keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Joulu hiippailee

"Kuulin jonkun hiipivän, 
lattioiden narahtavan
lailla mummonmökin tuvan lattian.
Se joku toi tullessaan joulun tuoksua,
odottamisen lämpöä.
Lapsen mieltä.
Havahduin ääneen, vaan en pelännyt.
Huomasin joulun hiippailevan."








Tontut edesmenneen tätini huovuttamia, tärkeitä jokajouluisia vieraita.


Tämä kuva liittyy Sennin joulukalenteriin... ;)





Huomenna se sitten tapahtuu, 
ensimmäinen luukku aukeaa joulukalenterista.
Sennikin odottaa jännityksellä minkälainen kalenteri mahtaa oikeen olla!

Jännittäviä luukkujen aukaisuja!
:)

-Reeta-

*Tervetuloa uusille lukijoille!!!*


perjantai 25. marraskuuta 2011

Mieltä lämmittää





Tuntupas mukavalta kun meitä on täällä jo kaivattu!
Tiedän, että on ollut pitkä tauko, mutta kertakaikkiaan en ole ehtinyt keskittyä päivitykseen.
Ja jos oisin ehtinyt, en rehellisesti ole jaksanut edes vaivautua kirjautumaan blogiini.

Monenlaista vaihetta taas ollaan eletty tässä reilussa viikossa.
Senni on tervehtynyt taudistaan jo oikein hyvin
ja pienin hymyin jaksaa osoittaa meille tyytyväisyyttään
kun joku höpöttää vieressä.
Ja jos ei höpötä,
niin pitkin huokauksin huikkii meitä uudestaan lähelleen. 
Ja sitten taas hymyilyttää.
:)

Ja kun jutut loppuu, 
lastenlaulut ja joululaulut kelpaa myös. 
Tai siis mitkä tahansa laulut.
Ja itse laulettuna.
Ja ainavaan uudestaan ja uudestaan.
(kysykää multa jos jonkun laulun sanat on hukassa!)
Kunhan joku pitää jotain ääntä että Senni tietää
 että joku on lähellä.
:)

**

Mutta jännitystä ja pelkoakin on jouduttu jälleen kohtaamaan meidän perhekunnassa.
Muistutusta siitä elämän hauraudesta ja lähdön hetken arvaamattomuudesta.
Mutta onneksi kaikki jäi pelkäksi säikähdykseksi
ja tilanne näyttää jo paremmalta.

**



Mutta tosiaan,
kiitos teidän ihanista kommenteista,
ja tunnustuksistakin!!
Perehdyn niihin molempiin piakkoin!!

Hengissä täällä ollaan
ja kaikki ihan hyvin.


Mieltä lämmittää,
 kun te välitätte!
:)

-Reeta-

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Iltatunnelmia



Kiitos myötäelämisestä Teille kaikille.

***



Senni kotiutui viime keskiviikkona sairaalasta,
ja nyt alkaa olla neiti jo ihan kunnossa.
Hymyjä antanut monia pieniä eilen ja tänään.
:)




Mutta se ikävä asia on todettava, 
että aina tämmöisen rajun infektion aikana
Sennin perussairaus eli INCL harppaa askeleen eteenpäin,
eikä Senni infektiosta tervehdyttyään palaa enää siihen samaan 
lähtöasemaan, joka oli ennen infektiota.
Jotain tärkeää tuhoutuu aivoissa sairastelun aikana
ja ne vähäisetkin kyvyt katoaa pikkuhiljaa joita enää on jäljellä.
Ja tilalle tulee jotain ikävää hoitoa vaativaa 
limaisuutta,
jäykkyyttä,
kipuja,
epileptisiä oireita
...


***




Mutta onneksi on tämän pimeyden keskellä mahdollisuus
sytytellä kynttilöitä ja lyhtyjä ja jouluvaloja.
Ihmeellisen piristävä vaikutus niillä tuntuu olevan.
Ja kauniitakin kaikessa tunnelmallisuudessaan.
Jospa sitä luntakin saataisiin  
valaisemaan tätä pimeää maata.




Mutta ihanaa että Senni on nyt täällä,
"omassa kotona"
niinku me se asia usein ilmaistaan.
:)





Tunnelmallisia iltoja teidän koteihin 
ja sydämiin!


-Reeta-



tiistai 8. marraskuuta 2011

Elämän hauraus

Viime viikko ja viime päivät on muistuttanut jälleen monella tapaa elämän hauraudesta.
Jos se nyt on edes koskaan päässyt unohtumaan.






Sennillä nousi viikko sitten tiistai-iltana kuume,
ja jo seuraavana päivänä oli edessä ambulanssikyyti sairaalaan.
Tilanne silloin keskiviikkoiltana ja seuraavana yönä oli näin jälkikäteen muisteltuna hyvin kriittinen,
mutta siinä hetkessä tilanteen vakavuutta ei jostain syystä oikein ymmärtänyt...
Limaisuuden ja kovan kuumeen takia Sennin hengitys muuttui nopeasti kovin ponnistavaksi ja tiheäksi,
yli 80 kertaa minuutissa. Happisaturaatio romahti, ja lisähappea tarvittiin kovasti.



Tässä pieni potilas pahimmasta selvinneenä.





Mutta nyt, 
kiitos sairaalalle hyvästä, asianmukaisesta hoidosta,
Senni on pääsemässä huomenna keskiviikkona kotiin, 
mikäli kaikki sujuu hyvin eikä tule yllätyksiä enää.



Kuva tänään tiistaina otettu,
selvästikin tyttö jo toipumaan päin :)


***

Samaan aikaan toisaalla
mieheni mummu teki lähtöä Taivaan Kotiin
ja tänä aamuna lähtikin matkaan läheisten saattelemana.



Kun kuolema käy hyvin lähellä,
sitä ymmärtää elämän haurauden.


Väsynein terveisin,
-Reeta-



tiistai 1. marraskuuta 2011

Perhejuhlia

Se kun saa laittautua nätiksi.
Pukea Senni vähän "parempiin" kuin oloasuun.
Tehdä lahjoja, leipoa.
Nähdä läheisiä.
Kahvitella hienoista juhlavista astioista.
Leikata iso pala kakkua.
Jutella. Höpöttää. Nauraa.

Siksi pienet perhejuhlat on niin kovin kivoja.
Ja niitä onkin ollu meillä nyt useita!
:)



Kortteja juhlien päähenkilöille,
uudet leimahankinnat pääsi heti kokeiluun:








Pikakakku aiheena Spiderman ja Tähkäpää:






Lahja kuusivuotiaalle: 




Iloinen juhlavieras, pikku pimu:
;)








Pienelle pojalle ja isoveljelle rannekorut:




Kortti taulun muodossa:







Tossukakku:




Koru uudella omistajallaan:




Pieniä, suuria ihmeitä:












 Pirteää talviaikaa!!
:)


-Reeta-