Siirry pääsisältöön

Kurkistus.


Kiitos kaunis taasen kaikille kommentteja ja sähköposteja lähettäneille, ja teille kaikille lukijoille, teitä on ihan hirrrrmu paljon. <3 Mielelläni luen teidänkin kokemuksia tähän kaikkeen ja ylipäänsä suruun liittyen. Vertaistuki toimii siis toisinkin päin. :) Kaikkiin en pysty vastaamaan henkilökohtaisesti, ja yritänkin usein kysyttyihin ja samansuuntaisiin kysymyksiin vastaamaan täällä. Eli kysyä siis jatkossakin saa! Incl-sairauden periytyvyydestä on tullut paljon kysymyksiä, ja siihen paneudunkin hieman syvällisemmin tässä piakkoin. 

Maalaamisesta ja korujen tekemisestäkin on kyselty, josko laittaisin näytille aikaansaannoksia. Noh, näyttäisin jos olisi mitä näyttää. ;) Syynä "ei oohon" on se, että lähes kaikki minun askartelu- ja maalaustarvikkeet on edelleen pahvilaatikoissa, jonne ne syksyllä muuton yhteydessä pakkasin. 


Tästä pääsemmekin hienosti heiveröistä aasinsiltaa pitkin tämän päivän aiheeseen. Eli kurkistus uuteen kotiin.








Muistatteko, kun jossain kohtaa hiljattain mainitsin ohimennen uuden kodin valmistumisesta?! Kyllä, eli ihan kohta, ehkä enää reipas kuukausi, niin se on muuttovalmis. Ostimme rakenteilla olevasta paritalosta asunnon, ja kun oltiin tarpeeksi ajoissa liikenteessä, ehdittiin vaikuttamaan vielä pintamateriaaleihin. Aika jännittävää kun yhtäkkiä tässä ootellaankin uuden oman kodin valmistumista ja saadaan miettiä minkälaisia tapetteja ja pintoja tulis minnekin huoneeseen! Aijjettä ku jännittääkin, tuli valittua muutamia aika voimakaskuvioisia tapetteja, että miltä ne näyttää sitten seinässä. Uusi koti on noin 100neliöinen, ja se sisältää tehokkaasti keittiön, ruokatilan, olohuoneen, khh:een, saunan, wc:n sekä yläkerrassa "minun, sinun ja meidän" huoneet. Kolme makuuhuonetta siis. Ulkoasultaan ja yksityiskohdiltaan tuo kaunokainen on varsin moderni, täysin siis erilainen kuin edellinen koti oli. Aika kutkuttelevaa!

Tähän asti, sen mökillä asumisen jälkeen olemme asuneet väliaikaisesti 40neliön kokoisessa kaksiossa, sulassa sovussa, sillit suolassa. Minä, mies, yksi pullea kissa ja miehen kaikki työvälineistö, jota on  p a l j o n . Tänne ei todellakaan olisi voinut tuoda yhtään ylimääräistä asiaa tai esinettä, ja kaikki "ylimääräinen" odottaakin erinäisissä varastoissa pääsyä uuteen kotiin. Jopa sohva puuttuu nyt olohuoneesta kun ei mahtunut, ja ainoastaan kolme Sennin valokuvaa otettiin mukaan. Noh, saattaa kuulostaa vähän hassulta, mutta oli ihan kamalan vaikea valita ainoastaan kolme valokuvaa mukaan..! Se Sennin taulukin on vanhemmillani "lainassa", ettei vahingoittuisi missään kohtaa muuttoja. Ja arvatkaa vaan onko sille(kin) jo suunniteltuna uuteen kotiin uusi oma paikkansa...!? Ja kehyksetkin se ehkäpä saanee ympärilleen kevään tai kesän aikana.


Melkosen jännittävää ja malttamatonta aikaa siis. Toisaalta takaraivossa paukuttaa hieman ahistava jännitys siitä, missä kohtaa tajuntaan iskee se tosiasia, ettei Senni tosiaan tule enää sinne. Nyt kun on pitkään oltu ikäänkuin tuuliajolla ja väliaikaisissa asunnoissa. Ja mitä tapahtuu, kun lähden purkamaan noita muuttolaatikoita, joita en ole sen syksyisen muuton jälkeen avannutkaan..nouseeko jo armollisesti unohdettuja muistoja esineiden ja tavaroiden myötä pintaan. Toisaalta aika ihanaa ja tietysti haikeaakin, miettiä, millä tavalla ja kuinka paljon Senni näkyy uudessa kodissa. Ja sehän näkyy. <3



-Reeta-



Kommentit

  1. Oi ihnaa...pääsette uuteen kotiin! Tuo tapetti on ollut jo muutaman kerran käsissäni tuolla maalikaupassa...vielä se varmasti meillekin kotiutuu..:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihasta postauksesta, oli niin mukava kuulla kuulumisianne! Mukavaa aikaa tuo uuden kodin sisustaminen ja me lukijat varmasti malttamattomina odotamme kuvia uudesta kodistanne. Sisustusmakusi on mielestäni todella upea! On hienoa, että Senni pääsee näkymään uudessa kodissanne. Kaikkea hyvää Teille! M

    VastaaPoista
  3. Upeat isot ikkunat. On ihanaa muuttaa (kirjaimellisestikin) uuteen kotiin, jossa tuoksuukin ihan uudelta. Nauttikaa!

    VastaaPoista
  4. Sen olen oppinut, että suru tulee vastaan ihan kummallisissa paikoissa ja tilanteissa. Ja toisaalta ne avaamattomat laatikot sisältävät myös niitä tärkeitä ja onnellisia muistoja, että siinä tunteiden sekamelskassa sitä sitten taas hetken melskaa siellä täällä. Toivon teille onnen ja ilon päiviä uuteen kotiin! Noora

    VastaaPoista
  5. Kirjoitin silloin reilu vuosi sitten Sennin kuoleman jälkeen kommentin, jossa kerroin jotenkin niin että Senni jättää minulle valoisan muiston elämän mielestä ja merkityksestä. Luin tämän postauksen tänään ja olen ihan samaa mieltä tuossa yllä kommentoineen M:n kanssa - on niin mukava kuulla kuulumisianne ja mielessä läikähtää lämpö kun viime postauksista on välittynyt hyviä uuden alun siemeniä, vaikka varmasti jokainen meistä ymmärtää, että teidän suruanne ei vuodessa tai kymmenessäkään surra loppuun.

    Ajattelin jotenkin niin, että Senni itse ja Sennin vaikkakin lyhyt mutta kaunis ja arvokas elämä ovat olleet se pääasia, miksi kirjoituksesi ovat niin kovin minua koskettaneet. Mutta nyt huomaan, että se tarina kauniista ja arvokkaasta elämästähän jatkuu - se jatkuu nyt kertomuksena siitä, miten kaksi ihmistä, äiti ja isä, jaksavat kantaa suruista suurinta ja silti nähdä elämässä myös kauniita ja valoisia asioita. Olen tosi, tosi iloinen ja kiitollinen siitä, että olet jaksanut jatkaa blogin pitämistä ja olen ihan varma, että tästä kaikesta on paljon lohtua sellaisille, joiden elämässä on samanlainen suru. Ja meille vähän kevyempiä taakkoja ainakin tällä hetkellä kantaville sinun kirjoituksesi antavat tilan pysähtyä tarkastelemaan omaa elämää ja näkemään sen edes hetkisen ajaksi vähän toisenlaisessa, arvostavammassa valossa. Iso, lämmin ja vilpitön kiitos siitä että olet halunnut jakaa näitä asioita meidän lukijoiden kanssa. Ja kevätaurinkoisia päiviä teille uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  6. Kuinka ihanalta kuulostaakaan!
    Ihanaa, että olette saaneet elämänne taas "alkuun"!
    Kaikkea hyvää teille muuttoon ja uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihanaa! Siunausta ja jaksamista elämäänne edelleen täältä toivotan!

    VastaaPoista
  8. Voimaannuttavinta on ollut huomata, että kaipauksen keskellä ei muisto enää saakkaan aikaan ahdistusta tai sen sekaista itkua. Muisto on ikävästä huolimatta onnellisuutta ja kiitollisuutta. Toivon sinulle muistoja Sennin hymyilevistä kasvoista, kun pääset taas purkamaan noita laatikoita tai näet unia tai...

    VastaaPoista
  9. Olen seurannut vuoden verran blogiasi. Haluan sanoa että tämän blogin kautta välittyy mielettömällä tavalla tunteet, aivan kuin itse eläisin lähellä kaikkea. Tämän postauksen myötä itselleni tuli myöskin aivan totaalinen energia piikki!! :)
    Kiitos blogistasi, se on voimaannuttava lukijalle, toivottavasti saat itse tältä blogilta paljon paljon enemmän kuin annat lukijoillesi. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-