Tästä kaikesta.

Pirteitä pakkaspäiviä täältä toivotellaan, Senniä ei palele, kuten kuvasta näkyy! ;) Juu-u, kyllä se Sennikin kuvassa on, lämpöisesti täkin alla, korvaa ja hiuksia vähän pilkottaa. Ystävämme Paavo lämmittää ihanasti jalkopäässä. :) *** Kaunis on talvinen pakkaskeli,  ei voi muuta sanoa! :) -Reeta-

Pahoittelut alkuun pitkähköstä tauosta! Näitä voi nyt tulla useamminkin, mutta toivottavasti pysytte silti mukana. :) Senni on pitkästä aikaa hoitopaikassaan tämän viikon. Jotenkin se tuli nyt todella tarpeeseen. *** Viime viikolla Senniä huvitti, kun laitettiin neiti hulluun asentoon -pylly pystyyn! :D Ja nämä jalat -jotain niiiiin suloista!!!! :) Mukavaa viikonjatkoa! Palailen taas kun ehdin! -Reeta-

Ei mee päivääkään ettenkö ettis tästä talosta kynää. Kyniä kyllä on, mutta missä ihmeessä ne kaikki on sillon ku niitä tarttis. Aina hukassa! En voi käsittää. Kynäpurkki. Siinäkö vastaus ongelmaan? Kurkkusalaattipurkin vähä tuunasin, jospa se pitäis kynät ojennuksessa ja saatavilla sillon ku niitä kipeimmin kaipaa. Toimiiko se? Epäilen vahvasti, mutta saahan sitä ihiminen kokkeilla. :) -Reeta- Ps. Huomenna tapahtuu jotain jännittävää, siitä myöhemmin!!  ;)

Senni saa usein lahjaksi kauniita pieniä enkeleitä. Jokainen niistä on mulle itellenikin kovin tärkeä noin niinku ajatuksena ja muistona, ja jokaiseen olen kirjoittanut antajan nimen ja ajankohdan. Jo muutaman kerran myynnissäkin olleella pikku seinakaapilla on nyt sopiva ja arvokas tehtävä pitää nämä pikku muistoesineet hyvässä tallessa ja pölyltä suojassa. Ylähyllyltä paikan saivat Sennin iloinen kuva ajalta ennen diagnoosia, pienen pienet tossut, jotka Senni sai ihan vastasyntyneenä,  samoin kuin pienet posliinitossut olivat lahja vastasyntyneelle prinsessalle. Kuivatettu pieni kukkakimppu on Sennin ihan ensimmäisistä  omista juhlista, eli ristiäisistä. Kaikkea sitä joutuu säästämään kun ei mitään malttaisi heittää poiskaan. Etenkään mitään mikä koskee Senniä. Ja tuo peltipurkki on mun vanha, sain joskus lapsena kummeiltani synttäri- tai joululahjaksi tuon purkin täynnä karkkia! Muistaakseni joku ruotsin tuliainen. Ihan

Välipäivien ruoka koostuu meilläpäin yleensä jostain semmoisesta, mikä on hyvin hyvin kaukana jouluruuasta. Niin tapahtui tänäkin vuonna, ja Sennikin pääsi oikein ravintolaan syömään, kirjaimellisesti! Ruokapullo vain naulakkoon roikkumaan ja niin vain uusi ravintolaelämys Sennillä koettuna. :)  Nam. Kunnon hamppariateria laatikoiden ja kinkkujen jälkeen. Jouluruokaa tarjoaa taas ensi jouluna kunnon väki. :) Reissutyttö *** Niin. Se vuosikin taasen vaihtui. Tämä ajankohta pistää aina miettimään menneen vuoden  asioita, tapahtumia ja saavutuksia. Toteutuneita haaveita, romahtaneita unelmia. Näitä molempia vuoteen 2011 mahtui, ja menetyksistä ja pettymyksistäkin huolimatta kulunutta vuotta katson kuitenkin  kiitollisena, hymyillen. Loppuvuodesta alkoi myös avautumaan uusia, ihmeellisiä ovia. Vuoteen 2012 lähden  avaamalla uuden oven työn muodossa. Elän päivä kerrallaan,  varovais