Siirry pääsisältöön

Ajasta ja onnesta.








Terveisiä sairastuvalta. Kevätlenssua liikenteessä.  

Olen varmaankin kaikissa vuoden tai kahdenkin takaisissa kirjoituksissa päivitellyt jotenkin aikaa ja sen kulkua tai kulkemattomuutta. Näköjään teen sen nytkin. Antakaa anteeksi. Se kertonee ehkä siitä, kuinka aikakäsite tosissaan kokee kovia lapsen kuoleman jälkeen. Tuntuu että aika jopa alkuunsa totaalisesti pysähtyy. Minä pysähdyin. Elämä pysähtyi. Kaikki pysähtyi. Tai ainakin nuo kaikki painettiin pause-nappulalle. Sittemmin on viisarit alkaneet taas tikittää ja filmi lähtenyt hiljalleen pyörimään. Aika vähänlaisesti tuntuu sisältöä tässä leffassa vieläkin olevan, mutta jotenkin se synkkä mustavalkofilmi on saanu jo kovasti väriä mukaan. Olen alkanut oppimaan elämään "itselle" tehden niitä asioita, jotka pitää oman mielen ja kokovartaloihmisen paremmin voivana. Oppinut täyttämään ikäänkuin sen tyhjyyden jonka Senni ja Sennin hoitaminen jätti. Itsekästäkö? En nyt menis ihan niinkään väittämään. Kaikki keinot lienee sallittuja siinä, että tämä meidän kuoppainen tie on edes vähän siedettävämpää kulkea. Ja tuonkin asian on joutunut opettelemaan ihan alusta alkaen. Aikaa ja vapautta olisi ollut tehdä mitä vaan, mutta ei taitoa, kuinka toimeen tarttua. Halusta nyt puhumattakaan. Mitä tehdä näillä käsillä, jotka nyt roikkuu turhana ja toimettomana? Käsillä, jotka reilun seitsemän vuoden ajan oli ohjelmoitu Senniä varten.


Toisaalta, käyn usein keskustelua itseni (ja ehkä vähän myös tovereidenkin) kanssa siitä, tarviiko sitä "filmin" sisältöä ja asioiden suorittamista tämän kummemmin edes olla tunteakseen elävänsä onnellista elämää. Oikeestaanhan mulla on ihan kaikkee. Elämä on muuttunut ja tulee olemaan aina erilaista kuin se elämä ennen Sennin sairastumista ja kuolemaa. Piste. Lähtötilanteeseen vuoteen 2005 kun Senni syntyi, ei päästä. Huutomerkki. Senniä ei tässä ajassa saa takaisin. Tuplahuutomerkki. Näiden hyväksyminen lienee jo aika hyvällä työstöllä. Kipu ja ikävä siis on ja pysyy. Mutta se, että tunnen kivusta huolimatta jo elämänhalua, iloa ja kiitollisuutta niin puolisosta, kodista, ystävistä, työstä ja liikunnasta,  kuin pienenpienistäkin asioista, joita en aikasemmin välttämättä edes ymmärtänyt, on valtavan iso asia onnellisen elämän kokemisessa. Mulla tosiaan on kaikkea, ja Senni koko ajan matkassa mukana. Mun sydämessä. Mitä muuta tässä pitäisi edes saavuttaa. Tai suorittaa. Tai pyrkiä "parempaan" elämään. Jos mä selviän päivän ja toisenkin ilman sitä musertavan tuskan tunnetta, on aihetta kiitokseen ja iloon. Haaveita on, saa ja pitääkin olla, mutta elämä on kuitenkin tässä tänään eikä huomenna tai joskus. Ja kai se niin on, että kun on niin valtava suru ja menetys taustalla, pienetkin ilot tuntuu ihan hirveän isoilta! Mutta senkin kokemiseen tarvitaan ensin se aikamoinen laivalastillinen surun työstämistä. Tämän kirjoittaminen ei olisi onnistunut vielä viime vuoden puolella. Aika tekee tehtäväänsä. Niin klisee. Niin totta.



Huh, olipas se taas syvää ajatusten virtaa. Aivan hikeä pukkaa. Tai sitten kuume se vaan laskee..;)
Mutta ystävät toverit, tämä blogi näyttää pysyvän toistaiseksi vielä hitaasti päivittyvänä ja kovin hartaasti syvällisiä pohdiskelevana. Siksi rohkenin sujahtaa instagramin syövereihin, jossa jaan hieman arkisempaa elämää ja puuhaa kuvien muodossa.  
Ja ettei teidän tartte murehtia että mitä meille kuuluu, sieltä voi käydä kurkkaamassa, löytyy nimellä reetamaarit



Kevättä mieliin! Ootte ihan huikee tukijoukko!!:)

-Reeta-




Kommentit

  1. Olipa ihanaa kulla sinusta! <3 Hyvä, kun aika tekee tehtävänsä. Olen oppinut aikaa myöten, että kliseet pitävät yleensä paikkansa omassakin elämässä. Hyvää kevään jatkoa ja lisää onnenhetkiä sinulle <3 kesällä sitten taas tavataan ja sehän on jo ihan kohta :)

    VastaaPoista
  2. Olet niin viisas ja vahva. Ja rehellinen, myös. Se on upeaa ja ihailtavaa. Minusta tuntuu, että suurin osa meistä ihmisistä ei koskaan elämänsä aikana opi ymmärtämään noin paljon elämästä, mitä sinä tunnut ymmärtäneen. Aurinkoisia päiviä ja kiitos kun kirjoitat.

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla syvällisiä ajatuksia ja ilon tuntemuksia ☆
    Aurinkoa kevääseen ja paranemisia!
    -päivi-

    VastaaPoista
  4. Pienet ilot ja kiitollisuuden hetket - ne ne vasta jotain on <3

    VastaaPoista
  5. <3, oot sinä vaan rakas! Ihania onnenhetkiä teille molemmille! Ikäväkin on teitä, mutta ehkä me taas nähdään!

    VastaaPoista
  6. Minä toivon taas kerran ilonsäteitä päiviinne ja hyviä hetkiä toisistanne huolehtien.

    Venla

    VastaaPoista
  7. Pieniä ja suuria ilonhetkiä kevääseen sinulle Reeta ; paljon aurinkoa ja valoa ... Olet ihana ihminen :-)

    /Johanna

    VastaaPoista
  8. Oli kiva kuulla sinusta, ajatuksissa käyt aika usein, vaikken tunne sinua kuin blogisi kautta. Siunattua kevään ja pääsiäisen aikaa <3 Saija

    VastaaPoista
  9. Kiitos kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
  10. Kiitos blogistasi! Voimia ja siunausta uuteen kevääseen! Ja hyvää Pääsiäisen aikaa, juhlaa siitä iänkaikkisesta elämästä!

    VastaaPoista
  11. Jaksamisia <3 Oman erityiseni elinpäiviä on jäljellä X, tuskin kymmentä enempää. Täältä yritän ammentaa positiivisuutta kaikkiin päiviimme. Siunattua pääsiäistä <3

    VastaaPoista
  12. Oli ihana lukea kuulumisia <3.
    Tuon kun oppisi itsekin kunnolla sisäistämään, että elämä tosiaan on tässä ja nyt. Ei siellä tulevaisuudessa, kesällä, talvella, sitten kun palaan töihin, sitten kun lapset on isoja, sitten kun olen eläkkeellä.. Tai menneessä. Silloin kun lapset oli pieniä, silloin kun vasta seurusteltiin, silloin kun olin vasta nuori opiskelija.. Tälläisen haaveilijaluonteen on tosi vaikea elää täysin tässä päivässä.

    Olet rakas <3. Nähdäänhän pian?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-