keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Touhuaa surun kanssa.





Meidän makkari alkoi tuntua ihan liian isolta ja tyhjältä.
Vähän ahistavaltakin.
Sieltä puuttui Senni ja Sennin sänky
ja se melkein huusi tyhjyyttään.

Joten otin ja vaihdoin työhuoneen ja makkarin paikkaa.

Jännä homma, 
mutta taas sekin oli yksi "henkinen luopuminen" 
ja askel uuteen.




Ennen makuuhuone oli tuossa kuvassa oikealla isossa huoneessa,
sinne mahtui hyvin Sennin ja meidän sängyt,
ja Sennin kaikki hoitotarvikkeet.
Vasemmalla pienemmässä kammarissa oli työhuone.

Nyt ne on päinvastoin.
Ja hyvä niin.




 Tarkkasilmäiset ehkä huomaa,
että mattojakin on ilmestyny lattiaan enemmän.
Sennin apuvälineiden liikuttelun takia
niitä ei aiemmin voinut juuri pitää.






 Tämän nykyisen makuuhuoneen oli alunperin tarkoitus olla Sennin huone,
siksi vaaleanpunainen enkeli-tapetti.


Pienemmästä tilasta huolimatta
mun piti kuitenkin vielä saada huoneeseen "Sennin nurkkaus",
joten vaaleanpunainen tapetti on ihan passeli.
Kaappikin on täynnä Sennin vaatteita ja tavaroita,
niitä kun vielä pitää päästä nuuhkimaan ja hypistelemään
"harvasepäivä".

Muistelemaan niitä ihania pikku varpaita,
jotka sujautettiin kaapissa oleviin lämpimiin pörrösukkiin..


Sennin oma penkki, 1vuotislahja, ja Sennin nallet.
Penkki näkyy seinällä olevassa 1vuotiskuvassa edellisessä kuvassa.





 Jotenkin nyt on meneillään aika,
että haluan käydä kaappeja ja tavaroita läpi.
Laittaa pois asioita, joita en tarvi tai enää halua säilyttää.
Muitakin kuin pelkästään Senniin liittyviä.

Jotenki saada järjestykseen asiat
ja siivota ikäänkuin vanhaa elämää pois.

Ei Senniä,
mutta sitä kuolemaa ja pysähtynyttä elämää pois.
Jotain sanoinkuvaamatonta.








Lieneekö tämäkin yksi eteenpäin menemisen merkki surutyön syövereissä.

Vaikka vieläkin tulevaa on lähes mahdotonta suunnitella tai nähdä.
Elämältä katosi totaalisesti suunta ja tarkoitus 7.1.2013.
Ekan kerran se katosi silloin 2.4.2007 kun Senni sai diagnoosin.
Silloin tulevaisuus oli Sennin jäähyväisiä ja kuolemaa,
eikä elämää Sennin jälkeen voinut edes kuvitella.

Ja nyt kun on se aika Sennin kuoleman jälkeen, 
sitä on niin kädetön ja päämäärätön.

Aikaa olisi mille vaan, mutta ei voimia, halua, mielenkiintoa, osaamista.

Siksi pienin päämäärin ja tavottein
tuo touhuamisen ilmaantuminen lienee hyvä merkki.


Ehkäpä sitä ihminen tekee kuitenkin tietämättäänkin tilaa jollekin uudelle.




-Reeta-




25 kommenttia:

  1. En osaa mitään mielestäni sanoiksi tänne laittaa...mutta olen niin pahoillani.
    Voimia sinulle ja miehellesi.♥

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus, niin ihania kuvia ja ajatuksia, tuntemuksia ♥
    Voimia jatkoon ♥
    -päivi-

    VastaaPoista
  3. kiva lukea sun kuulumisia.
    paljon voimia sinne jokaiseen hetkeen <3

    VastaaPoista
  4. Mun oli pakko näyttää miehellä näitä kuvia.
    Ei mitenkään varsinaisesti blogiin tai Senniin liittyen (vaikka monet kerrat olen hänelle Sennistä puhunut, mä en ymmärrä, miten blogisi ja tilanteenne on vaikuttanut muhun niin syvästi) vaan siksi, että teidän kodissa on niin mielettömän kaunista!

    VastaaPoista
  5. Todella kaunis koti teillä <3 Liikuttavia kuvia Sennistä ja ihana idea tuo taaperokärryn ja kolmipyörän valjastamisesta kukka-alustoiksi :)
    Voin uskoa, että tulevaisuuteen on vaikea nähdä. Siellä se kuitenkin on, uusine käänteineen, haasteineen ja yllätyksineen :) Jaksamista ja aurinkoisia päiviä!

    - Laura

    VastaaPoista
  6. Mielettömän kaunis koti teillä. Täälläkin olette usein ajatuksissa vaikka en tunnekkaan. Voimia ja jaksamista. <3

    VastaaPoista
  7. Joka kerta sun kirjoitukset nostaa kyyneleet silmiin. Niin käsittämätön on tuon äidin sydän, niin vahva, niin särkynyt. Olet uskomaton nainen jota en tule varmasti ikinä käsittämään <3

    VastaaPoista
  8. Usein olette mielessä - jännä se koska emme edes tunne <3

    VastaaPoista
  9. Tosiaan, ihana koti teillä! Olet kekseliäs sisustaja, siitä kertovat taaperokärryn ja kolmipyöräisen uudet tehtävät. Voimia ja siunausta surutyöhön ja ylipäänsä elämään edelleen. Suokoon myös tämä kesän vihreys, vehreys ja valo uutta virtaa.

    VastaaPoista
  10. Kaunista ja niin liikuttavaa. Ihania kuvia, muistoja ja ajatuksia. Paljon voimia ja valoa elämäänne.

    VastaaPoista
  11. Mieli siivoaa vanhaa, tekee tilaa uudelle, touhuaminen on hyvän merkki :) Senni säilyy kyllä muistoissa ja sydämessä ja kodissanne :) Olette minullakin usein mielessä, blogi ja tuttavuus näin virtuaalisesti Senniin on ollut vaikuttava juttu, koskettanut kovasti. Aurinkoa päiviinne! Tulevaisuus on siellä jossain, yllätyksiä täynnä!

    VastaaPoista
  12. "Älä seiso haudallain itkien
    en ole siellä, nuku en.
    Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
    olen timantinhohde lumessa.
    Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
    syyssade, joka putoaa hiljaa.
    Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
    olen ylitsesi maahan uuteen
    matkaavien muuttolintujen lento,
    olen öisten tähtien loiste hento.
    Älä seiso haudallain itkien,
    en ole siellä-kuollut en."

    Olen vuodattanut niin monta kyyneltä lukiessani kirjoituksiasi.. Olen niin pahoillani, en löydä sanoja... <3

    Se varmasti lohduttaa, että jonain päivänä tapaatte vielä Sennin kanssa. Senni juoksee teitä vastaan kauniissa enkeli-puvussa, niin iloisena. Hän on terve ja onnellinen. Samannäköinen, minä olette Sennin nähneet. Yhtä kaunis. Saatte ottaa lapsenne syleilyyn, sekä olla ikuisesti yhdessä. Jokaisen hetken siitä eteenpäin. Äiti, isä ja lapsi.

    Kaikkea hyvää teille, paljon voimia ja jaksamista. Itsellänikin on lähipiiristä kuollut muutama lapsi parin vuoden sisällä.. En voi edes kuvitella minkälainen voi olla äidin tai isän tuska..

    Kiitos, että jaksat kertoa meillekin kuulumisia! <3 <3

    VastaaPoista
  13. Ompa kiva kuulla sinusta!Ihanasti teidän kodista näkee miten Senni on mukana joka puolella <3 Ja hienoa kuulla että pääset edes jollain tasolla surutyössä eteenpäin,elämä voittaa kuitenkin noinkin valtavan menetyksen jälkeen.Suru ja ikävä eivät koskaan lopu,mutta niiden kanssa oppii hiljalleen elämään ja toimimaan.

    Toivon teille paljon voimia tästäkin eteenpäin,toivottavasti myös Sennin isä voi olosuhteisiin nähden niin hyvin kuin nyt vaan mahdollista on <3

    -Maria-

    VastaaPoista
  14. Istuskelin juuri hotellin aulassa ja seurasin toisella silmällä kahden tyttäreni leikkejä leikkinurkkauksessa ja toisella silmällä lueskelin uusia tekstejäsi, niin kuin minulla on tapana ollut viimeiset kuukaudet.

    Sitten luen kohdan "Ei Senniä, mutta sitä kuolemaa ja pysähtynyttä elämää pois.
    Jotain sanoinkuvaamatonta." ja kyyneleet alkavat valua poskiani pitkin. Säikähdän ihan itsekin voimakasta tunnetilaani. Me olemme toisillemme ventovieraita, mutta muitenkin jotenkin niin tuttuja. <3 Voimia! Päivä kerrallaan.

    -Riina-

    VastaaPoista
  15. Hei. Jaksamista teille kahdelle! Sydän sykkyrällä samaistun kaikkiin ajatuksiisi... Laitoin kevättalvella spostia ja edelleen se kutsu on voimassa. Rakkautta teidän kesään ja suurta lohtua siihen suureen ikävään mikä niin usein valtaa mielen. Kokemuksesta tiedän.. T, Ami.

    VastaaPoista
  16. Kyyneleitä täälläkin. Voi kun voisin kantaa osan surustanne. Mutta täältä bittiavaruuden toiselta puolelta en voi kuin pyytää teille voimaa ja rohkeutta. Rohkeutta surutyön tekemiseen ja voimaa jokaiseen tulevaan päiväänne ja yöhönne.

    VastaaPoista
  17. Kauniisti olet laittanut kotia uudenlaiseksi, mutta Sennin muistoa kunnioittaen ja niin että Sennin olemassaolo saa näkyä kauniina kuvina ja esineinä jotka kuuluivat Sennille. Uskon että kaikki se mitä olet(te) tehneet vie teitä eteenpäin surutyössä. Niin lohdutonta ja pohjatonta kuin suru onkin, niin varmasti lohtua ne esineet ja kuvat tuovat omalla tavallaan.

    Paljon paljon voimia jokaiseen päivään teille molemmille! Olkaa armollisia itsellenne ja toisillenne, aina ei tarvitse jaksaa arjen askareita. Joskus on lupa vain olla ja rakastaa, vaipua muistoihin yhdessä tai omikseen ja illalla painaa pää toisen viereen ja tietää että siinä on ihminen joka tietää juuri ne samat tunteet kuin itsekin.

    Tanja

    VastaaPoista
  18. Ihanat värikkäät raidalliset matot! Ihana huomata, että jotain uuttakin on teidän elämään pikkuhiljaa hiipimässä. Ja kaikessa Senni seuraa mukana. Voimia teille kummallekin lähetän! Ja arkeen pieniä ilon ja värin pilkahduksia.

    VastaaPoista
  19. <3 ISO halaus ja rutistus <3

    T: maarit

    VastaaPoista
  20. Voi kun teillä on ihana koti ja kauniisti olet osannut Sennin muistoja käyttää sisustuksessa <3 Suuri voimahali täältä edelleen <3

    VastaaPoista
  21. Kokemuksesta tiedän, että surutyö on mitä suuremmassa määrin aaltoliikettä. Ja Kuinka monet kasvot surulla onkaan! Aika muuttaa surun toisenlaiseksi,eikä kukaan voi sanoa kuinka kauan surutyö kestää. Taivaan Isän kannattelevia käsiä rukoilen teille tänäkin iltana.

    VastaaPoista
  22. Halaus ja lämpimiä päiviä!

    VastaaPoista
  23. Kyllä on pieni tyttö jättänyt suuren ja kauniin jäljen teidän kotiinne!

    VastaaPoista
  24. Hei! Löysin blogisi ja muistan jutun Kaksplus-lehdestä. Olette joutuneet kokemaan ehkä suurimman epäinhimillisen tuskan mitä voi olla. Nähdä oman lapsen hidas kuoleminen ja poistuminen tästä maailmasta. Moni ei tiedä että tällaisia sairauksia voi edes olla. Itkua ja tunteita on vaikea pidätellä. Toivon teille rauhaa ja voimaa. Suru tekee työtänsä jokainen päivä. Rakas lapsenne on nyt rakkauden ympäröimänä ilman tuskaa. Koin tämän vahvana tunteena kun eilen lopetin lukemisen. Toivon että kesän aurinko lämmittää ja tuo valoa elämäänne surun keskelle.

    VastaaPoista
  25. Hei Reeta,
    Löysin blogisi aivan hiljattain. Mietin pitkään mitä kirjoittaa,enkä siltikään välttämättä löydä oikeita sanoja ilmaista ajatuksiani. Ensimmäinen kirjoituksesi minkä luin, sai jo kyyneleet valumaan vuolaasti mutten voinut lopettaa lukemista. Jokaisella on oma tapansa käsitellä surua ja tuskaa, ja ehkä tämä blogin kirjoittaminen on sinulle osa surun käsittelyä. Olette kokeneet sen mitä kenenkään ei kuuluisi joutua kokemaan, ja silti jaksat kirjoittaa. Olet tavattoman vahva ja rohkea nainen. Olet kuullut tämän varmasti jo monesti, ja ehkä ärsyttävyyteen asti. Mutta muista, että kenenkään ei tarvitse olla aina vahva. Vahvakin saa musertua. Minulla olisi valtavasti ajatuksia mitä voisin kirjoittaa, mutten osaa. Toivon teille kaikkea hyvää, ja että elämänhalunne säilyisi.

    Rauha pienelle Enkelillenne.

    -Anni

    VastaaPoista