Siirry pääsisältöön

Lauantain puuhia



Harmittaa,
kun ei päästy viikonloppua viettämään
incl-yhdistyksen kevätpäiville.
Se olisi tiennyt kaivattua vertaistukiseuraa
rennoissa merkeissä.

Ei saatu Sennille viikonlopuksi hoitajaa,
ja matkakin olisi ollut Sennille ihan liian pitkä.
Sekin vaihtoehto käväsi mielessä,
että oltaisiin otettu neiti mukaan,
mutta eipä se olisi ensinnäkään itelle ollut levoksi,
saati sitten Sennille vieraassa paikassa ja vieraissa äänissä.

Siispä jäätiin kotiin.

Hurjin aikaansaannos tänään
oli vaihtaa mun viherkasveille mullat.
Siitä onki aikaa ku oon panostanu kasvien hoitoon,
kastelunkin kanssa on vähä niin ja näin.
Mutta ei kaikkea voi hallita!
Eihän.
;)


Mullat vaihtoon vehkaparoille ;)









 Silminnähden kevättä ilmassa!!


 Aina yhtä ihana tunne kun kuiva terassi alkaa paljastua
ja pääsee sukkasillaan pujottelemaan kuivilla kohdilla.
Joo joo,
tiedetään äiti,
kevät narraa eikä sais "roikotella"!
;)




Pöllöt perheineen lensi
Sennin unta vahtimaan sängyn viereen.


 Hauskat pöllö-
sisustustarrat alennuskorilöytö
Vaasasta askarteluliikkeestä. 
Ja kun panee vielä siskon kanssa paketin puoliks,
pääsee vielä halvemmalla!
:)





 Terkkuja Janakkalaan
INCL-perheille halausten kera!!
:)


-Reeta-




Kommentit

  1. Voi harmitus kun ette päässeet. Siitä huolimatta viikonloppunne näyttää oikein lokoisalta. Siunaukset ja Sennille terveiset!

    VastaaPoista
  2. Kukkamullat olen minäkin saanut vaihdettua...ennen, kuin käteni loukkasin...

    Todella harmi, kun hoitajaa ei järjestynyt Sennille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, käden kun loukkaa niin siinä olo on kyllä kuin "kädettömällä". Toivottavasti paranet pian!!

      Poista
  3. Ompas harmi että jäi nyt teiltä lomanen ja vertaistukipäivät väliin, mutta sitähän tämä elämä on, pettymystä ja suunnitelmien muutosta :( mut onneksi jotain hyvääkin ja sun kukat voi nyt paremmin :) Sennille terkkuja!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-