Siirry pääsisältöön

Syysjuttuja.


Eräänä iltana
tämmösiä touhusin.
Piristin mieltäni 
kun hautausmaalla käynti
sukulaisten haudoilla
ei ollutkaan yhtään hyvä idea.










***

Tässä tuliaisia messuilta!
keraamiset korvikset,
puuhelmikaulakoru
ja pellavatunika
kaikki samoissa IHANISSA väreissä!!
:)

(eikö ookki ihana tuo puhelimen suojakuori!!)
;)



Ja loppuun kuva aamuSennistä.
Pusutteluun on hyvä rinsessan herätä.
:)





-Reeta-



Kommentit

  1. Ihania kuvia ja tunnelmia.

    Ootte ihana koko paketti!

    VastaaPoista
  2. Jos et olisi sanonut suojakuoresta, olisin luullut että sinulla vanha kasetti kädessäsi :)

    VastaaPoista
  3. Hei!
    Löysin blogisi eilen illalla sattumalta. Olen kahlannut sen läpi, ahminut suorastaan. Mitä voin sanoa? Kiitos, se tulee mieleen ensimmäisenä. Että kerrot elämästänne, ravistelet ajattelemaan, huomaamaan mikä on tärkeintä tässä elämässä.
    Ihailen todella taitoasi nähdä ja löytää kauniita asioita ympäriltäsi, etenkin niitä pieniä ja ihania. Osaat myös tehdä ja luoda niitä itse. Kotinne huokuu lämpöä, hyvää tunnelmaa. Senni on aivan ihastuttava neiti ja taatusti niin onnellinen kuin vaan voi olla. Rakkaudella kyllästetty tyttö :).
    Itsekin äiti-ihmisenä kamppailen pelon ja huolen kanssa päivittäin. Lapseni ovat terveitä mutta huomisestahan ei kukaan tiedä. Yksi hetki voi muuttaa kaiken. Osata elää tätä hetkeä, luottaa ja iloita tästä päivästä, tunnista, minuutista.. Se ei ole helppoa kun menettämisen pelko valtaa mielen. Ihminen kai yrittää valmistaa itseään, ollakseen vahvempi, kestääkseen. Se aika, jonka nuo ajatukset mielessämme saavat syö kuitenkin energiaa elämänilolta, kaikelta hyvältä. Vastavoimaa tarvitaan silloin.
    Sinun kirjoituksesi ovat antaneet nyt minulle paljon voimaa, kiitos niin paljon!
    Jään seuraamaan elämäänne. Valoa ja lämpöä sinne koko perheelle.
    terv. Marika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika!
      Lause "rakkaudella kyllästetty tyttö"...melkein itku pääsi! :)

      Poista
  4. Ihanan tyytyväiseltä näyttää juuri herännyt tyttö <3

    -Maria-

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-