapuvat kohta kotiin!!
Jännittävää.
 
Ja pikku paljastus sohvan ulkonäöstä 
löytyy tuosta alapuolella olevan lehden kannesta.
;)

Jotain ihan muuta 
kuin mitä edellinen sohva edusti!
 


Tämmönen katsahdus meille kotiin.
Myöhemmin lissää,
veikkaan.
;)


-Reeta-


Kommentit

  1. Voih sä sitten osaat! Ja ehditkin jo laittaa tuulemaan :) Mikä ihana taso sen puulaatikon vieressä on...? Täällä on vasta se hävitysvaihe-- ja jahka tilaa saadaan niin sitten hiukan uutta luukkia tännekkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo uudet tuulet puhaltaa nyt kuulemma useammassakin kodissa ;) Tuo taso on valkonen "peltikaappi", ovellinen semmoinen. Uusi sekin. Voin laittaa jossain vaiheessa paremman kuvan :)

      Poista
  2. Uulalaa, pitää kyllä tulla pian kattomaan sohvia!! Ootan innolla, ne on varmasti kylän komeimmat ;D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-