Tästä kaikesta.

Blogimaailmassa kiertelee kaikenlaisia mukavia tunnustuksia, ja iloiseksi yllätykseksi sain itsekin semmoisen, ihan ensimmäisen laatuaan, kiitos siitä kuuluu tänne  http://tulppaaniuni.blogspot.com  :) Eli siis tarkoituksena kertoa 7 ennenkuulumatonta asiaa itsestäni.  Heti aloin miettimään, että kuuluuko mun nyt kertoa ne itestäni vai Sennistä, mutta päädyin sitten molempiin!  Ensin Sennistä :) 1. Sennin lempipaikka on isin sylissä. Useimmiten rauhottuu heti kun pääsee sinne. Äiti on tästä ehkä vähän kateellinen. ;) Vaikka kyllä äitinki syli kelpaa hätätapauksessa. :) 2. Sennin lempparimehu on persikka-appelsiinimehu! Sitä kun saa ruiskulla suuhun niin alkaa kieli lutkuttaa ihan tosissaan, vaikka muuten ei osaakaan enää hallita kieltä ja nielemistä. :) 3. Senni kuuntelee mielellään musiikkia ja satuja. Suosikit saduista on Muumin Taikatalvi, Dumbo, Nalle Puh ja hunajapuu sekä Pieni merenneito. Näitä kaikkia on toistettu ja toistettu ja toistettu, satoja

  Nyt on Senni pakattu ja viety lomailemaan hoitokotiin. Äitillä ja isillä koittaa siis ruhtinaallinen 5vrk:n akkujenlatausjakso, jaksaa sitte taas ihan uudella innolla hoitaa Senniä. Senni on tavallisesti yhteensä 7vrk kuukaudessa hoidossa ja se on toistaseksi ollu meille toimiva ratkaisu. Ja tämä hoitopaikka on tuossa aika lähellä, n. 7km:n päässä keskustassa.  Mistä tietää että tämä on tytön laukku?! ;) Kuorma lastattuna! Vaikka Senni on ollu säännöllisesti hoidossa siitä lähtien ku sai diagnoosin, ei se ole vieläkään helppoa sitä sinne jättää. Vaikka todella hyvän hoidon Senni siellä saa, siitä se ei johdu. Eka päivä menee yleensä "märehtiessä", toinen totaalisessa väsymyksessä, kolmas siitä väsymyksestä pikkuhiljaa toipuessa, neljäntenä ja viidentenä on jo virtaa tehä kaikkee kivaa ja extemporejuttuja, viimeisinä päivinä alkaa jo ikävä tulla ja hakupäivänä on ihana saada Senni taas kotiin! Loma siis tehnyt tehtävänsä! ;) No, ei se nyt aina ihan noin mene, ja kyl

 Olipa asia sitten mikä tahansa, hammasraudoista vakavaan sairauteen (heh, molemmista kokemusta!), niin vertaistuki on aina enemmän kuin hyvä juttu. Niin iloisessa kuin surullisessakin asiassa. Siinä tuntee kuuluvansa tiettyyn joukkoon ja kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Ja jaettu ilo on suurempi kun taas vastaavasti jaettu suru huomattavasti kevyempi. Ainakin hetken matkaa. Ja mitä raskaammasta ja vaikeammasta asiasta on kyse, niin vertaistuen merkitys korostuu. On niin "helpottavaa" huomata, ettei ole asian kanssa yksin. Ja mikä tunne se onkaan kun ei ehdi kuin puoli lausetta sanoa, niin joku saman kokenut jo tuumaa että "meillä on ollu just tommosta" tai että "oon aatellu ihan samaa" tai "tuntuu samalta"! Ei tarvi selitellä. Ja näinkin harvinainen sairaus kuin incl on, joutuu jos ei nyt ihan päivittäin, niin ainakin lähes viikottain selittämään ja kertomaan sairaudesta siitä tietämättömälle.   Toisaalta vertaistuen myötä muilta pe

Tänään oli pitkästä aikaa Sennillä tosi hyvä päivä! Tänään se hyvä päivä tarkoitti sitä, että Senni oli tosi rauhallinen ja levollinen ja nukkui piiiitkät päikkärit omassa säkkituolissaan keskellä tuvan lattiaa kaiken touhun keskellä. Ja äitikin sai tehtyä omia juttuja kaikessa rauhassa. :)  Nuo omat jutut oli tälläkertaa aika nostalgisia, nimittäin oon alkanu laittamaan omia koulu- ja luokkakuviani ja muita koulumuistoja talteen sillai hauskasti kansioon. Skräppäykseksikin sitä puuhaa kuulee nimitettävän kylillä ;) Ja noita muistoja ettiessä oon löytäny vanhoja päiväkirjoja ja kirjeitä ja vaikka mitä hauskoja juttuja ja muistoja! Niitä läpikäydessä oon saanu kyllä monet hymyt huulille ja itsekseen ääneen naureskelua! ;D  Tänään kävin läpi kaikki lapsuuden  kirjeenvaihtokavereilta saadut kirjeet ja niputin kaikki omiin nippuihin lähettäjän mukaan. Ei niitä malta poiskaan heittää, ihania muistoja!! :)  Tuota valokuvakansiota sain taas vähän eteenpäin, yllättävän hidasta

Helmililja Aatella! Kaks viikkoa ollu blogi elossa ja jo yli 2000 sivukatselua paukkuu rikki! Oon kyllä ihan otettu, empä olisi arvannu! :) Mutta siitä kiitos kuuluu teille lukijat ja vierailijat! Mukavaa kun ei tartte yksin täällä höpötellä. :) Sen kunniaksi päätettiin Sennin kanssa vähän juhlistaa asiaa ja leipoa jotaki hyväskää. Ja perinteiset suklaapalat on niitä takuuvarmoja herkkuleivoksia!  Meillä on Sennin kanssa hyvä työnjako aina keittiössä; äiti tekee hommat ja sotkee koko keittiön samalla kun Senni kuuntelee tarkkaavaisesti kilinää ja kolinaa, maistelee taikinaa ja haistelee ihania tuoksuja jotka lähtee uunista kakun kypsyessä. Ja tietenkin valmista kakkua pitää Senninkin saada maistella! :) Suklaasuu :) Suklaapalat ( ei todellakaan mikään 'vhh'versio, vaikka sitä ruokavaliota muuten pyritäänkin noudattamaan, joskus voi herkutella hyvällä omallatunnolla!!) :) 3 munaa 4 dl sokeria 225g voisulaa 2,5 dl maitoa 6,5 dl vehnäjauhoja 1,5 tl vaniljasokeria 4rkl ka

Mahtavia ulkoiluilmoja ollu ja Senninkin kanssa uskallettiin "ulostautua" pitkästä aikaa! Eipä kyllä kovin pitkään ehitty olla, kun neidillä on ollu nyt vähän huonompia päiviä sairaalasta kotiutumisen jälkeen ja itku tuli jostain syystä ulkona ollessa. Jotenki ollu niin kovin epileptinen ja tyytymätön olemukseltaan. Kuulemma antibiootit ei oikeen sovi yhteen epilepsialääkkeiden kanssa, joten saattaa olla yhtenä syynä siihen. Ja ehtihän Sennillä olla jo pari viikkoa kuuri päällä, joten ei ihme jos oireilee. Toisaalta Sennin kohalla on ollu melkeempä aina niin, että rajun infektiotaudin aikana incl on aina jonkun verran edennyt ja alkanu oireilemaan enemmän. Lääkityksiä siis täytyy taas varmaan kohta päivittää ja lisäillä. Mutta ulkona kuitenki päästiin edes käymään ja muutama kuvakin saatiin napattua :)  Senni sai viikonloppuna ihkauuden mummun tekemän ihanan villatakin, edelliset oli jo niin kittanoita, eli siis pieniä ;), joten tuli tarpeeseen. Ja niin ihanan värinenkin!

Sennin kanssa kotiuduttiin sairaalasta perjantaina, eli siis pitkänsitkeä tauti selätetty!  Senni on sinnikäs neiti :)  Tänään alkoi, tai siis jatkui heti Sennin arkityö, nimittäin jumppa, virallisemmin fysioterapia. Sennille ja kaikille incl-lapsille ehdoton juttu ennaltaehkäisemään mm. virheasentoja, pitämään yllä nivelten liikkuvuutta ja joustavuutta, ja myös äärettömän tarpeellinen ennaltaehkäisemään kipuja. Lisäksi Senni nauttii valtavasti rentouttavasta hieronnasta ja kosketuksesta sekä läheisyydestä ylipäänsä. Lähes joka kerta Senni rentoutuu ihan silminnähden, ja ottaa pikku kauneusunet jumpan aikana. Vai liekö sitten vaan niin laiska että uni tulee jumpatessakin! ;) Tänään keskityttiin pääasiassa Sennin käsiin, sormiin ja aristavaan oikeaan olkapäähän ja niiden liikeratoihin. Pitkä tauko jumpassa aiheuttaa heti kangistumista, joten isot liikeradat saattaa aiheuttaa heti kipua.  "Minä poljen, sinä ohjaat...!" :) Mutta hyvin Sennin nivelet vielä liikkuu ja on

Tänään ollaan pärjätty hienosti jo ilman lisähappea! Senni on sinnikäs neiti :) Joten kotiinlähtöä uskaltaa jo alkaa odottamaan, ihanaa! Kohta saa taas nuuhkutella niitä ihania pikku käsiä ja hiuksia ja kaulaa ja varpaita ja pusutella posket ihan märäksi ja kilpailla kumpi saa rutistaa Sennin ekana syliin!! :) Onhan niitä saanu tehä tietysti sairaalassakin, mutta ei se oo tietenkää sama asia. Sitäpaitsi siellä haisee vaan sairaalalta, ei oo kiva nuuhkutella ja kaikkia letkuja ja piuhoja saa varoa. Ja odotan myös että saan laittaa Sennistä tuoreita kuvia tänne.  Mutta sitä ootellessa, aurinkoa ja kevättä rintaan! Järveltä Räystäät alkaa tippua ;)

Senni edelleen osastolla happea haukkaamassa sanan varsinaisessa merkityksessä. Sikäli hyvä tilanne että uskalletaan pitää kokonaan välipäivä, eikä mennä tänään sairaalaan ollenkaan. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta luuletteko ettei täällä podeta huonoa omaatuntoa... :/ Mutta täytyy nyt yrittää ottaa "ilo irti" tästäkin "vapaasta". Tänään saan siis jatkettua "pikku rojektiani", Sennin sängynpeiton virkkaamista! Oon vasta ihan nyt viimesen kuukauden sisällä opetellu virkkaamaan isoäidinneliöitä (kyllä, vasta nyt oppinu!!) , ja kun niistä viimein alko tulemaan neliöitä, niin tavotteet heti korkealle ja pakko saada peitto kasaan! Löyty niin ihanan värisiä lankojakin, just Sennille sopivia. Mutta tosiaan tavotteeseen on vielä matkaa, vasta kolme neliöä kasassa Sennin peittoa varten...ja muutama enää puuttuu...heh.. *kylmää naurua* Ja sitä paitsi täytyy tehä aikuisten sängyn kokonen peitto, nimittäin tuo lastensänky alkaa käydä kohta pieneksi, ku neiti alkaa

Olipas ihana tunne nukkua koko yö putkeen! Eilen tosiaan vietiin Senni osastohoitoon sairaalaan, happiarvot oli niin matalat. Muuten kaikki on ihan ok, antibiootti purru ja tulehdusarvot laskenu normaaliin, mutta kova limasuus aiheuttaa ongelmia keuhkoissa. Senni ei jaksa yskiä, joten sitä herkästi kerääntyy. Mutta tilanne siis oli niinkin hyvä että uskallettiin lähteä molemmat kotiin nukkumaan. Ja hyväähän se teki, voi pojat!:) Tänään sitte takaisin Sennin luokse. Mutta sitä ennen taidan keittää iiiiison mukin kuumaa kaakaota, käpertyä sohvannurkkaan, ehkä nostaa oikeen jalat pöydälle ja nautiskella hetken ihan rauhassa ja lueskella vähän jotain ihania lehtiä. Pikku lenkkiki tekis kyllä hyvää tuolla mahtavassa auringonpaisteessa! Mutta toisaalta ei pidä liikaa rehkiä ;) Nimim. *viikkosiivous vieläkin tekemättä* Älkää tekään rehkikö liikaa!! :)

Huh. Iso askel otettu ja uskalsin lähteä mukaan bloggaamisen maailmaan! Täällä sitä nyt ollaan :) Kulunu viikko vierähti meillä vähän ikävämmissä tunnelmissa, Sennillä keuhkokuume, joka vaivaa edelleen. Välillä antibioottikuuri näytti tehneen tehtävänsä mutta nyt täytyy varmaan lähteä osastolle hoitamaan tauti pois, kuume lähti uudestaan nousuun.. Incl-lapset on niin kovin herkkiä saamaan pöpön kuin pöpön ja sairastelu on aina astetta vakavampaa. Toisinaan jopa kohtalokasta. Pikku potilas ja Eino-hoitaja Eilen päästiin miehen kanssa vähän tuulettamaan päätä, ja tämä rouwa piristi itteään uusilla ihanilla kevätkengillä ja isolla kimpulla valkoisia tulppaaneita! Ja ah, mikä ihana aurinkoinen ilma, piristää kummasti mieltä! Paavo nuuhkii uusia tulokkaita Nautitaan auringosta! :)