Oon tässä viimepäivinä pähkäilly ihan väsymiseen asti,
miten joulun saisi elämään Sennin maailmaan.
Koska jouluhan on lasten juhla,
tahtoisin sen olevan jotain ihanaa ja odottamisen arvoista
myös Sennille.
Ja että Sennikin tietäisi mitä on joulu
ja mitä kaikkea jännittävää siihen kuuluu.
Lapsennäkökulmasta.
Toisaalta yritän muistaa tosiasian,
ja olla ressaamatta asialla
ja väsyttämättä itteäni liikaa.
Siis tosiasian siitä,
ettei Senni kykene ymmärtämään.
Että Senni ei vaadi eikä odota mitään.
Sennille riittää vain lämpö ja läheisyys,
puhtaus ja huolenpito,
ja on niistä ikionnellinen.
Ja luulempa,
että Senni taitaa tietää
Joulun Salaisuudesta
jotain meitäkin enemmän.
Onhan hän Jumalan silmäterä.
Nautinnollista ja stressitöntä joulun valmistelua kaikille!
Keskitytään kaikki vain oleelliseen ja kaikkein tärkeimpään,
ei niihin kaappien siivouksiin.
Paitsi jos tykkäät siitä, ja teet sen hymy huulilla!
:)
-Reeta-
Olet oikeassa siinä Joulun Salaisuus-asiassa.
VastaaPoistaOnpa Sennillä kauniit kädet. Minun tuli heti mieleen, että ovat kuin enkelin kädet.
Eräänä yönä(?!) pohdin, että onko sinulla kotona Sennin hoitoon, nostamiseen ja siirtelyyn apuvälineitä. Senni ei ole enää mikään pikkutyttö, joten nostaminenkin alkaa olla raskasta.
Uskon, että joitakin apuvälineitä on, mutta kotioloissa niiden käyttöä usein rajoittaa huoneiden "pienuus", kun koteja ei ole suunniteltu nostolaitteita ja telineitä varten. Kuinka selkäsi on kestänyt?
Niin minäkin ajattelen, että Senni on suuri Jumalan lahja, joka ymmärtää joulun salaisuuden paremmin kuin kukaan meistä. Jumalan silmäterä :)Iloa, voimia ja siunausta teille!
VastaaPoistaTämä postaus tuli just niin oikeaan aikaan... :I
VastaaPoista<3
Voi Reeta tätä Sinun ihanaa blogiasi - siitä huokuu Rakkaus ja luottamus. Siunausta Sinun, Sennin ja Samuelin Jouluun ja jokaiseen päivään <3<3
VastaaPoistaRaija Hoiskosta
Hei,
VastaaPoistaKiitos tästä teidän blogista. kertoisitko joskus tuossa yllä kirjoitettiin nostolaitteista ja selästä että miten sinä itse jaksat ja kestät särkemättä jäseniäsi, miten jaksat, eikö koskaan tule että nyt en jaksa. kertoisitko joskus ihan raadollista elämää-kai teillä joskus sitäkin on. Se voisi täällä ruudun tällä puolen auttaa jaksamaan omilla poluillamme.
Joulu on mielestäni sellainen juhla, joka tuo esiin kipeät asiat. Itse tärkeän ihmisen menetettyäni olen joutunut rakentamaan Joulun juhlan uudelleen- etsimään siitä ne nautinnon ja ilon aiheet. Ensimmäiset Joulut tuntuivat teennäisiltä ja raskailta.
VastaaPoistaKipeä on Jouluni nytkin kun ikävöin ja muistelen menetettyä läheistäni. Voin vain palata muistoissa takaisin lapsuuden Jouluihin ja muistaa aikaa, jolloin vietimme Joulua yhdessä perheenä. Sieltä löydän myös ne Joulun tärkeimmät asiat: perheen, läheiset ihmiset, antamisen ilon, rakkauden ja läheisyyden, kiireettömyyden.. Perinteistä tärkeimmät olen tuonut myös omaan Jouluuni.
Vaikka Joulu tuokin esiin muistoja jotka sattuvat ja tuntuvat kipeiltä ja haikeilta- olen edelleen täysin Joulu-ihminen. Ilman näitä haikeitakin muistoja olisin paljon köyhempi. Ne myös lämmittävät mieltäni ja on ihanaa palata muistoissa takaisin lapsuuden muistoihin ja tuntea äidin rakastava läheisyys..
..Olen varma, että Senni tuntee Joulun tunnelman, kun luotte hänelle lämpöisen ja rakastavan kodin.. Vaikka lapsen jännittävät hetket ja odottava Joulun tunnelma jääkin kokematta- on varmasti rakkauden ja huolenpidon tunne Sennistä sitäkin tärkeämpää..
Hei Reeta!
VastaaPoistaNiin kuin sanoit, Senni osaa elää tässä hetkessä ja ottaa vastaan kaiken sen rakkauden ja huolenpidon, jota hänelle annatte. Juuri sitähän Jeesus tarkoittaa (esim. jokaisessa kastejuhlassa luettavassa) "lastenevankeliumissa": lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Tavallaan Senni on siis esimerkkinä kaikille meille "isommille" muiden lasten tavoin:) Iloa ja Siunausta teidän jouluunne! Lotta
varmasti Senni liittää piparintuoksun ja monet muut joulun tuoksut ja äänet yhteen aikaan ja ... huomaa taas, että se aika on nyt, tuttuja tuoksuja tulee ... joulun voi aistia niin monella tapaa. Mukavia päiviä Sennille! Eikai Senniä pidä ja tarvi ottaa joulun kaikkeen tekemiseen mukaan, hän varmasti nauttii omasta pesästään kun äiti laulelee joululauluja touhutessaan etäämmälläkin :) sen minäkin muista lapsuuden aamuista ennen joulua, äiti lauleli touhutessaan ja eteisessä oli radio auki. Sennin aistimukset voi olla näitä samoja.
VastaaPoistaVoi Sirkku, yöt on nukkumista varten eikä meidän ajattelua varten! ;D
VastaaPoistaIhania ajatuksia teillä on noussut, anonyymi nro 3:n ajatukset on niinku omiani. Kaikki juhlat, pienet ja isot, joulu erityisesti nostaa esiin niitä kipeitäkin tunteitakin. Niiden kanssa on elettävä ja luotava uudenlainen sävel kuhunkin juhlaan.
Minun jaksamisesta..
Juu kyllä, välillä voisin heittää hanskat tiskiin ja lopettaa. Aina ei jaksa. Selkäni on jo mennyt, joka ainut yö se on kipeä ja aamuisin kovin kankea. En juurikaan pysty Senniä enää nostamaan. Nostolaite meillä kyllä on, mutta hyvin vähällä käytöllä juuri sen tilahankaluuden takia. Huono tekosyy tietysti sille, jos selkänsä hajottaa... Käytänkin siis toista hyvin toimivaa ja vähemmän tilaa vievää nostolaitetta eli aviomiestä ;) Meillä tehtiin jo parivuotta sitten ratkaisu, jossa mieheni jäi töistä pois ja hänet palkattiin sennin henkilökohtaiseksi avustajaksi. En jaksaisikaan yksin enää Senniä hoitaa, saati sitten nostaa, paitsi pakon edessä.
Muuten fyysinen hoitaminen menee tässä arjen pyörityksessä ja sen jotenkin jaksaa, ja kun ei enää jaksa, on kohta Sennin hoitojakso ja saa hetken levätä.
Mutta kaikkein raskaimpana pidän tätä henkistä puolta. Siitä ei pääse lepoon vaikka senni olisikin hoidossa. Suru, kiukku, kateus, viha, epätoivo, pelko, ikävä...ne kaikki ja paljon muuta seuraa koko ajan mukana. Hautajaisia huomaan suunnittelevani lähes joka päivä. Tahtomatta tietysti. Siihen meinaa välillä väsyä. "Kumpa kaikki olis toisin."
Tässä oli nyt muutamalla sanalla sitä raadollisempaa puolta, en vaan jotenkin osaa siitä kertoilla. Onhan noita huonoja päiviä; yhtämittaa joutuu imeä, antaa spiiraa, kakkahommien kanssa takkuamista, ruokien kanssa sotkemista, vaatteitten vaihtoa, pyykin pesua, lääkkeiden antoa, oireiden kuriin saamisen yrittämistä, asentohoitoa, jumppaa, pesu-ja saunotusrumbaa...jne...jne. Tuntuu, että tekisin Senniä kohtaan väärin, jos puhuisin koko ajan kuinka raskasta sitä on hoitaa. Sitähän se on, mutta ei se ole Sennin syy. Ja toisaalta, ajattelen ja koen asiat juuri niinkuin täällä kirjoittelen. Koko sairaus on alkanut kääntyä pikkuhiljaa "voitoksi" siinä mielessä, että elämä on tässä ja nyt. On tasan kaksi vaihtoehtoa: valita positiivinen ajattelutapa tai katkeroitua ja tehdä elämästä vieläkin vaikeampi, kun se on jo ihan riittävän vaikea yksistään tämän sairauden kanssa.
Valitsen sen ensimmäisen. :)
Toivon, että jaksatte kukin omilla poluillanne. Jos haluat lähemmin jutella tai kysellä arjesta tai muusta, kirjoita vaikkapa sähköpostia. :)
-Reeta-