Siirry pääsisältöön

Koruja

Niinhän siinä sitten kävi, 
että Senni kotiutui hoidosta jo torstaina,
sunnuntain sijaan.
Syynä korkea kuume.
Terveyskeskuksessa käytiin tarkistamassa
tulehdusarvot ja happiarvot,
molemmat oli ihan hyvät ja Sennille normaalit.
Mutta ei sitten enää viety Senniä takaisin hoitoon kumminkaan.
Seurailtiin tilannetta kotona.

Ja hyvähän tilanne nyt onkin,
kuume laski nopeasti ja muutenkin ihan normalin oloinen tyttö.
Mitä nyt vähän limarohinoita enemmän ku yleensä.

***


Korvakoru poikineen



Pitkästä aikaa mulla on ollu intoa ja AIKAA
tehä vähän koruja! 



Reipas viikko sitten pääsin viimein päivittämään oman 
helmivaraston,
ja siitä se ajatus sitten lähti.
;)



Ostelin kaikenlaisia ihania uusia, 
vähän ehkä keväisempiä helmiä
ja muita korutarvikkeita.


Perhosia ja kukkia...valkoset on pieniä perhosia, huonosti näkyy.



Sydänmedaljonkiin kätken Sennin kuvan <3

***


Siskoni tilasi rannekorun blogiarvontaansa,
jos haluat tämän omaksesi,
arvonta on käynnissä vielä hetken 

:)

***



Kaunista talvilomaa niille joilla loma on,
muille vain kaunista talvea!

:)

-Reeta-


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-