Siirry pääsisältöön

Enkelikaappi



Senni saa usein lahjaksi kauniita pieniä enkeleitä.
Jokainen niistä on mulle itellenikin kovin tärkeä noin niinku ajatuksena
ja muistona, ja jokaiseen olen kirjoittanut antajan nimen ja ajankohdan.




Jo muutaman kerran myynnissäkin olleella pikku seinakaapilla
on nyt sopiva ja arvokas tehtävä pitää nämä pikku muistoesineet
hyvässä tallessa ja pölyltä suojassa.







Ylähyllyltä paikan saivat Sennin iloinen kuva ajalta ennen diagnoosia,
pienen pienet tossut, jotka Senni sai ihan vastasyntyneenä, 
samoin kuin pienet posliinitossut olivat lahja vastasyntyneelle prinsessalle.
Kuivatettu pieni kukkakimppu on Sennin ihan ensimmäisistä 
omista juhlista, eli ristiäisistä.
Kaikkea sitä joutuu säästämään kun ei mitään malttaisi heittää poiskaan.
Etenkään mitään mikä koskee Senniä.
Ja tuo peltipurkki on mun vanha,
sain joskus lapsena kummeiltani synttäri- tai joululahjaksi
tuon purkin täynnä karkkia! Muistaakseni joku ruotsin tuliainen.
Ihana!!
:)



Kaapin päällä olevan laukun on Senni saanut 
1v.synttäreillään lahjaksi tädiltään. 
Nyt se kätkee sisäänsä niitä kaikkein kallisarvoisimpia
pikku muistoja Sennistä. 
Kallisarvoisimpia tunne-mielessä,
ei rahallisesti. 
;)


Mutta sisällöstä ehkä myöhemmin.
;)


***

Viimepostauksen yhteydessä kysyttiin,
pystyykö Senni liikuttamaan käsiään,
edes sen verran jos vaikka jotain paikkaa kutittaa.

Valitettavasti Senni on senkin taidon menettänyt.
Senni ei pysty liikuttamaan mitään raajojaan tahdonalaisesti,
kaikki liike tulee "pakkoliikkeiden" ja spastisuuden takia.
On siis huomioitava kaikin mahdollisin tavoin
esim. vaatetuksen sopivuus;
sen ei saa kinnata, painaa, puristaa, minkään lankojen tai lappujen kutittaa.
Jne.
Päätään Senni vielä jonkinverran kääntää äänen suuntaan,
mutta hyvin vähän.

Muuten neidin vuosi on alkanu oikein mukavasti,
eikä kovinpaljon ylimääräistä vaivaa ole ollut.
:)


Tervetuloa uudet lukijat!


-Reeta-






Kommentit

  1. Oi, miten ihana kaappi ja niin ihana idea :)

    VastaaPoista
  2. Ihania enkeleitä! Sennille paljon terveisiä ja koko perheelle (:

    VastaaPoista
  3. Heippa Reeta!
    No nythän se kaappi sai oikean käyttötarkotuksen.
    Ihania kuvia. Terkkuja :)
    Voikaa hyvin!
    -Milla

    VastaaPoista
  4. Suloisin kaikista on ehdottomasti tuo alahyllyn kehyksissä oleva pieni Enkeli siipineen!

    VastaaPoista
  5. Haluaisin tietää miten te jaksatte henkisesti ja fyysisesti? Perheessämme on vammainen ja kaikilla meillä sairauksia mitkä kuluttaa ja vie voimia... jokainen päivä pelottaa ettei taas jotain tai vielä lisää... Miten muut jaksaa elää sairauksien kanssa?

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana postaus, mukavaa pyhäpäivää teille ...<3

    VastaaPoista
  7. :) Kiitos kommenteista!
    Ymmärrän hyvin tuon pelon, kun alkaa olla voimiensa äärirajoilla ja jos kokoajan tulee vastoinkäymisiä. Ite ollaan päästy tämän sairauden kanssa ns. pahimman yli (tähän mennessä, pahin tosin vielä edessä...) ja koko tilanne on ihmeellisesti kääntynyt voimavaraksi/voitoksi siinä mielessä, että elämän näkeminen ja ymmärtäminen ja arvostaminen on saanut ihan uuden näkökulman; ilman tätä kovaa koulua en pystyisi nauttimaan elämän pienistä iloista niinkun nyt nautin. Joka päivä on lahja -niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin- ja sen menettäminen on hiuskarvan varassa. Usko Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon on vahva osa meidän elämää, tai oikeastaan sen perusta, joten sekin antaa voimia. Fyysinen puoli onkin sitten asia erikseen. Nimim. Selkävaivainen ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-