Siirry pääsisältöön

Maisemia.




























 Tämmösiä maisemia me katseltiin muuton jälkeen 
kolmisen viikkoa.
Mökillä, luonnon rauhassa.
Paossa pahaa maailmaa.

Sielu, niinku ruumiskin sai vähän tilaa levätä.


 Vielä sitä kokee tarvitsevansa aikaa.
Paljon aikaa.
Aikaa tottua Sennin kuolemaan ja tähän elämään.






(Ei tainnu Paavo-kissakaan maisemia moittia.)


 ***

Nykyiset maisemat on kovin betonisia edellisiin verrattuina.
Uudesta keittiön ikkunasta näkyy asfalttia, katuja, katulamppuja.
Toisten talojen kattoja, korkeita tiiliseiniä, ikkunoita.
Jotkin niistä ikkunoista on pimeinä, joissakin palaa valo.
Ihmisiä, autoja, ääniä.

Elämää.


Näin kaupunkilähiössä kasvaneelle niin kovin 
luonnollista ja kotoisaa. 








Tästä on hyvä aloittaa etsiskelemään elämään uusia kuvioita.




 -Reeta-




Kommentit

  1. Onnea uuteen kotiin.Hyvät ja kivat maisemat oli tellä mokillä,kyllä noita kattelee.

    VastaaPoista
  2. Onnea ja iloa tulevaan! Koti on siellä, missä <3 on...

    VastaaPoista
  3. Valoa uusille teille, lämpöä menneisiin, rakkautta rinnalla kulkeviin <3

    VastaaPoista
  4. Onnea uuteen kotiin, kaikkea hyvää, valoa, rauhaa ja iloisia yllätyksiä! <3

    VastaaPoista
  5. Ah, niin tuttuja paikkoja ja maisemia ❤️

    VastaaPoista
  6. Voi kun oot hyvä kuvaamaan!

    VastaaPoista
  7. Todella kauniita kuvia!! Paljon kaikkea hyvää teidän elämän uusiin kuvioihin <3

    VastaaPoista
  8. Monia armorikkaita vuosia uuteen kotiin! <3

    VastaaPoista
  9. Siunattua uutta alkua uudessa kodissa.

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia! Siunausta uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  11. Sellaista elämä on ...
    Kaikkea hyvää teille - ihania ovat kuvasi.

    VastaaPoista
  12. Aivan mielettömän ihana blogi tämä :) Kauniita kuvia.

    VastaaPoista
  13. Ihanaa kuulla sinusta. Kuten muutkin edellä, ihailin kovasti kuviasi. Onnea ja kaikkea hyvää teille toivon uuteen kotiinne.

    Venla

    VastaaPoista
  14. Onnea uuteen kotiin ja rauhaisaa mieltä!

    VastaaPoista
  15. Onnea uuteen kotiin! :) kaunis päivitys taasen...!

    VastaaPoista
  16. Kaikkea hyvää elämäsi uusiin kuvioihin <3

    VastaaPoista
  17. itkien olen lukenut täällä blogiasi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-