Tästä kaikesta.

On niin helpottava tunne huomata, kun elämä alkaa versoilla uudelleen. Suru ei saanutkaan loppuelämäksi niskaotetta, vaikka tuossa se vielä hönkiikin niskaan. Sitä huomaa ajattelevansa välillä jotain muutakin, kuin  Kuolinhetkeä. Arkkuun laittoa. Hautajaisia. Hautaa. Elämän epäreiluutta. Huomaan hymyileväni, tai jopa nauravani ääneen yksin jossain ja jollekkin ihan hömpälle ajatukselle. Tai tilanteelle. Kaupassa kykenen jo keskittymään ihan olennaiseen, enkä puikkelehdi laput silmillä hyllyjen välissä viittä vailla ennen sulkemisaikaa. Suunnittelen asioita. Mietin, mitä mustakin voisi vielä isona tulla. Näen jo pidemmälle, enkä ihan niin paljon katsele enää taakse päin. HALUAN nähdä,  mitä elämällä on meille vielä tarjota. Tässä kohtaa on myös se kohta, kun muutto ja talon myyminen on tullut ajankohtaiseksi. Se tuntuu hyvältä ajatukselta ja ollaan siihen nyt valmiita. Luopuminen talos...

Jo heinäkuun lopulla alkoi pompsahdella mieleen lähestyvät Sennin synttärit. Että mitäs kivaa tänä vuonna Sennille järjestäis. Olisko ne suklaasynttärit, disney-juhlat vai vähän "rajummat"kekkerit merirosvo-teemalla. Kunnes taas totuus muutaman sekunnin jälkeen muistuu mieleen. Tähänkin on näköjään tullut tietynlainen tapa ja vuosittainen rutiini. Ja etenki kun nautin niiden järjestämisestä niin paljon. Ja nyt pukkaa ihan tosissaan vierotusoireita. Onneksi sain vähän lääkettä näihin vierotusoireisiin, nimittäin järjestimme siskoni ja serkkujeni kanssa vanhimmalle siskolleni  yllätysläksiäiset viime tiistaina. Aijjettä miten oli mukavaa niitä järjestellä! Pitkästä aikaa oikein tunsin intoa! Ja mikä parasta, yllätys pysyi loppuun asti salassa, vaikka välillä meinas lipsahtaa ja ilmeet kertoa että jotain puuhaillaan selän takana. Mutta täydestä meni! Siskoni lähti perheensä kanssa pidemmäksi aikaa Espanjaan as...

Niin paljon olis ajatuksia ja sanottavaa, mutta siltikään ei ole oikein mitään. Tästä syystä täälläkin ollut kovin hiljaista. Olen vaan koittanut nauttia kesästä. Kesä on ollut hyvä,  niinkin kai voisi sanoa. Mutta nyt jo syksyttää. Ostin jo vaaleanpunasia pallokrysanteemeja, ja suunnittelen haudankin laittamista syksykuntoon. Vielä se "syksyttäminen" tuntuu mukavalle, iltojen pimeneminen, kynttilät, tunnelma... Mutta oma ahdistuksensa siinäkin on ja tuleva pimeys ja talvi pelottaa. *** Muutama sananen niistä hiuksista, joista tuli alkukesästä mainittua.  Sennin kuolema aiheutti ison kriisin myös siinä, kuka ja mikä tässä oikeen ollaan. Se rooli, jossa vuosia on ollut, yhtäkkiä riisutaan pois, olo on aika alaston. Oma identiteetti ja paikka tässä elämässä hukkuu. Jotain piristystä oli saatava ja uutta minää alettava etsimään -vaihdoin hiustyyliä.  ;) En ...