Siirry pääsisältöön

Lunssaa...


Flunssankin edessä on pakko vaan nöyrtyä,
vaikkei tämän kummempi tauti olekaan.
Kun se iskee, niin petiinhän se kaataa perusterveenkin ihmisen.
Siksi täällä on ollut hiljaista.





Nyt vaan yritän malttaa pysyä Sennistä erossa,
ettei siihen tarttuisi mokomat taudit.





 Kun muutakaan ei ole jaksanut tehdä,
niin kirjoja on tullut luettua pitkästä aikaa.
Torey Haydenin kirjat kiehtoo ja kiinnostaa
jo ihan ammatillisestikin.
Tuon Hiljaisuuden lapset -kirjan sain just loppuun,
ja kovin oli taas rankkoja ihmiskohtaloita.
Kuinka joku saattaa tehdä lapselle jotain niin kamalaa...

Noh, tästä karusta todellisuudesta siirryn
seuraavaksi toiseen lempparikirjailijaan,
Ilkka Remeksen mukaansatempaaviin ja jännittäviin maailmoihin.
Vuorossa Teräsleijona,
kuulemma tosi jännä!
:)




Villasukat, viltti, nukkavieru villatakki ja takkatuli,
eiköhän näillä flunssat lähe karkuun!
Etenki tuon kamalan villatakin nähdessään.
;)




Mutta Senni voi hyvin,
ja toivotaan ettei tarttuisi.
Palaan taas kunhan tästä voimaannun.

-Reeta-



Kommentit

  1. Ihanaa, minäkin alan lukea!

    VastaaPoista
  2. Pikaista paranemista sinne! Toivotaan, että Senni säästyy flunssalta! Pitäis päivittää kuulumiset jossain vaiheessa?!

    VastaaPoista
  3. Tiedän niin tuon tunteen kun itse tulee kipeäksi ja sitten yrittää kaikin keinoin välttää tartuttamasta sitä lapseen! Parane pian ja uskotaan, että Senni nyt välttyy samaiselta taudilta ja kaikilta muiltakin! Enkeleitä teille!

    VastaaPoista
  4. Ihania tunnelmakuvia. Kyllä pienistäkin asioista saa vaan kauniita kuvia, taito on nähdä ne asiat kauniina!
    Nuo Haydenin kirjat on munkin suosikkeja, olen myös lukenut niitä useamman.
    Niin ja hei, se avec juttu onnistuu. Olen niin innoissani siitä! :D Oletko saanut jo miehen luvan? Paranemisia, minä myös olen täälä flunssaisena töissä. Eilen oli munkin pakko jäädä petiin. Onneksi pian on kesä :)

    VastaaPoista
  5. pikaista paranemista. Ja taito sekin että sait tuon flunssankin kuulostamaan jotenkin ihanan rentouttavalta :) Meillä täällä neidillä vesirokko.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-