Siirry pääsisältöön

Sennin joulumaailma






Oon tässä viimepäivinä pähkäilly ihan väsymiseen asti,
miten joulun saisi elämään Sennin maailmaan.
Koska jouluhan on lasten juhla,
tahtoisin sen olevan jotain ihanaa ja odottamisen arvoista
myös Sennille.
Ja että Sennikin tietäisi mitä on joulu
ja mitä kaikkea jännittävää siihen kuuluu.
Lapsennäkökulmasta.





Toisaalta yritän muistaa tosiasian,
ja olla ressaamatta asialla 
ja väsyttämättä itteäni liikaa.
Siis tosiasian siitä,
ettei Senni kykene ymmärtämään.
Että Senni ei vaadi eikä odota mitään. 
Sennille riittää vain lämpö ja läheisyys,
puhtaus ja huolenpito,
ja on niistä ikionnellinen.






Ja luulempa,
että Senni taitaa tietää 
Joulun Salaisuudesta
jotain meitäkin enemmän.
Onhan hän Jumalan silmäterä.






Nautinnollista ja stressitöntä joulun valmistelua kaikille!
Keskitytään kaikki vain oleelliseen ja kaikkein tärkeimpään,
ei niihin kaappien siivouksiin. 
Paitsi jos tykkäät siitä, ja teet sen hymy huulilla!
:)


-Reeta-




Kommentit

  1. Olet oikeassa siinä Joulun Salaisuus-asiassa.
    Onpa Sennillä kauniit kädet. Minun tuli heti mieleen, että ovat kuin enkelin kädet.

    Eräänä yönä(?!) pohdin, että onko sinulla kotona Sennin hoitoon, nostamiseen ja siirtelyyn apuvälineitä. Senni ei ole enää mikään pikkutyttö, joten nostaminenkin alkaa olla raskasta.
    Uskon, että joitakin apuvälineitä on, mutta kotioloissa niiden käyttöä usein rajoittaa huoneiden "pienuus", kun koteja ei ole suunniteltu nostolaitteita ja telineitä varten. Kuinka selkäsi on kestänyt?

    VastaaPoista
  2. Niin minäkin ajattelen, että Senni on suuri Jumalan lahja, joka ymmärtää joulun salaisuuden paremmin kuin kukaan meistä. Jumalan silmäterä :)Iloa, voimia ja siunausta teille!

    VastaaPoista
  3. Tämä postaus tuli just niin oikeaan aikaan... :I

    <3

    VastaaPoista
  4. Voi Reeta tätä Sinun ihanaa blogiasi - siitä huokuu Rakkaus ja luottamus. Siunausta Sinun, Sennin ja Samuelin Jouluun ja jokaiseen päivään <3<3

    Raija Hoiskosta

    VastaaPoista
  5. Hei,
    Kiitos tästä teidän blogista. kertoisitko joskus tuossa yllä kirjoitettiin nostolaitteista ja selästä että miten sinä itse jaksat ja kestät särkemättä jäseniäsi, miten jaksat, eikö koskaan tule että nyt en jaksa. kertoisitko joskus ihan raadollista elämää-kai teillä joskus sitäkin on. Se voisi täällä ruudun tällä puolen auttaa jaksamaan omilla poluillamme.

    VastaaPoista
  6. Joulu on mielestäni sellainen juhla, joka tuo esiin kipeät asiat. Itse tärkeän ihmisen menetettyäni olen joutunut rakentamaan Joulun juhlan uudelleen- etsimään siitä ne nautinnon ja ilon aiheet. Ensimmäiset Joulut tuntuivat teennäisiltä ja raskailta.
    Kipeä on Jouluni nytkin kun ikävöin ja muistelen menetettyä läheistäni. Voin vain palata muistoissa takaisin lapsuuden Jouluihin ja muistaa aikaa, jolloin vietimme Joulua yhdessä perheenä. Sieltä löydän myös ne Joulun tärkeimmät asiat: perheen, läheiset ihmiset, antamisen ilon, rakkauden ja läheisyyden, kiireettömyyden.. Perinteistä tärkeimmät olen tuonut myös omaan Jouluuni.

    Vaikka Joulu tuokin esiin muistoja jotka sattuvat ja tuntuvat kipeiltä ja haikeilta- olen edelleen täysin Joulu-ihminen. Ilman näitä haikeitakin muistoja olisin paljon köyhempi. Ne myös lämmittävät mieltäni ja on ihanaa palata muistoissa takaisin lapsuuden muistoihin ja tuntea äidin rakastava läheisyys..

    ..Olen varma, että Senni tuntee Joulun tunnelman, kun luotte hänelle lämpöisen ja rakastavan kodin.. Vaikka lapsen jännittävät hetket ja odottava Joulun tunnelma jääkin kokematta- on varmasti rakkauden ja huolenpidon tunne Sennistä sitäkin tärkeämpää..

    VastaaPoista
  7. Hei Reeta!
    Niin kuin sanoit, Senni osaa elää tässä hetkessä ja ottaa vastaan kaiken sen rakkauden ja huolenpidon, jota hänelle annatte. Juuri sitähän Jeesus tarkoittaa (esim. jokaisessa kastejuhlassa luettavassa) "lastenevankeliumissa": lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Tavallaan Senni on siis esimerkkinä kaikille meille "isommille" muiden lasten tavoin:) Iloa ja Siunausta teidän jouluunne! Lotta

    VastaaPoista
  8. varmasti Senni liittää piparintuoksun ja monet muut joulun tuoksut ja äänet yhteen aikaan ja ... huomaa taas, että se aika on nyt, tuttuja tuoksuja tulee ... joulun voi aistia niin monella tapaa. Mukavia päiviä Sennille! Eikai Senniä pidä ja tarvi ottaa joulun kaikkeen tekemiseen mukaan, hän varmasti nauttii omasta pesästään kun äiti laulelee joululauluja touhutessaan etäämmälläkin :) sen minäkin muista lapsuuden aamuista ennen joulua, äiti lauleli touhutessaan ja eteisessä oli radio auki. Sennin aistimukset voi olla näitä samoja.

    VastaaPoista
  9. Voi Sirkku, yöt on nukkumista varten eikä meidän ajattelua varten! ;D

    Ihania ajatuksia teillä on noussut, anonyymi nro 3:n ajatukset on niinku omiani. Kaikki juhlat, pienet ja isot, joulu erityisesti nostaa esiin niitä kipeitäkin tunteitakin. Niiden kanssa on elettävä ja luotava uudenlainen sävel kuhunkin juhlaan.

    Minun jaksamisesta..
    Juu kyllä, välillä voisin heittää hanskat tiskiin ja lopettaa. Aina ei jaksa. Selkäni on jo mennyt, joka ainut yö se on kipeä ja aamuisin kovin kankea. En juurikaan pysty Senniä enää nostamaan. Nostolaite meillä kyllä on, mutta hyvin vähällä käytöllä juuri sen tilahankaluuden takia. Huono tekosyy tietysti sille, jos selkänsä hajottaa... Käytänkin siis toista hyvin toimivaa ja vähemmän tilaa vievää nostolaitetta eli aviomiestä ;) Meillä tehtiin jo parivuotta sitten ratkaisu, jossa mieheni jäi töistä pois ja hänet palkattiin sennin henkilökohtaiseksi avustajaksi. En jaksaisikaan yksin enää Senniä hoitaa, saati sitten nostaa, paitsi pakon edessä.

    Muuten fyysinen hoitaminen menee tässä arjen pyörityksessä ja sen jotenkin jaksaa, ja kun ei enää jaksa, on kohta Sennin hoitojakso ja saa hetken levätä.
    Mutta kaikkein raskaimpana pidän tätä henkistä puolta. Siitä ei pääse lepoon vaikka senni olisikin hoidossa. Suru, kiukku, kateus, viha, epätoivo, pelko, ikävä...ne kaikki ja paljon muuta seuraa koko ajan mukana. Hautajaisia huomaan suunnittelevani lähes joka päivä. Tahtomatta tietysti. Siihen meinaa välillä väsyä. "Kumpa kaikki olis toisin."

    Tässä oli nyt muutamalla sanalla sitä raadollisempaa puolta, en vaan jotenkin osaa siitä kertoilla. Onhan noita huonoja päiviä; yhtämittaa joutuu imeä, antaa spiiraa, kakkahommien kanssa takkuamista, ruokien kanssa sotkemista, vaatteitten vaihtoa, pyykin pesua, lääkkeiden antoa, oireiden kuriin saamisen yrittämistä, asentohoitoa, jumppaa, pesu-ja saunotusrumbaa...jne...jne. Tuntuu, että tekisin Senniä kohtaan väärin, jos puhuisin koko ajan kuinka raskasta sitä on hoitaa. Sitähän se on, mutta ei se ole Sennin syy. Ja toisaalta, ajattelen ja koen asiat juuri niinkuin täällä kirjoittelen. Koko sairaus on alkanut kääntyä pikkuhiljaa "voitoksi" siinä mielessä, että elämä on tässä ja nyt. On tasan kaksi vaihtoehtoa: valita positiivinen ajattelutapa tai katkeroitua ja tehdä elämästä vieläkin vaikeampi, kun se on jo ihan riittävän vaikea yksistään tämän sairauden kanssa.
    Valitsen sen ensimmäisen. :)

    Toivon, että jaksatte kukin omilla poluillanne. Jos haluat lähemmin jutella tai kysellä arjesta tai muusta, kirjoita vaikkapa sähköpostia. :)

    -Reeta-

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-