Siirry pääsisältöön

Viisi vuotta.


Kylläpä aika kulkee. Ja valon määrä lisääntyy, ihanaa! Ja pääsiäinenkin ihan ovella jo. En tosin ole vielä juurikaan pääsiäistä kotiin laittanut, mutta vielä ehtii :) 


Huomasin tuossa muutama päivä sitten, että blogihan täytti 5.päivä maaliskuuta 5vuotta. VIISI VUOTTA!! Hirveästi. Ja yhtäaikaa tavallaan vasta. Niin paljon mahtuu tuohon aikaan. Selailin vähän tätä blogia läpi, mitä en ole tehnyt oikeastaan ollenkaan Sennin kuoleman jälkeen. Ja tässä vaiheessa ei voi olla kuin onnellinen ja kiitollinen, että tuolloin kevättalvella 2011 päätin ja USKALSIN alkaa pitämään tätä blogia. Ikäänkuin päiväkirjaa Sennin kanssa elämisestä. Nyt näihin muistoihin ja kirjoituksiin on ihana palata. Ja myös näkee oman suruprosessin vaiheet ja etenemisen. Olen tosiaan päässyt eteenpäin omassa surussa!

Päätös ryhtymisestä alkaa pitämään tätä blogia ei ollut helppo, ja pitkin matkaa olen pohtinut enemmän ja vähemmän teinkö oikean päätöksen. Teinkö väärin Senniä kohtaan, kun tein hänestä julkisen. Lapsesta, joka ei pystynyt puolustautumaan. Etenkin siinä kohtaa, kun törmää negatiiviseen kirjoitteluun ja keskustelupalstoihin, joissa epäillään tyttäreni koko olemassaoloa sillä perusteella, että hakisin itse vain sääliä ja huomiota, loukkasi todella ja sai pohtimaan jopa blogin poistamista. Sennin viimeinen kuva, jonka jaoin, aiheutti todella loukkaavaa keskustelua, joihin valitettavasti törmäsin. Mutta onneksi osasin jättää ne omaan arvoonsa ja läheisten tuella päätin jatkaa. Ja onhan teitä lukijoita ja tukijoitakin niiiiin huikea joukko ollut pitkin matkaa, ja palaute on ollut niin hyvää, kaunista, lohduttavaa ja kannustavaa, että se kumoaa mennen tullen moiset ikävät kommentit.
Joten nöyrästi kiitän teitä jälleen, KIITOS.

Halusin tehdä Sennin elämästä elävämmän, jakaa tietoa tästä kamalasta INCL-sairaudesta, olla vertaistukena toisille ja muistuttaa elämän rajallisuudesta ja arvaamattomuudesta. Siitä ettei mikään ole itsestäänselvää. Ja toisaalta yrittää nähdä ja jakaa kaiken sen hyvän, mikä tässä vaikeassakin  elämässä kuitenkin on. Pysyä itse jotenkin kasassa. Kirjottaminen on ollut tähän yksi hyvä keino. 

No, tämä tästä.


 ***


Toivoitte vähän kuvia ja juttuja meidän uudesta kodista. Saatampa jatkossa vähän raottaa ovea;) 
Etenkin siitä, kuinka meillä Senni mahtaa vielä kotona näkyä. Ehkä vähän muutakin. Palataan tähän.
:)








-Reeta-



Kommentit

  1. Heips :) Hienoa tosiaan että jaksoit tätä blogia pitää! Kaikkien vaikeuksien vierellä. Itse olen lukenut kauan ja olen sekä nauranut että itkenyt kirjoitusten äärellä. Olen itse vapaaehtoisesti lapseton mutta tämä lapsesta kertova blogi meni suoraan sydämeen. Senni on niin selkeästi rakastettu ja oli jotenkin ihana nähdä miten kaikkien käsittämättömän vaikeiden asioiden ohessa jaksoit aina tehdä kaikesta niin kaunista. Sennikin niin mahdottoman kaunis tyttö! Hyvää kevättä sinulle!♥

    VastaaPoista
  2. Teit aivan oikean päätöksen blogisi aloittamisesta. Olet ollut hyvä vertaistuki monelle, myös niille joiden elämää "erityisasia" ei kosketa. Olet rohkea ja vahva! Ja aina on todella niitä, jotka valittavat ja arvostelevat. Sellaiset kannattaa jättää todellakin omaan arvoonsa. Hyvää kevättä & aurinkoista pääsiäistä :-)
    t. Lukijasi

    VastaaPoista
  3. Hei, Olen kans lukenut blogiasi en etes muista kuinka kauan mut kauan... niin ihana ja koskettava. Itse olen työskennelty vuosia erityislasten kanssa (nyt hetken olen kotiäiti) niin tiedän mistä kirjoitat!!Heidän kanssa olen kokenut monta elämäni antoisaa hetkeä!!! Nostan sinulle hattua ja toivon sinulle ja ilon ja valon säteitä elämääsi <3
    Maria
    Maria

    VastaaPoista
  4. Hei! En tiedä oletko koskaan minun blogissa vieraillut, mutta halusin sanoa tähän muutaman sanasen. Silloin joskus vuonna 2013 löysin blogisi ja sain pienen hetken seurata Sennin matkaa, vielä kun hän oli täälä maanpäällä. En ole vieläkään lakannut seuraamasta blogiasi. Kirjoitat koskettavasti ja ihanasti. Paljon ajatuksia on herännyt aina, kun täälä olen vieraillut. :) Juuri viime aikoina olen itsekin miettinyt, että olenko tehnyt oikein kun olen blogissa kertonut poikien asioista ja meidän tarinan julkisesti jakanut, mutta juurikin niin tunnen että tämä on auttanut minua itseä pysymään kasassa.

    VastaaPoista
  5. Ihana kun kirjoitit taas blogiin <3 Olen alusta asti seurannut sitä, ollut mukana suloisen Sennin elämässä ja todennut sen rakkauden mikä teidän perheessä on vallinnut Senniä ja toisianne kohtaan. Olen itkenyt monta kertaa lukiessani Sennin viimeisistä hetkistä ja kauniista muistotilaisuudesta... - Hienoa että olet päässyt tähän asti ja surusta voitolle, vaikka tietenkin Senni seuraa koko elämän ajan kauniina muistona. Ja ero ei ole ikuinen <3 - Käsittämätöntä on se juttu, että joku on halunnut loukata ja epäillä, onneksi olet osannut jättää tuollaisen omaan arvoonsa! Siunausta ja johdatusta teidän elämäänne <3

    VastaaPoista
  6. Kiitos kun jaksoit jakaa elämäsi meidän lukijoiden kanssa.blogi on todella koskettava ja elämänmakuinen kaikkine iloineen ja suruineen <3

    VastaaPoista
  7. Onnea 5-vuotiaalle blogille!
    Oli tosi hienoa, että pidit tätä blogia ja kerroit meille Sennistä♥

    VastaaPoista
  8. Joihinkin negatiivisiin kommentteihin törmättyäni ymmärsin, että ihmisiä haittaa lähinnä se, että ette ole sairastaneet "oikein". Sairaiden ja vammaisten elämän kun kuuluu olla ankeaa "sängyssä makaamista" eikä aktiivista vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Et olisi saanut vaikkapa pukea Senniä pääsiäispupuksi, koska se ei ole sitä passiivista ja alistuvaa elämää.

    Omalle kohdalle osuessa kukaan ei tietenkään jäisi sängynpohjalle makaamaan, vaan yhtä lailla piristäisivät omaa mieltään kaikenlaisella puuhastelulla. Muiden kohdalla se vain on tuomittavaa... :) Onneksi olet osannut ohittaa tökeröt kommentit ja keskustelut!

    Onnea viisivuotiaalle blogille, hyvää pääsiäistä ja kaikkea parasta elämässä jatkossa!

    VastaaPoista
  9. Hei, kiva kuulla taas kuulumisia. Onnea 5v blogille. Täällä on kulutettu tunti jos toinenkin. Joihinkin postauksiin on tullut palattua yhä uudelleen. Ei sitä pysty tajuamaan mitä olette käyneet läpi. Mutta hyvä kuulla, että elämä voittaa ja vie eteenpäin. Senni tietenkin sydämessä mukana.

    Jäänpä siis odottamaan, josko oven rakonen aukenee himpun enemmän ja näemme uutta kotianne.

    Hyvää jatkoa ja Hyvää Pääsiäistä.

    VastaaPoista
  10. Hei,
    Olen myös seurannut blogiasi (lähes) alusta asti ja se on tehnyt itseeni suuren vaikutuksen.
    Olen järkyttynyt jos keskustelupalstoilla kirjoitellaan törkeitä juttuja! Tosin, olen lukenut useampia blogeja ja valitettavasti kaikki tuntuvat saavan siitä kirjoittelusta osansa.. Joten ei todellakaan kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaikkakin varmasti helpommin sanottu kuin tehty.. Maailmassa on niin paljon kipeitä ihmisiä jotka tekevät tuollaista vailla mitään syytä. Olen kovin pahoillani että olette surun keskellä vielä törmänneet tuollaiseen. Blogisi on aivan ihana, kaikesta sen sisältämästä surusta huolimatta. Vaikka itsekin olen itkenyt blogiasi lukiessa (mm. kirjoitus "INCL alkaa oireilla" kuvineen jätti sanattomaksi), olen myös oppinut miten paljon oma asenne vaikuttaa erityislapsen kanssa elämiseen ja iloinnut siitä miten hyvät vanhemmat Senni sai teistä. Kaikesta välittyi kuva, että niissä olosuhteissa jotka sairaus toi, teitte hänen elämästään todella hyvän. Varmasti myös Senni antoi teille paljon <3
    Kaikkea hyvää elämäänne, ja todella toivon että muistat että ikävät ja asiattomat nettikirjoittelut on muutaman henkisesti epävakaan ihmisen tuotosta, ja me muut olemme seuranneet blogin välityksellä pientä osaa elämästänne toivoen teille voimia ja ajatellen teistä vain hyvää :)

    VastaaPoista
  11. Ikävää, että olet joutunut moisiin kommentteihin törmäämään. Tämä blogisi on mielestäni aina ollut hyvin kaunis. Kauniista teksteistäsi on aina välittynyt suuri rakkaus.

    Toivon, että siis blogillasi on myös paljon lisävuosia.

    VastaaPoista
  12. Kiitos sinulle siitä, että rohkenit aloittaa blogin. Kiitos, että halusit antaa meille lukijoillekin pienen palasen Sennin elämää. Minusta sinä sillä tavalla teit hänestä vielä erityisemmän ja arvokkaamman - minulle ja varmasti monelle muullekin te yhdessä, sinä ja Senni, tämän blogin kautta olette opettaneet paljon elämästä, siihen suhtautumisesta ja niistä kaiken pinnan ja sälän ja merkityksettömän tingeltangelin alla olevasta elämän syvimmästä ytimestä.

    Joskus kirjoitit siitä kuinka surulliseksi se tekee kun Senni ei kuitenkaan voi osallistua terveen lapsen lailla vaikkapa juhlapyhien viettoon. Mietin silloin, ja mietin nyt, että tämä blogi kuitenkin oli ja on ihan sataprosenttisesti teidän tyttöjen yhteinen juttu :) Sinun ja Sennin yhteinen juttu. Ei sitä tietysti olisi olemassa ilman sinua, mutta aivan samalla tavalla sitä ei olisi olemassa ilman Senniä.

    Olette tehneet tällä blogilla paljon hyvää. Aina löytyy heitä, jotka haluavat omasta pahasta olostaan johtuen omalla pahansuopuudellaan tahrata sen hyvän, mitä näkevät. Vähän niin kuin muumien mörkö, joka istuu nuotion sammuksiin. Yritetään olla valoisia toisillemme, niille möröillekin, ehkä nekin siitä rohkaistuvat astumaan valoon.

    VastaaPoista
  13. Työskentelen kehitysvammaisten parissa, ja tätä kautta löysin blogisi. Tarinanne osui ja upposi minuun todella syvälle. Pistää miettimään kannattaako ihan pienistä narista... Toivotan aurinkoista kevättä ja kesää teille��

    VastaaPoista
  14. Pitkästä aikaa etsin taas blogisi ja aivan ihanaa lukea, miten suru on alkanut jäädä taakse ja uusia, onnen tuulia puhaltaa <3 Surutyö on pitkä prosessi ja joskus tuntuu lohduttoman pitkältä se aika, kun itse pysyy paikallaan ja muut ihmiset ympärillä jatkavat elämää. Varmaan tiedät mitä tarkoitan. Nyt tuli niin onnellinen olo sinun ja teidän puolesta, lukiessani kuulumisia! Blogin pitäminen on ollut oikea päätös, puhutteleva, koskettava ja lohduttava kaikkine vaiheineen. Ja ennen kaikkea suurimpana rakkaus ja toivo <3 Kiva jäädä odottamaan kuulumisia ja kuvia uudesta kodistanne ja sen maisemista :-)

    VastaaPoista
  15. Hei,

    Luin osan blogistasi tässä parin päivän aikana, ja kaikki tyttäresi poismenon jälkeiset kirjoitukset.

    Olen todella pahoillani paitsi menetyksestäsi, myös ihmisten tökeryydestä ja pahansuopuisuudesta. Toivottavasti et anna sen vaikuttaa liikaa, vaan muistat myös meitä, jotka toivomme sinulle ja teille kaikkea hyvää.

    Kiitos blogistasi, se on koskettanut syvästi. Sennin elinaikana kirjoituksesi olivat niin täynnä iloa ja valoa, että se varmasti auttaa kaikkia vanhempia, jotka hakevat vertaistukea. Samoin kirjoituksesi surusta ja sen vähittäisestä helpottamisesta on lohduttava tieto kaikille suuren menetyksen kokeneille.

    Toivottavasti kesä on alkanut hyvin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-