Siirry pääsisältöön

Miten mielelläni.



Miten mielelläni
nyt esittelisinkään teille Sennin hartaasti ja rakkaudella
tekemää äitienpäiväkorttia.
Ja sen hellyyttävää harakanvarvaskirjoitusta.
Mutta kirjoitusta kumminkin,
omin pikkukätösin aikaansaatua.

Miten mielelläni
leikkisin nukkuvaa ja kuuntelisin salaa 
keittiöstä kuuluvaa puuhastelua.
Ja vastaanottaisin maailman herkullisimman aamiaisen sänkyyn.
Muutama kananmunankuori vain kruunaisi täydellisyyden.

Miten mielelläni
ottaisinkaan kaulani ympärille Sennin hentoiset käsivarret.
Sennin, jonka hiukset vielä suloisen pörröiset ja unentuoksuiset
ja joka kuiskaisi korvaani 
"äiti".


Miten mielelläni.




Mutta ei.
Muuta ei ole näyttää kuin äiti,
 joka laskee äitienpäivänä kukkia lapsensa haudalle.


Niin, Äiti.

Senni teki minusta äidin.

Se arvonimi ei ole itsestäänselvyys.
Pikemminkin armolahja.



Onnen ainekset.


Miten mielelläni 
soisin tuon lahjan ja onnen kaikille 
sitä hartaasti toivoville.
Erityisesti niille,
jotka joutuvat odottamaan ja pettymään
 vuodesta toiseen.


Miten mielelläni
olisin myös itse jatkanut tätä tehtävää.



Miten mielelläni.


-Äiti-



Kommentit

  1. Hei Reeta! Juuri eilen taas ajattelin teitä, äitini toi pullalautasta pöytään ja siitä lennähti pari lattialle. VOI SENNI (voi sentään/että/harmi ym.)äiti parahtaa ja hetkessä silmäni täyttyvät kyynelistä :( kerroin myöhemmin mikä tuli. Illalla päästin vapun heliumpallon irti ja lähetin Sennille...

    VastaaPoista
  2. Miten sitä muistaisikaan aina olla kiitollinen ja onnellinen siitä mitä on, kaiken väsymyksen keskellä, valvottujen öiden jälkeen.
    Kiitos Reeta tästä blogista, tätä luettua arkea katsoo ihan erilaisin silmin.

    Iso iso hali sinulle! Voimia jokaiseen päivään.

    VastaaPoista
  3. Valitin taas kun viime yönä pikkuneiti heräili vähän väliä enkä saanut kunnolla nukutuksi. En valita enää. Minä saan kuitenkin pitää tyttöni täällä.
    Sanattomaksi vetää kun katselee noita kuvia.
    Jos edes vähän voisi kantaa surusta, kantaisin.
    Voimia, kovasti voimia! ♥

    VastaaPoista
  4. Riipaisevaa. Voimia edelleen!

    VastaaPoista
  5. Ihana vastasyntynyt Senni-vauva ja ÄITI! Oot niin rakas!

    VastaaPoista
  6. Reeta, elät elämäni suurinta pelkoani. Pelkoa siitä, että rakkaille lapsilleni jotain pahaa joskus tapahtuu, vakava sairaus, kuolema. Jokaisella kerralla kun käyn lukemassa blogiasi itken. Itken surua ja ahdistusta. Itken itseni, oman pelkoni vuoksi ja itken myötätunnon vuoksi. Vaikken sinua ja perhettäsi tunne, tunnen silti suurta surua puolestanne. Enkä edes oikeasti voi sanoa , että "tiedän miltä sinusta tuntuu" <3 Haluaisin toivottaa sinulle kuitenkin "hyvää äitien päivää", vaikkakin näin myöhässä. Sillä vaikka kuolema voi viedä sinulta elämäsi auringon, lapsesi läheltäsi. Ei se ikinä voi viedä sinulta pois äitiyttä, äidin rakkautta ja huolta lapsesta. Olet aina kauniin Senni-enkelin äiti! T:H

    VastaaPoista
  7. Kirjoitat niin kauniisti, että itku tulee joka kerta, kun luen blogiasi. Silti aina palaan, koska muistutat siitä, mikä tässä elämässä on tärkeintä. Muistan ehkä taas jonkin aikaa olla kiitollinen siitä (vaikka tietysti aina olen), että sain yli 10 vuoden odotuksen jälkeen pienen tytön. Hän täyttää tällä viikolla 3. Minä elin pitkään siinä uskossa, että minusta ei koskaan tule äitiä. Kovasti voimia teille molemmille! Kiitos kauniista blogista!

    VastaaPoista
  8. En osaa sanoa mitään mikä oloasi helpottaisi. Toivon sinulle, teille, valtavasti elämään kaikkea hyvää ja ennenkaikkea jaksamista. Ei tekstejäsi voi kuivin silmin lukea, kiitos siitä että muistutat meitä, miten arvokas elämä onkaan <3

    VastaaPoista
  9. Oot kyllä ihmeelinen.. Jaksat ajatella muitakin.. Voimia! <3

    VastaaPoista
  10. Ihan kyyneleet silmissä luin tämän. Kirjoitat blogiisi aivan ihanasti. Voimia teille <3

    VastaaPoista
  11. Hyvää äitienpäivää Reeta! Ihana kuva tuoreesta tytöstä ja tuoreesta äidistä <3 Olit ajatuksissani eilen, vaikken sinua tunnekaan ja toivoin sinulle voimia ja kauniiden muistojen suomaa lohtua. Voi kunpa kaikki olisi mennyt toisin :(

    - Laura

    VastaaPoista
  12. "Luulin ennen että jossakin mitataan tarkalleen, milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen. Se on pelkkä harha, perätön luulo, toiset hölmöt uskoo niin. Jäävät hartiat, väkevät suuret, pieneksi kuin heikonkin." Tuli vain mieleeni... :'( Kovasti, kovasti voimia!

    VastaaPoista
  13. Itsellenikin monen vuoden ajan äitienpäivä tarkoitti vierailua lapseni, ainoani enkelilapseni, haudalla. Se tuntui niin sanoinkuvaamattoman epäreilulta ja raskaalta. Nyt asiat ovat kääntyneet parempaan, mistä olen ikuisesti kiitollinen, joka päivä, jokaisen valvotun yönkin jälkeen. Toivon Sinulle niin kovasti samanlaista / erilaista onnellista käännettä elämääsi, että voisit taas iloita äitienpäivästä, joulusta, elämästä. Mutta ÄITI olet aina. Muistan niin sen oudon tunteen lapsen menetyksen jälkeen, siinä tippuu johonkin outoon välitilaan, jossa ei ole oikein "äiti" siinä missä muut äidit, eikä kuitenkaan se kuten muut huolettomat, lapsettomat ihmiset. Mutta silti, oikeasti sinä olet äiti, aina, vaikka lapsesi ei olekaan täällä. Mutta, äitienpäivää ei tällaisessa äitiydessä halua juhlia :'( Toivon sinulle jaksamista äitienpäivään ja jokaiseen muuhunkin päivään, olet ajatuksissani <3 vaikka en sinua tunnekaan.

    VastaaPoista
  14. Sinua ajattelin paljon sunnuntaina...ensimmäinen äitienpäivä ilman Senniä...Muista, äitiyttä sinulta ei kukaan voi pois ottaa.!! Itse olen myös kokenut lapsen menettämisen :(...kun lauantaina kävin ruusun viemässä enkeli tyttömme haudalle eivät silmäni pysyneet kuivana :(...vaikka on jo usea vuosi kuolemasta mielestäni äitienpäivä varsinkin on se päivä jolloin mieli herkistyy, kuinka mielelläni olisin halunnut tämänkin lapsen pitää. Luojan tahto oli toinen, pieni enkelityttömme on nyt tallella taivaassa. Kuinka usein enkelimme pikku sisko sanoo: Äiti, isosisko katsoo meitä taivaasta!! Voima halaus sinulle ja miehellesi!!!

    VastaaPoista
  15. Reeta, muistan sinua ja puolisoasi rukouksin. En tunne teitä, sinua, kuin tämän blogin kautta, mutta kaikki mitä olet täällä kirjoittanut on koskettanut syvältä.

    Tämä äitienpäivä postaus kosketti erityisesti.
    Itse olin sinä päivänä tilanteessa, jota en toivo kenellekään..
    Maanantaina helpotti. Kaikesta selvitään..

    <3
    teija teijuska

    VastaaPoista
  16. Lohtusäteitä kaunis Reeta.

    Venla

    VastaaPoista
  17. Sennin hauta näyttää minusta nyt oikein kauniiksi laitetulta. Ja ihana kuva vastasyntyneestä pikku-Sennistä! <3 En ikinä unohda sitä, mitä olet blogissasi jakanut näiden kuvien väliltä.

    VastaaPoista
  18. Surullisen ihana kirjoitus ihanan Sennin äidiltä <3
    Auringonsäteitä elämääsi <3
    t. Eija

    VastaaPoista
  19. HALAUS! Ja voimia tähänkin hetkeen.

    VastaaPoista
  20. Voimia ja auringonsäteitä!

    VastaaPoista
  21. Kaunis, mutta niin surullinen kirjoitus! Voimia teille suurimman surun kanssa mitä elämä voi ihmiselle tuoda<3

    VastaaPoista
  22. Ajattelin sinua paljon sunnuntaina ja mietin että josko vaihtoehtona on äitiys ja suru - toisena vaihtoehtona lapsettomuus, elämä jossa et Senniä olisi tuntenut ja häntä rakastanut - Arvelin, että valitsisit varmasti vielä uudelleenkin elämän jossa on äitiys, Senni ja vaikka sen mukana tulee kaupanpäällisenä se suru. Senni toi elämäänne niin äärettömän paljon, äitiyden - vanhemmuuden - rakkauden - kaiken. Vei mukanaan äärettömän paljon, jätti äärettömän suuren surun, silti, Senni teki sinusta äidin ja on sinun oma tyttäresi aina! Voimia kevätkesään!

    VastaaPoista
  23. "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani."

    "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. "

    VastaaPoista
  24. Lämmin halaus sinulle Reeta. <3

    VastaaPoista
  25. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  26. Olipas riipaiseva teksti ja tunteet pintaan nostattava. Voimia teille jokaiseen hetkeen!<3

    VastaaPoista
  27. Mietin sinua ja muita lapsensa menettäneitä paljon äitienpäivänä :( En osaa tähän väliin sanoa että kuinka riipaiseva teksti,jälleen <3 Voimia jokaiseen päivääsi <3

    -Maria-

    VastaaPoista
  28. En löydä mitään sopivia sanoja..kirjoitan ja pyyhin pois..ja uudestaan.
    Sinun voimasi..voi jos voisin saada yhtäpaljon voimia. Olet taitava hallitsemaan itsesi.
    Palaan vanhoihin postauksiin yhä uudestaan ja uudestaan..Niin kauniisti kirjoitat ja kuvitat julkaisusi.
    Kuopuksemme 2v. näki yläbannerissa olevan kuvan jossa olet Sennin kanssa kaurapellolla..Hän totesi; Enkeli ja uupunut tyttö.. Hän samaisti Sinut enkeliksi Sennille..Hänelle enkelit ovat suojelijoita, siitä ajatus.

    Tiedän ettet kommentoi viestejä, mutta haluaisin kysyä mitä kuuluu Sennin Isälle?
    Voimia ja auringon säteitä teille molemmille.
    Muistakaa: Jos on aallot korkeita, olkaa samalla puolella!

    -Merimiehen vaimo-

    VastaaPoista
  29. Kaunis, mutta niin surullinen kirjoitus. Voimia ja jaksamista sinulle, Reeta!

    VastaaPoista
  30. Etsiskelin tietoa tyttäresi sairaudesta aloitellessani uutena työntekijänä vammaisten lasten kanssa työskentelevässä porukassa. Eksyin blogiisi ja sain täältä niin paljon enemmän kuin mitä lähdin hakemaan. Näistä teksteistä paistaa läpi niin voimakas rakkaus, etten tiedä miten olisin ruudun tällä puolen. Tämä antaa ymmärrystä ja eväitä kohdata samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Kiitos siitä. Toivotan Sinulle ja muille läheisille voimia ja jaksamista, en osaa muuta sanoa.

    VastaaPoista
  31. Miten kauniisti, miten herkästi... Sinulla, Reeta, on koskettamisen ja vaikuttamisen lahja. Voimia.

    VastaaPoista
  32. Niin kauniisti kirjoitettu. Kumpa voisin ottaa osan taakasta ja surusta itselleni! Mutta en voi. En osaa edes sanoa mitään. Mutta haluan silti.

    "Ei ollut lapsonen tänne luotu
    maailman virtojen vietäviin,
    vain taivaan lainaksi maille suotu,
    ja siksi muuttikin taivaisiin."

    Voimia kaikille Sennin läheisille! <3

    VastaaPoista
  33. Senni oli ja on Jumalan kaunein lahja teille. Uskon, että Sennille oli siunaus, että juuri sinä olit - ja olet yhä - hänen äitinsä ja että hän sai täällä maan päällä tulla rakastetuksi ehdoitta, omana itsenään, sairaanakin. Se ei ole lainkaan itsestään selvää.

    VastaaPoista
  34. Koskettava kirjoitus, kouraisee syvältä asti. Mietin sinua useamman kerran äitienpäivänä, vaikka emme toisiamme tunnekaaan. Mietin tuntojasi ja sitä, miten löydät itsellesi sopivan tavan päivän kanssa. Äitiytesi on niin kaunista ja rakkaudentäyttämää, edelleen ja ainiaan. Kuva vastasyntyneestä Sennistä ja sinusta, huokuu onnea. Miten mielelläni olisin minäkin toivonut Sennin polun menevän toisin. <3 Johanna

    VastaaPoista
  35. Joh. 13:7
    "Jeesus vastasi:`Tätä minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin
    sinä sen ymmärrät.´"

    Siunausta!

    VastaaPoista
  36. Tää teidän tarinas on aivan ihana sekä surullinen ja blogi myös, pakkohan tää oli lukee kerralla ja monta kertaa tuli itkettyäkin.
    Mua kiinnostais mitä kaikkia taitoja Sennillä oli, ennenkuin hän ne menetti? Osasko hän kävellä, puhua tms? Jos aihe tuntuu liian vaikeelta, ymmärrän kyllä täysin jos et vastaa :)
    Voimia <3

    VastaaPoista
  37. itku tuli :,( Voimia edelleen <3

    VastaaPoista
  38. Näin unta, jossa katsoimme Sennin kanssa Toy Story -elokuvaa. Senni oli niin mahdottoman ihana sylissä pidettävä. Olisin halunnut suojella häntä kaikelta. Kyllä Sennin tarina, jonka olet kertonut, on tehnyt suuren vaikutuksen.

    VastaaPoista
  39. Puun laulu linnunpojalle

    Linnunpojan untuvaisen hennon
    kämmenelläin vielä pitäisin.
    Estää voisinko sen vapaan lennon?
    Kauas luotaniko päästäisin?
    Silmissäsi lintu näen kaipuun,
    unelman ja toiveen ikuisen,
    nousta pilviin ylös avaruuteen,
    lentää omin voimin aikaan uuteen.
    Päästän irti,
    lasken lentoon,
    luotan lintuun pieneen hentoon.

    -Maija Baric-

    Voimia ja Valoa päiviinne,

    Noora

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-