Siirry pääsisältöön

Kun kinkku ja laatikot alkoi kyllästyttää...


Välipäivien ruoka koostuu meilläpäin yleensä jostain semmoisesta,
mikä on hyvin hyvin kaukana jouluruuasta.




Niin tapahtui tänäkin vuonna,
ja Sennikin pääsi oikein ravintolaan syömään,
kirjaimellisesti!
Ruokapullo vain naulakkoon roikkumaan
ja niin vain uusi ravintolaelämys Sennillä koettuna.
:)






 Nam.
Kunnon hamppariateria laatikoiden ja kinkkujen jälkeen.

Jouluruokaa tarjoaa taas ensi jouluna kunnon väki.
:)

Reissutyttö


***





Niin.
Se vuosikin taasen vaihtui.

Tämä ajankohta pistää aina miettimään menneen vuoden 
asioita, tapahtumia ja saavutuksia.
Toteutuneita haaveita,
romahtaneita unelmia.

Näitä molempia vuoteen 2011 mahtui,
ja menetyksistä ja pettymyksistäkin huolimatta
kulunutta vuotta katson kuitenkin 
kiitollisena, hymyillen.
Loppuvuodesta alkoi myös avautumaan uusia,
ihmeellisiä ovia.

Vuoteen 2012 lähden 
avaamalla uuden oven työn muodossa.
Elän päivä kerrallaan, 
varovaisia unelmia tehden.
Yritän tunnistaa entistä paremmin 
omat kasvunpaikkani,
tehdä töitä niiden kanssa,
kulkea kiitollisena ja nöyränä tietä
joka minulle ja meille viitoitetaan.

Suurimpana toiveena on saada
Sennille paljon hyviä ja onnellisia päiviä
alkaneeseen vuoteen.





Onnea ja iloa toivon myös teidän 
Uuteen Vuoteen!!

Kiitos kaikille Teille, jotka täällä olette vierailleet
ja ihania kommentteja jättäneet vuonna 2011.
Näillä jatketaan.
:)

-Reeta-



Kommentit

  1. Oikein ihanaa uutta-vuotta sinulle ja perheellesi :). Minä alan puhumaan miestä ympäri.. Amarilloon kovasti tämän postauksesi jälkeen tekisi mieli ;)

    VastaaPoista
  2. Kaikkea hyvää alkaneeseen uuteen vuoteesi 2012!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa vuotta teillekin, rakas pikkusisko <3

    VastaaPoista
  4. Kerkesin jo käydä pari kertaa tsekkaamassa onko tänä vuonna tullu uutta tänne, odotus palkittiin, kiitos taas :) Ihanaa että Senni pääsi haistelemaan Amarillon tuoksuja, näytti vallan tyytyväiseltä. Ihanaa vuotta 2012 <3 Aina sitä täytyy vain elää eteenpäin, että näkee mitä se tuo tullessaan. Tänä vuonna tullaan käymään ;)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana blogi, kirjoitat niin positiivisesti elämästä! Pystyykö Senni itse liikuttamaan raajojaan, edes vähän, esim. raapia kädellä kutiavaa kohtaa? Paljon iloa ja onnellisia hetkiä tälle vuodelle! :) Sennillä on muuten ihanat silmät, rakastuin niihin ♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-