Siirry pääsisältöön

Kynät - katoava luonnonvara!


Ei mee päivääkään ettenkö ettis tästä talosta kynää.
Kyniä kyllä on, mutta missä ihmeessä ne kaikki on sillon ku niitä tarttis.
Aina hukassa!
En voi käsittää.

Kynäpurkki.
Siinäkö vastaus ongelmaan?


Kurkkusalaattipurkin vähä tuunasin,
jospa se pitäis kynät ojennuksessa ja saatavilla
sillon ku niitä kipeimmin kaipaa.



Toimiiko se?
Epäilen vahvasti,
mutta saahan sitä ihiminen kokkeilla.

:)



-Reeta-


Ps. Huomenna tapahtuu jotain jännittävää,
siitä myöhemmin!! 
;)



Kommentit

  1. Heeeeiiii, ei saa jättää tollee kesken!! Menee yöunet ;) Mutta hiano purkki, sua on tainnu purasta oikein kunnon askartelukärpänen!

    VastaaPoista
  2. Mitä mitä tapahtuu!! :)
    Niin ja hyvä idea purkki kynille. Meillä vaan kyllä katoais ne purkitki...
    Palataan.. :)

    VastaaPoista
  3. Voihan sitä kokeilla! Meillä kyllä kynäpurkki on yleensä tyhjä. Olen katsonut parhaaksi säilöä aina pari kynää sinne omaan laatikkooni jonne muilla ei ole asiaa - se on ainoa paikka mistä ne eivät katoa!

    VastaaPoista
  4. Miljoonat kiitokset tästä vinkistä. Juuri hetki sitten noita pyöriviä kyniä tuossa kirosin, että missä niiden olisi hyvä olla.Ttuunataampa purkkeja viikonloppuna. Jos ennättää..

    VastaaPoista
  5. hah hah, kuulostaa niin kovinkin tutulta. Meiltä löytyy laatikko kynille, mutta mitä.. ei ainuttakaan kynää tälläkään hetkellä ;).

    Mukavaa viikonloppua teidän perheelle.

    VastaaPoista
  6. Mulla on kyniä liikaa. Taapero löytää niitä kaiken aikaa. Loput arvasittekin varmaan.. Lähetänkö teille muille? Kynät siis, taaperon ;)

    VastaaPoista
  7. Oho, viimeinen sana katos matkalla, siis: taaperon PIDÄN
    :D

    VastaaPoista
  8. :D Taaperopaketin oisin mielelläni ottanu vastaan! ;D
    Juu ei muutaku purkkeja tuunailemaan! Mitähän käyttöä kaikille tyhjille pilttipurkeille tai isommille punajuuripurkille keksis...!? Kynttilälyhdyiksi nyt ainakin! :)
    Viikonloppuja teillekin!!

    VastaaPoista
  9. Hieno purkin olet tehtaillut. Kuulostaapa kovin tutulta, aina ne on kynät meilläkin hukassa. Yksi kynä laitettiin narulla kiinni miehen työpöydän laatikkoon, se on ainut, joka on pysynyt nyt hetken tallessa ;o)
    Jään vielä lueskelemaan aikaisempia kirjoituksiasi. Kivaa viikonlopun jatkoa!
    -k-

    VastaaPoista
  10. tosi kiva idea tuo kynäpurkki! :) hyvältä näyttää! muutenkin ihana blogi sinulla, kiva lukea ü

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-