Aloitin kolme viikkoa sitte kansalaisopiston taidekurssin. Ihanaa.Ihanaa. Ihanaa. :) Oksan isontamista ja muodon hakemista Siinä kun piirtää keskittyneesti kieli keskellä suuta, välillä vähä ehkä poskellaki, ei ajatuksissa pyöri mitään ylimääräistä. Tuulettumista parhaimmillaan! Ja mikä parasta, alkujännityksen jälkeen se tunne siitä kun huomaa että mähän osaan... ...hymyilyttäähän se. :) Oon nuorena yläasteikäsenä piirrellyt ja maalaillut paljonkin, samoin lukiossa, mutta siihen se ajatus sitte jäiki. Harmi toisaalta. Mutta nyt reilusti yli kymmenen vuoden piirtämättäolon jälkeen (jos ei jotain "tikku-ukkoautoja ja nalleja" lasketa) ni nyt oli aika ilmottautua kurssille. Ryhmäkin osoittautui varsin mukavaksi, hauskaksikin! :) Ensimmäinen työ valmistui eilen, siinä harjoiteltiin ihan peruspiirtämistä ja muodon hakemista valon ja varjon avulla. Olin eilen niin iloinen kun eka työ onnistui
Elämästä INCL-lapsen kanssa - ja sen jälkeen.