Siirry pääsisältöön

Miksi??

Mielen on taas vallannu tuo ikuinen, vaille vastausta jäävä kysymys

Miksi?

***

Viikonloppuna pääsimme tapaamaan vertaistuen merkeissä muita samassa tilanteessa olevia, 
 jo lapsensa menettäneitä sekä vasta hiljattain diagnoosin lapselleen/lapsilleen saaneita perheitä.

Viikonloppu oli antoisa kaikkine ohjelmineen, hyvine ruokineen, keskusteluineen sekä ylipäänsä rentouttavine hotellimajoituksineen.







***

Surun kohtaaminen (sekä oman, että muiden) on tietenkin aina raskasta, 
mutta toisaalta se kevenee kun sitä voi jakaa saman kokeneen kanssa. 
Raskaammaksi asian tekee aina uusien perheiden kohtaaminen,
ei siksi, etteikö heitä tahtoisi tavata, e-ei päinvastoin - älkää ymmärtäkö väärin, 
olen iloinen että he jaksoivat lähteä mukaan ja saimme tutustua,
mutta aina se koskettaa, kun tieto uusista diagnooseista tulee.

Eikai taas!?
Eikö nämä diagnoosit koskaan lopu?
Miksi saman perheen kaikki neljä lasta ovat sairaita?
Minkä takia?
Miksi?
Miksi??
Miksi???

Ei voi ymmärtää.

On vaan yritettävä hyväksyä asia, koska muuta vaihtoehtoa ei meillä ole.
Yksi päivä kerrallaan,
aamusta iltaan ja illasta aamuun.

***

Muuta ei ole nyt antaa teille. 
Vain muutama kuva viikonlopusta
sekä muistutus itse kullekin siitä,
mikä elämässä on ihan oikeasti tärkeää. 

Ei se, minkäväriset verhot on ikkunassa tai onko oikean merkkiset vaatteet päällä.

Nauttikaa joka hetkestä lastenne ja läheistenne kanssa,
ja eläkää tässä ja nyt.
Huomisesta ei kukaan tiedä.

Lämmin halaus teille kaikille mukana olleille ja niillekin, 
jotka eivät mukaan päässeet,
voimia jokaiseen päivään.

On meillä vaan niin ihanat lapset.
Oikeat enkelit.






-Reeta-

Kommentit

  1. Kiitos tästä postauksesta. Minulla ei ole incl-lasta mutta eksyin tänne erään toisen kautta ja aihe koskettaa monestakin syystä. Tarvitsin tänään juuri sitä mitä kirjoitit, muistutuksen siitä mikä on oikeasti tärkeää.

    Jumalan siunausta koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
  2. Haluan antaa sulle nyt oikein ison, lämpimän ja täynnä rakkautta olevan halauksen! Olette ihania!!!
    Enkelin siipien havinaa sinne teille koko perheelle!

    VastaaPoista
  3. Elämä on ihmeellistä..sitä tässä on pohdittu täälläkin suunnalla..miksi näin..
    mutta eteenpäin mennään kukin tavallaan..
    paljon haleja teille kaikille!!

    VastaaPoista
  4. Löysin äsken jostain kiertoteitä sun blogin, enkä malta nyt mennä nukkumaan.
    Hyvä ruveta seuraamaan sinun elämää, kun perustus on kohdallaan.
    Sinulla on rikas elämä ja hyvin rakas lapsi.
    Oivalsin vasta vähän aikaa sitten, miksi Sennisi kaltaiset lapset ovat Taivaan Isälle hyvin kallisarvoisia ja erityisen rakkaita: he ovat sellaisenaan matkalla taivaaseen, taivaskelpoisia, valmiita Isän kotiin asumaan.
    Me muutkin olemme Hänelle rakkaita, mutta meille hän on jättänyt oven raolleen itse avattavaksi.
    Tuota taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi koemme niin käsittämättömän suurta rakkautta ja hellyyttä vaikeasti sairaita lapsia kohtaan.

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä postauksesta.
    Niin monien asioiden ja murheiden äärellä meitä pysäytetään miettimään, että mikä on oikeasti tärkeätä... kellä mitäkin ne pysäyspaikat ovat, mutta toivottavasti niitä tulee kaikille. Ne ovat tärkeitä asioita huomata ja harmittaa kun jotkut eivät huomaa vaikka ne selvästi näytetään. Jotkut joutuvat putoamaan kovin korkealta, nähdäkseen ne pienet ja tärkeimmät asiat. Lasten hyvinvoinnin edessä ne verhot menettävät merkityksen.

    Kyselet miksi kysymystä, mutta näin sivusta on jotenkin aistittavavissa, että olette aivan erityiset ihmiset ja siunatut, että olette tähän tehtävään valitut. Vaikka se niin hullulta ja epäoikeudenmukaiselta kuulostaa, niin teillä on varmasti se voima jota arjessanne tarvitaan.

    Olen tehnyt aiheeseen liittyen yhden tilkkutyön, jonka kuvan ja tarinan voisin laittaa sähköpostiisi... asia on niin paljon koskettanut ja surettanut, että se on pitänyt purkaa tunteena käsityöksi.

    Sennille terkkuja ja supsutuksia! Voimia!

    VastaaPoista
  6. Juutuin kiinni tänne ja en osaa sanoa muutakuin toivottaa voimaa tuleviin päiviin. Muistan tuon pulpettivanhuksen, vain joku kauneutta eritavoin katseleva voi haluta sen itselleen.
    ILONA

    VastaaPoista
  7. LUEN VAROVASTI AINA BLOGIASI...VAROVASTI SIKSI,ETTÄ SAISIN JOTENKIN PIDÄTELTYÄ KYYNELEITÄNI...ON NIIN KOSKETTAVAA LUKEA TÄTÄ JA TOISAALTA IHAILLA SINUN VOIMAVAROJASI!!!!EN TIEDÄ MITÄ MUUTA SANOA. OLET SUURENMOINEN IHMINEN, IHAILEN SINUA JA YRITÄN OTTAA JOTAIN OPIKSENI!!!IHANIA YHTEISIÄ HETKIÄ SINULLE JA PERHEELLESI!!!!

    VastaaPoista
  8. Lämminhalaus sinulle <3

    Niin MIKSI? On iso kysymys.. Liian iso!
    Toisaalta en edes halua tietää Miksi.

    En sano, että elän päivän kerrallaan, vain että hetki kerrallaan eletään.
    Kun aamulla herään, en tiedä mitä ilta tuo tulleessaan.
    Menettääkö joku lapsistani jonkin kallisarvoisista taidoistaan tänään vai vasta huomenna?!

    Rutistuksin juuri se neljän erityisen ihanan lapsen äiti <3 <3 <3 <3

    VastaaPoista
  9. Minäkin täällä kyynelsilmin kyselen että miksi... Kiitos kun jaat elämäänne ja kauniin tytön tarinaa meidän kanssa, terveisin uusi lukijasi minttu

    VastaaPoista
  10. Kiitos kauniista sanoistanne. On niin kovin mieltä lämmittävää, kun on saanut blogin kautta raottaa teille ovea, jonka takana vietetään hyvin tavallista, mutta kuitenkin niin kovin erilaista elämää. Iloitsen, jos edes joku teistä on saanut täältä eväitä omaan reppuunsa ja kykyä suhtautumaan arkisiin asioihin toisenlaisesta näkövinkkelistä, ja ennenkaikkea nauttimaan elämästä.
    Lähetän teille kaikille vastahalauksen :)
    Ja Sirkku; Ajattelen ihan samalla tavalla. Taivasasiat on viimeaikoina puhutellut paljonkin, ja itseäni lohduttaa niin valtavasti just tuo, että Senni on tällaisena Jumalan silmäterä, taivaskelpoinen sellaisenaan ja meillä on mahdollisuus kokea jälleennäkeminen kun vain itse pysymme uskossa lujina loppuun asti. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään."



Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön.
Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme.

Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3

Syli ja koti on nyt niin tyhjät.

-Reeta-



Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa.
***

Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin.









En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan.
Oikea enkeli.









Nyt on pienin valkein siivin koristeltu
arkku suljettu.



En voi enää koskaan silittää noita
suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja.




-Reeta-


050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä.

Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta.


Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen.
Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan.



-Reeta-