Tämmösiä maisemia me katseltiin muuton jälkeen kolmisen viikkoa. Mökillä, luonnon rauhassa. Paossa pahaa maailmaa. Sielu, niinku ruumiskin sai vähän tilaa levätä. Vielä sitä kokee tarvitsevansa aikaa. Paljon aikaa. Aikaa tottua Sennin kuolemaan ja tähän elämään. (Ei tainnu Paavo-kissakaan maisemia moittia.) *** Nykyiset maisemat on kovin betonisia edellisiin verrattuina. Uudesta keittiön ikkunasta näkyy asfalttia, katuja, katulamppuja. Toisten talojen kattoja, korkeita tiiliseiniä, ikkunoita. Jotkin niistä ikkunoista on pimeinä, joissakin palaa valo. Ihmisiä, autoja, ääniä. Elämää. Näin kaupunkilähiössä kasvaneelle niin kovin luonnollista ja kotoisaa. Tästä on hyvä aloittaa etsiskelemään elämään uusia kuvioita. -Reeta-
Elämästä INCL-lapsen kanssa - ja sen jälkeen.