Kuulkaa. Täällä on nauttien valmisteltu joulua. Kyllä! Ilolla ja nauttien. (kuvat tosin on vanhaa tuotantoa, kun ei mukamas ole ehtinyt uusia ottaa..!) Uusi koti tuntuu niin hyvältä ja omalta kodilta, ja joulua on ollut kiva valmistella. Ekan kerran pitkään aikaan ei nouse ensimmäisenä suru ja haikeus. Toki sitäkin mutta ei niin paljon. Musta tuntuu, että Senni on saanut nyt minun osaltani "mennä kokonaan Taivaaseen". Jos ymmärrät mitä yritän tarkoittaa. En enää riipu surussa. Tai Sennissä. Oma olokin tuntuu jotenkin vapaammalta. Vaikea selittää. Ja toivottavasti ei kuulosta ihan kummalta. Pala nousi kurkkuun samalla kun tuon kirjotin, mutta silti hymyilen. Olenko siis hyväksynyt jo kokonaan Sennin kuoleman? Ehkä. Ainakin melko ison palasen. Kolme vuotta siihen näemmä meni. Ja ajatella, kirjoitan tätä ja ajattelen näin vuoden pimeimpänä päivänä! Uskomatonta. Arki tuntuu jo paljon paljon helpommalta. Ja jos oikein näen, edessä usvan keskellä näyttäisi piirtyvän uusien ovien hahmoja. Jää nähtäväksi, vahvistuuko ne ja uskallammeko jonain päivänä jonkin oven avata ja astua uuteen ja tuntemattomaan.
Ikävä ei tietenkään koskaan lähde, eikä tarvitsekaan. Ja yllättävissäkin tilanteissa edelleen malja läikkyy yli. Mutta muistot saa hymyilemään koko ajan useammin. Ja vaikka elämän tyhjää osaa tuntuu nyt täyttävän kiire, huomaan, että se on ihan itse aiheutettua ja hankittua. Jaksan siis harrastaa ja värkätä jo kaikenlaista. Itelle ja toisille. Ja nautin (yleensä!) tekemisistä. Ja todella toivon, että kovin kamalia takapakkeja ei enää tulisi.
Ja vaikka täällä blogissa on ollut minun osaltani hiljaisempaa kuin huopatossutehtaalla, en ole vajonnut maan alle. Tai lopettanut. Olen ehkä tarvinnut vähän etäisyyttä ja pohdiskelua niin itseni kuin tämän bloginkin suhteen, mitä ja miten tästä eteenpäin. Tahtoisin jopa luvata, että palaisin kirjoittelemaan taas useammin, mutta en uskalla. (Mutta vinkkejä siitä, mitä haluaisitte minun kirjoittelevan, otan mielelläni vastaan kommenttilootaan! Niistä voisi olla hyvä apu tämän blogin ja etenkin bloginpitäjän uudelleen virkoamisessa!) :)
Mutta nyt, julistan joulurauhan. Kiitos teille kaikille. Että olette edelleen olleet kannustamassa sanoin, teoin, rukouksin meitä eteenpäin!
Toivon teille kaikille Kaunista Joulun Aikaa! Ottakaa vierustoveri kainaloon ja rutistakaa.
Palaamme taas. :)
Rauhallista joulua teille! <3
VastaaPoistaOlet uskomattoman vahva ihminen! Siunattua joulua teille! <3
VastaaPoistaRauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa teille ja onnen täyttämää uutta vuotta !
VastaaPoistaT. Johanna Lahdesta
Ihanaa, että laitoit viestiä! Helpottavaa kuulla, todella helpottavaa kuulla, että elämä, ikävä ja suru alkaa helpottamaan. Niin sen kuuluukin. Ja vaikka helpottaa, niin ei se tarkoita sitä, että Senniä ikinä unohtaisitte. Ei todellakaan. Nyt vaan alkaa olla jo uuden aika...
VastaaPoistaOikein ihanaa Joulua teille! Ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle!
Hyvää Joulua ja Kaikkea Hyvää tulevalle vuodelle! Tulevaisuudessa olisi kiva nähdä
VastaaPoistavähän "paloja" uudesta kodistanne.
Tekstisi oli jälleen kaunis ja ajatusta täynnä. Olen itse menettänyt yllättäen veljeni 6½ vuotta sitten ja vuosi vuodelta kulmikkaasta kaipauksesta näyttää tulevan enemmän hiljaista hyväksyntää ja muistot nostavat huulille useimmin hymyn, ei kitkeriä kyyneleitä kuten joskus.
VastaaPoistaVaikka onhan se sanomatta selvää, että jokaisen suru on omanlaisensa ja on eri asia menettää lapsensa kuin veljensä. Mutta ymmärrät ehkä mitä tarkoitan.
Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa teille. Ja entistä parempaa uutta vuotta :)
Ihana kuulla tällaisia kuulumisia :) Rauhaisaa joulunaikaa!
VastaaPoistaJuuri Sennin päivänä eilen teitä mietin lämpimin ajatuksin. Onnellisena luen uusia kuulumisianne, jatkossakin. Rauhallista joulua!
VastaaPoistaKaunis kiitos tästä blogista. Löysin tieni tänne syksyllä, luin joka ainoan kirjoituksesi - ja itkin... Olen syksyn aikana palannut useasti lukemaan uudelleen joitain tekstejäsi. Etenkin edellinen kirjoitus koskettaa ja saa kyyneleet silmiini joka kerta, niin nytkin. Rauhaisaa joulunaikaa ja onnellista vuotta 2016! -Helmi-
VastaaPoistaKiva kuulla valoisia ajatuksia. Siskoni lapsi nukkui pois elokuussa 2013. Siskoni ei siitä selvinnyt, vaan lähti hänen luokseen huhtikuussa 2015. Aaltoina tulevat ja menevät tunteet. Valoa näen kuitenkin jokaisessa päivässä, niin olen päättänyt. Siunausta teille ja jatka blogia! Noora
VastaaPoista�� Surulle saa sanoa hyvästit, niin rakkaudelle jää enemmän tilaa tuntua.
VastaaPoistaOlipa kauniisti sanottu, edellinen kommentoija ❤
VastaaPoistaOikein hyvää Vapahtajan syntymäjuhlaa teille ja valoa vuoteen 2016!
VastaaPoistaEdetään ihan sinun tahdillasi, ota ensiaskeleita omaan tahtiisi...se on paras vaihtoehto :) Me lukijat pysymme kintereilläsi tukien, lukien ja voimahaleja lähettäen. Osa meistä (ehkä useampi kuin arvaammekaan) huokaisee rukouksen isompiin käsiin teidän puolestamme ja toivoo että kaikki ne uudet, vielä hauraat suunnitelmat, saavat toteutua kohdallenne <3 Kanssasi iloiten voimaannuttavista ajatuksistasi :)
Ihana teksti! Mukava kuulla sinusta. ♡ Kiinnostaisi kuulla lisää, mitä touhuat ja mitä (käsi)töitä värkkäilet.
VastaaPoistaOlen jo pitkään täällä mukana pysynyt, ihanaa kuulla teistä! Toivon teille kaikkea hyvää tuleville vuosille! Ja välillä, vaikka olisikin harvoin, on kiva kuulla vaikka vain kuulumisia täällä blogissa. :)
VastaaPoistaSenni on nyt kokonaan Taivaassa, mutta ei koskaan kuitenkaan poissa. Hän elää teissä, muistoissanne, tavaroissanne, juhlapäivissä..jokaisessa asiassa. Ikävän helpottuessa näidenkin asioiden kanssa eläminen helpottuu. Ihanaa kuulla, että olet jaksanut laitella ja touhuilla sekä suunnitella uusia asioita. Sennikin teidän elämää seuratessa toivoo teille paljon uusia mukavia juttuja, ettette vain surunharsoon pukeudu. Ihania uusia juttuja Teille toivotan ja samalla toivon, että jatkossa blogia kirjoittelet kuitenkin..sisustusjutut olisivat mukavia lueskella,sinulla kun on silmää sellaiseen :)
VastaaPoistaSenni on nyt kokonaan Taivaassa, mutta ei koskaan kuitenkaan poissa. Hän elää teissä, muistoissanne, tavaroissanne, juhlapäivissä..jokaisessa asiassa. Ikävän helpottuessa näidenkin asioiden kanssa eläminen helpottuu. Ihanaa kuulla, että olet jaksanut laitella ja touhuilla sekä suunnitella uusia asioita. Sennikin teidän elämää seuratessa toivoo teille paljon uusia mukavia juttuja, ettette vain surunharsoon pukeudu. Ihania uusia juttuja Teille toivotan ja samalla toivon, että jatkossa blogia kirjoittelet kuitenkin..sisustusjutut olisivat mukavia lueskella,sinulla kun on silmää sellaiseen :)
VastaaPoistaIhana kuulla, että elämä tuo tullessaan jo hieman valoa! Tällä kertaa ilo siitä toi kyyneleet silmiini! Kaikkea hyvää alkavalle vuodelle teille molemmille!
VastaaPoistaSiunatkoon Taivaan Isä elämäänne rikkaasti! Olet ällistyttävä nainen, koskettanut niin monia yhdessä miehesi ja ihanan tyttäresi Sennin kanssa. Kaikkea hyvää elämäänne toivoen lukija pitkältä ajalta.
VastaaPoistaAnnoit luvan vinkata kirjoitusideoita.
VastaaPoistaKirjoita edelleenkin asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä. Kirjoita elämästäsi ja ajatuksistasi. Juuri niistä haluamme edelleenkin lukea.
Ole siunattu.
Onko täällä sun blokissa kukaan linkittänyt koskettavaa laulua, joka YouTubesta löytyy? Laulu on nimeltään Enkelin syliin, alkuperäinen esittäjä Cuulas Trio. Käy kuuntelemassa, josei oo aiemmin tullu missää vastaan ;)
VastaaPoistaKirjoitit niin ihanasti omista kuulumisistasi. Huoleti voit hyväksyä ajatuksesi Sennin Taivaaseen siirtymisestä.Kirjoittele jatkossa vaikka teidän kodista ja sen sisustuksesta, onko uutta vai vanhaa ja mitä itse puuhailet käsilläsi. Lämpöistä Uutta Vuotta! T. Toisen Sennin äiti (aiemminkin kirjoittanut)
VastaaPoistaKirjoita siitä, mikä on sinulle on päivittäisessä elämässä tärkeää ja kaunista. Sinulla on niin hyvä visuaalinen silmä, mutta myös taito nähdä elämää syvemmin. Sen vuoksi palaan aina uudelleen blogisi äärelle vain nähdäkseni, onko jotain uutta tullut.
VastaaPoistaKaikesta voi selvitä. Vanhempani ovat myös lapsensa haudanneet, minä veljeni. Traagisista, äkillisistä kuolemistakin voi selvitä vuosien kuluessa. Olen niin iloinen kun luin tämän viimeisimmän kirjoituksesi, jonka läpi kuultaa se sama selviytyminen, minkä itsestänikin jouduin etsimään. Hyvää Uutta Vuotta teille!
Luin monta yötä Sennin juttuja ja itkin niin monesti. Kauheaa olisi tietää, että toinen kuolee. Itselläni kuollut kehtokuolemaan 3:kk ikäinen lapsi ja se oli heti ohii, tosin suru jatkuuu edekkeen yli 30 vuoden jälkeen. Sennillä oli kanssanne paras mahdollinen elämä.
VastaaPoista