Mä taidan olla pikkusen pöhkö.
:)
Tuolla syksyisessä luonnossa kun liikkuu,
katselen maailmaa usein
"lapsellisin silmin".
Kuvittelen sienien olevan taloja,
joissa asustaa kaikenlaisia pienen pieniä asukkaita.
Sammalet on metsiä,
joiden kätköissä on pieni minimaailma asukkaineen.
Puiden juurakoissa on kokonainen metsän pikku eläinten kaupunki.
Ja paljon paljon muuta.
Pakoa arjesta,
kun saa välillä antaa mielikuvitukselle siivet
ja päästää oma lapsenmieli lentoon.
:)
Sanokoot vaan pöhköksi,
olen ylpeä siitä.
:)
Syksyn lapsi
-Reeta-
et ole pöhkö, tai no, sanotaan vaikka että luonnonlapsena on hyvä olla, jos se on pöhköä :)
VastaaPoistaIhanaa pakoa arjesta. Muistaispa sitä katella itekin luontoa lapsen silmin :)
VastaaPoistaKauniita kuvia!
VastaaPoistaPitääpä ottaa kamera kans mukaan seuraavalle taikametsä-retkelle tuonne takametsään :)
Hei, ole onnellinen ja iloinen, että mielikuvituksesi on tallessa! Meillä aikuisillakin on siihen oikeus ja sitäpaitsi: kyllähän sienet ovat takuulla pikkuruisten menninkäisten koteja! Kun kuuntelet oikein tarkasti, voit jopa kuulla, mitä niissä jutellaan! Ja mietipä niiden sisustusta, oih... Kulje varoen metsässä, ettet tallaa vahingossa kenenkään pienen päälle!
VastaaPoistaMielikuvitusrikasta ja ihanaa syksyä toivottelee Tuuli, ikuinen luonnonlapsi
Tässä sinulle vielä yksi lempirunoistani:
VastaaPoistaOmenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa
korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen
ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.
(Risto Rasa)
t. Tuuli
Kiitos ymmärryksestä! ;D
VastaaPoistaTuo runo on kyllä ihana!! :)