Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri



Sennin joulukalenterista lupailin kertoa.
Se kalenteri on tuo metallilaatikko,
ja se pitää sisällään erilaisia aistijuttuja.
:)





Laatikon sisällä on hassunpehmoisen tuntuista kaurahiutaletta,
jonne on kätkeytynyt aina jokin haisteltava tai maisteltava yllätys.







Jännittävää!
;)










Salmiakin tuoksua nuuhkutellaan tässä 
:)







 Miltäs se jauhettu kahvinpapu oikein tuoksuu?





Laatikosta on löytynyt lisäksi mm.
suklaata maisteltavaksi,
Muumi-tikkari,
eukalyptuksen,
kardemumman ja
kanelin tuoksua,
piparia
...



Viimeiset luukut päästään avaamaan ensi viikolla,
kun Senni palailee kotiin hoitojaksoltaan.

Sitten voi joulu tulla.


Ihana joulunaika.
:)

-Reeta-








Kommentit

  1. Hienosti keksitty Sennin joulukalenteri! Sennillä näyttää olevan jänniä hetkiä yllätysten kanssa :)

    VastaaPoista
  2. Mahtava idea!Täytyy itsekin muistaa tuo ensi jouluna!Kiitos muutenkin ihanasta blogistasi!

    VastaaPoista
  3. Kaunis blogi sinulla ja niin koskettava...

    VastaaPoista
  4. Ompas hieno keksintö tuo joulukalenteri! Onko idea sinun oma? Tuo sopii monille erityislapsille ja miksi tuollaista joulukalenteria ei tehtäisi kaikille lapsille, niiden kamalien suklaakalenterien tilalle jotka on avattu heti... ja mikä kamalinta, jollain lapsella on kymmenen kalenteria... eikä mitään tolkkua tai sääntöä niiden avaamiseen.. tässä sen vanhempien eron näkee selkeästi, miten lapset opetetaan :)
    Sennin joulukalenteri on kyllä yliveto!

    VastaaPoista
  5. Tulin toivottamaan Sennille oikein hyvää nimipäivää, sekä rauhallista joulua koko perheelle.

    VastaaPoista
  6. Voi, kiitos, Sennillähän tosiaan oli tänään nimipäivä...!!! ;)
    Ja kiitos muillekin kommenteista :)
    Empä tiedä onko tuo minun oma keksintö, ite tuon kehittelin kyllä mutta luulempa ettei idea sinällään ole mikään uusi, etenkään kehitysvammaisten keskuudessa. Mutta ihan yhtälailla käytettävissä muidenkin lasten kanssa! Varmasti ihan mieleinen ja aika jännittäväkin lapsille! ;) Kannattaa kokeilla!!

    VastaaPoista
  7. Tosi kiva idea, tämä toimintaterapeuttikin tykkää. Aistijutut on POP!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-