Palanen Kauneinta Taivasta
Senni Maarit
5.9.2005 - 7.1.2013
Sennille.
"Suljen ihanan soittorasian, kierrän lauluni kippuraan. Muiston mukavan taskuun taputan, siihen saakka kun tavataan."
Muistan, kuinka me sinua odotettiin. Sitten eräänä iltana hentoisella punaisella viivalla kerroit meille, ”Olen täällä, tulossa, ihan kohta!”. Alkoi onnellinen, malttamaton odotus. Muistan, kuinka tuijotimme kasvavaa vatsaani. Välillä pitkiäkin aikoja katsoimme, kun möngersit ja touhusit, vahvistuit ja kasvoit päivä päivältä. Sait välillä hikankin, se tuntui hassulta. Siliteltiin sinua vatsan läpi, juteltiin, kuunneltiin. Odotettiin.
Muistan, kun sitten synnyit. Kuukausien odotus oli loppunut ja viimein tapasimme sinut. Aurinko paistoi, oli kaunis, lämmin syksy. Oli maanantai. Muistan ne tummat, tuuheat hiukset, kaarevat kulmat, pitkät raajat, suloiset posket, ensi katseen. Ensimmäisen itkun. Ensimmäisen hengenvedon.
Muistan, kuinka viihdyit rinnallani, nautit läheisyydestä kilpaa kanssani. Et suostunut imemään jos en katsonut sinua samalla silmiin. Ja sitten sen, kuinka lopulta siihen nukahdit, enkä malttanut sinua siirtää omaan sänkyysi. Muistan, kuinka myös nukahdit jo sinua puettaessa päiväunille, ennen kuin ehdit edes ulos vaunuihin. Olit tyytyväinen, onnellinen vauva.
Muistan, kuinka taitosi kehittyivät kääntymisestä, pinsettiotteesta, horjuvista ensiaskeleista taitavaan kiipeilyyn. Muistan ne iloiset kasvot, kun sohvapöytä tai muu "vuori" oli valloitettu! Ja ne ihmettelevät ja hauskatkin ilmeet, kun uusia ruokia maisteltiin. Muistan lempiruokasi. Ja kovin tärkeän tuttimaidon. Sen äänen, mikä siitä tuttipullosta kuului. Muistan, kuinka tavasit ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran "äi-ti-äi-ti-äi-ti".
Muistan, mitkä leikit oli sinulle mieluisimpia. Muistan, kuinka kikatit hassuille laululeikeille, selasit Puppe-kirjoja, kiipesit keittiössä laatikkoon, jossa säilytin muoviastioita. Istuit ja touhusit siellä. Muistan kuinka kiljuit riemusta. Rakastit kylpemistä. Ja ulkoilua. Muistan myös, kuinka imuri oli mielestäsi hassu ja jännittävä, etenkin silloin kun sait sen itse päälle ja pois. Muistan naurusi, kun porattiin seinää tai lyötiin naulaa vasaralla. Kovat äänet sai sinut nauramaan.
Muistan kaikki iltarituaalit, jotka vaadit hyvinkin säännöllistä aikataulua noudattaen. Riemukkaat kylvetykset, hammaspesut, pehmoisen unelle tuoksuvan pupu-yöhaalarin, sylitykset, iltasadut, rukoukset, iltalaulut. Rakkaan yksikätisen Jussi-pupusi. Oman pinnasänkysi. Rauhallisen unituhinan.
Muistan, kuinka sitten muutuit vähitellen toisenlaiseksi lapseksi. Ihmeellistä kyllä, vieläkin rakkaammaksi. Muistan, kuinka viimeiseen asti taistelit taitojen menettämistä vastaan, itkit ja valvoit. Yritit kävellä, nousta istumaan, vähän vielä liikkua. Edes ihan vähän. Muistan Nemoa etsimässä -elokuvan, jonka kauniit ja runsaat värit sai sinut viimein rauhottumaan isin syliin. Muistan, kuinka pitkät jäähyväiset olivat alkaneet. Oli huhtikuu. Aurinko ei paistanut. Oli maanantai.
Muistan rakkaan olemuksesi muutoksen jälkeen. Valloittavan hymysi. Ruskeasilmäisen katseesi. Enkelimäisen äänesi. Etusormesi hentoisen liikkeen, kun olit tyytyväinen johonkin. Paksut, pitkät hiuksesi, niiden vauvamaisen tuoksun. Ihosi tuoksun. Muistan, kuinka äännähdit silloin, kun halusit tietää, onko kukaan lähellä. Tai kun halusit lisää hömpötystä. Tai kuinka käänsit päätä, katsoit ja hymyilit kun haimme sinua hoidosta, tunnistit meidät. Muistan hitiksi muodostuneen Dodo-sorsan, lasten hittibuumit, Dumbon, Pienen Merenneidon, Muumipeikon taikatalven. Enkä unohda lemppariasi, Nalle Puhin Hunajapuuta. Muistan kuinka vietettiin tyttöjenpäiviä, lakkailtiin kynsiä, tehtiin kasvomaalauksia, puettiin nättejä vaatteita, laitettiin hiuksia, leivottiin. Muistan suusi liikkeen ja silmiesi katseen, kun sait maistaa jotain herkkuasi. Muistan suosikkisi, itse tehdyn suklaakiisselin. Muistan myös, kuinka hassulta sämpylätaikina sinusta tuntui!
Muistan, kuinka nukuit usein meidän välissä. Lämpöisen, ihanan tunteen.Hellästi kutittavan hengityksesi selässäni. Ja sen, kun heräsit aamulla ihanasti hymyillen. Venyttelit suloisesti, kun kätesi suoristettiin pään yläpuolelle. Olit kuin itse aurinko. Muistan sen tunteen, mikä läikähti sydämessä, kun hymy palasi kasvoillesi pitkän tauon jälkeen. Ja se taivaallinen, hentoinen nauru. Muistan myös äänen, joka kuului meillä vuosia - päivisin, iltaisin ja öisin. Se oli rentouttava vesiputous-viidakkoääni, johon sinä rauhotuit.
Muistan, kuinka hiljainen, mutta niin vaikuttava olemuksesi teki talostamme kodin. Teit meistä kahdesta perheen. Vanhempamme isovanhemmiksi. Sisaruksemme tädeiksi ja sedäksi. Muistan ne paikat, joissa sinä viihdyit kotona parhaiten. Aurinkokeinun, sohvan, säkkituolin, rattaat. Saunan. Ne asennot, joissa sinun oli hyvä olla. Hymyn, kun pääsit seisomaan. Levolliset kasvosi, kun kaikki oli hyvin ja nukuit rauhallista päiväunta. Fysioterapian jälkeiset punaiset posket. Laventeliöljyltä tuoksuvan ihosi "koulutunnin" jälkeen.
Muistan sinun kauniit piirteesi, nenän kaaren, huulien muodon, korvat, posket, käsien asennon. Ihanat jalat, pienet varpaat. Pystyn tuntemaan sinut vielä sormissani, sylissäni. Miltä tuoksuit. Miltä tunnuit. Miltä näytit.
Muistan, kuinka päivä päivältä voimasi hiipuivat. Muistan kuinka olit jo lähtenyt matkaan, mutta hengitit yhä. Muistan viimeisen katseesi, viimeisen itkusi. Muistan viimeiset sanani sinulle, miltä silloin tunnuit, miltä näytit. Muistan viimeiset yhteiset hetket. Viimeisen hengenvedon. Ulkona oli kaunis, valkoinen, tammikuinen aamu, puiden oksat verhoiltu hopealla. Oli maanantai.
Muistan sen kaiken, koko elämäsi. Pieninä palasina, pieninä hetkinä, yhtenä kokonaisena elämänä. Olit täydellinen, niin täydellinen lapsi.
Enkä unohda sinua koskaan.
Sinua, Senni, ikuisesti rakastaen
Äiti
Niin kaunis muistokirjoitus <3 Voimia sinulle tänään
VastaaPoista- Laura
Niin, ei ole sanoja.Tänä iltana sytytänSennille kynttilän.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaNiin kaunis kirjoitus ja ihana yllätys, että sait kuulla Sennin tavailevan äi-tiä. <3
VastaaPoistaKaunis ..niin kaunis. Kiitos kun jaoit tämän meille... Voimia ja siunausta elämäänne <3
VastaaPoistaKaunis kirjoitus! <3
VastaaPoistaVoimia!
On suloista,
kun muistot saavat lohduttaakin jo,
vaikka varmasta tekee kipeääkin,
vielä kauan,
ehkä aina...
Toivon teille kaikkea parasta.
-Anita-
Hej Reeta!
VastaaPoistaDu skriver så fint om Senni och minnen av henne!!
Man kan känna igen sig när man läser det fastän jag inte förstår finska så bra.
Kramar till er båda från Viveka & Mika med familj
Itku tuli :( .
VastaaPoistaNieleskelin itkua eilenkin, kun kävin tyttöjen kanssa viemässä Sennin haudalle kynttilän ja pienen enkelin, josta heti sen nähtyäni tuli jostain syystä mieleen Senni.
Voi kun olisin saanut sua eilen halata <3 .
Voi miten kaunis kirjoitus <3 paljon voimia ja jaksamista teille. Voin kuvitella tunteenne, ikävän ja surun. Täällä mekin menemme päivä kerrallaan tyttäremme vakavan ja harvinaisen sairauden kanssa johon ei ole hoitokeinoja ollenkaan :( Olet kirjoittanut niin kauniisti teistä ja Sennistä. Se muistuttaa niin samanlaiselta kuin meidän elämä on. Saan kirjoituksistasi voimaa <3<3
VastaaPoistaItku tuli. En oo koskaan nähny näin kaunista kirjoitusta <3
VastaaPoistaNiin kaunis kirjoitus! Kyyneleet silmissä sitä täällä luen. Siunausta uuteen vuoteen!
VastaaPoistaVoi Reeta miten kaunis kirjoitus <3
VastaaPoistaOletko koskaan ajatellut kirjoittaa kirjaa Sennistä ja teidän yhteisestä elämästä perheenä? Varmaan onnistuisit kertomaan kauniisti pienen Perhosesi tarinan <3
Toivon jälleen kerran sydämestäni teille voimaa ja onnellisia hetkiä tulevaisuuteen!
t. Eija
Tämä kirjoitus riipaisi niin syvältä
VastaaPoistasydämestä... Senni oli varmasti kiitollinen kun sai teidät, rakastavat vanhemmat itselleen! Lohtua antaa ajatus siitä että vielä te tapaatte toisenne ♥
-♥♥-
VastaaPoistaRakkaudella Sennille, kuka tuollaista voisikaan unohtaa, ei koskaan. <3
VastaaPoista<3
VastaaPoistaKoskettavasti kerroit ajatuksiasi nyt vuosi Sennin menetyksen jälkeen. Itseäni eniten koskettivat vajaa vuosi sitten kuvat, joissa Sennin apuvälineet ja hoitotarvikkeet odottivat kotonanne palautusta ja päätymistä toisten käyttöön. Pysähdytti niin nähdä se, kuinka rankkaa elämänne Sennin kanssa kotona kaikkine hoitotarvikkeineen oli, mutta kuinka rakastavasti ja voimia säästämättä häntä hoiditte. Senni näytti aina niin kauniilta tummine silmineen, vahvoine hiuksineen ja ihastuttavine kasvoineen, että voitte uskoa hänen olleen onnellinen elämänsä viime hetkiin saakka ja siitäkin eteen päin.
VastaaPoistaKaikkea hyvää teille toivon!
<3
VastaaPoista<3
VastaaPoistaKaunis kirjoitus kauniille tytölle. :-(
VastaaPoistaEi voi kauniimmin Rakkaastaan kirjoittaa.
VastaaPoistaLöysin blogisi sinä päivänä, kun Senni nukkui pois. Luin blogiasi, pala nousi kurkkuun eikä kyynelille näkynyt loppua. Miten kaunista kerrontaa suloisesta lapsestanne. Niin oli myös tämäkin muistokirjoitus, niin kaunis. Toivon teille valtavasti voimia tästäkin eteenpäin, enkelten varjelusta ja jälleennäkemisen lohdullista toivoa. Toivon myös kaikkea hyvää ja onnellista alkaneeseen uuteen vuoteen.
VastaaPoista-Kaarina-
♥ Siunausta ja voimia sinulle ja miehellesi.
VastaaPoistaNiin koskettavan kauniita sanoja, muistoja, suurta rakkautta.
TAivaskodissaan Senni hymyilee yhä.
Todella kaunis kirjoitus...voimia ja siunausta elämäänne jatkossakin <3
VastaaPoistaItkin, taivaassa Senni on rakkautta täynnä, jota teiltä on saanut <3 Kirjoituksesi on täynnä äidin pyyteetöntä rakkautta lastaan kohtaan. Taivaan Isän siunausta teille !!!!
VastaaPoistaPaljon olen eläessäni lukenut, mutta tämä teksti on yksi kaikkein kauneimmista. Kuuntelen 7-vuotiaan tyttäreni leikin ääniä ja mietin, miten paljon syvyyttä ja ymmärrystä rakkaudesta tämä blogi on elämääni tuonut. Kuinka siunaankaan edelleen teitä ja uskon, että Taivaassa Senni leikkii, nauraa ja istuu Isän sylissä katsellen mitä kauneimpia värejä - teitä odottaen. Ja se odotus Taivaassa tuntuu vain silmänräpäykseltä, kunnes olette kaikki taas yhdessä. <3
VastaaPoistaKaunis muistokirjoitus, ei meinaa sanoja löytyä. Tämä blogi on koskettanut enemmän kuin mikään aikoihin. Uskomatonta kuinka paljon olette joutuneet jaksamaan ja kuinka hienosti olette selviytyneet. Toivon teille siunausta ja kaikkea parasta muutenkin elämäänne <3
VastaaPoista-Sanna
Korvissani soi aina Prinsessalle laulu kun luen blogiasi ja mietin Senniä...sanat vain sopivat niin hyvin. Senni pääsi Taivaan kotiin omana syntymäpäivänäni....muistan Sennin varmasti lopun elämääni ainakin syntymäpäivänäni. Silloin siunaan teitä ajatuksissani <3 Edellä kirjoittaneet ovat tämä saman todenneet jo monta kertaa...miten hienosti kirjoitat ja miten ihana äiti olet. Olette olleet parhaat mahdolliset vanhemmat Sennille ja tyttö on varmasti tuntenut olevansa rakastettu.
VastaaPoista<3 Täynnä rakkautta. Pala kurkussa ja kyyneleen poskilla luin kirjoituksesi läpi. niin koskettava ja kaunis kirjoitus äidiltä lapselle <3
VastaaPoistaKiitos että jaoit tämän tekstin kanssamme. Niin kaunis, niin pysäyttävä.. En osaa oikein sanoa mitään, olen kovin sanaton. Mutta haluan toivottaa paljon voimia teille. <3 Ei voisi kauniimmin rakkaastaan kirjoittaa. Halauksia.
VastaaPoistaOlipa kaunis teksti omalle rakkaalle lapselle ja hänen muistolleen.
VastaaPoistaVoimia elämän polulla. Enkeleitä matkaa valvomaan.
t: Sari
<3
VastaaPoistavoih, kauniisti kirjoitettu <3 itkuhan tässä tuli... :/
VastaaPoista<3 <3
VastaaPoistaJos ei olisi surua, ei olisi ollut rakkauttakaan. Sen rakkauden teidän prinssessanne sai tuntea viimeiseen henkäykseensä saakka, siitä oli turvallista lentää toisten pienien enkeleiden luokse.
VastaaPoistaSennin tarina kosketti, sillä parhaillaan hoidan pientä prinsessaa, jolla sama sairaus ja muutenkin muistuttaa teidän rakastanne paljon. Hänestä Senni saa joskus aivan yhtä kauniin enkeliystävän kuin oli itsekin >3
Kuinka kauniisti kirjoitettu. Ei voinut itkemättä lukea. Voimia teille! Minun lapsuuden perheessä on 3 sisarusta enkeleinä taivaassa, harvinainen sairaus oli. Otin itselleni tehtäväkseni silloin pitää äidistä huolta ja piristää häntä surun keskellä. Omat tunteet jäi käsittelemättä silloin, niitä on vasta aikuisiällä käsitelty. Kirjoittaminen on hyvä keino purkaa tuntemuksia ja sinulla siihen on erityinen taito. Kiitos että jaat ajatuksia.
VastaaPoistaIhania muistoja! Kyllä sinä nämä aina muistat ilman sen suurempaa muistamistakaan! Kauniit muistot kantaa varmasti raskaampien päivien yli.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaNiin kaunista Reeta...:')
VastaaPoistaVoimia teille molemmille!
VastaaPoistaluin tämän kauniin muistokirjoituksesi ja itken... :,( Miten kauniisti kirjoitit ja miten ihania muistoja sinulla onkaan Sennistä <3 Miten paljon tämä blogisi on pysäyttänyt minua (ja varmasti monia muita ihmisiä) miettimään, miten onnellinen sitä onkaan kun kaikki rakkaimmat saavat olla vielä lähellä! Miten elämä ja terveys ei ole itsestäänselvyys, miten joka hetkestä tulisi olla onnellinen ja kiitollinen!
VastaaPoistaKiitos että jaat nämä kanssamme! Voimia kovasti teille, en voi edes kuvitella suruanne <3
Niin kaunista! Itku taas tuli, kun luin kirjoituksesi. Kirjoitat niin kauniisti Sennistä ja ajatuksistasi, muistoistasi, kaikesta. Tämä blogi on pysäyttänyt myös minut miettimään elämääni ja sitä, kuinka mikään ei ole itsestään selvää. Paljon voimia sinulle ja miehellesi. Suuri kiitos myös siitä, että jaksat jakaa kaiken tämän kanssamme.
VastaaPoistaKirsi
Itkettää. Voimia tähän hetkeen, onnen ja ilon läsnäoloa tuleviin <3
VastaaPoistaKiitos Reeta tästäkin kirjoituksesta - kauniista, kipeästä, kohtikäyvästä. Taas kerran haluan kertoa, kuinka valtavasti tämä blogi on antanut elämääni. Senniä en unohda, ja olette usein mielessäni, vaikken teitä tunnekaan.
VastaaPoistaTaas saat kyyneleet virtaamaan täällä. Kauniita sanoja kauniillle lapsellesi <3
VastaaPoista-ks-
♥
VastaaPoistaVoisiko kauniimmin rakkaasta lapsestaan enää kertoa. <3
VastaaPoista♥
VastaaPoista<3
VastaaPoistaMiten kaunis kirjoitus :´
VastaaPoistaAivan ihana kirjoitus pienelle tytöllesi, itkuhan tässä tuli. <3 RIP Senni-rakas :'( <3
VastaaPoistaT: Ellu
olit aivan liia nuori lähtemään vielä, nuku hyvin rakas Senni <3 :(((
VastaaPoista<3
VastaaPoistat. Laura
Siitä on kauan kun olen viimeksi käynyt lukemassa Sennin kuulumisia. Niin kauan, että Senni oli vielä tässä maailmassa. Ääneen itkien luin blogiasi tästä päivästä sinne yli vuoden takaiseen. En voi käsittää surun määrää, joka teillä on, en varmasti mitään oikeita sanoja osaa löytää lohdutukseksi.
VastaaPoistaJoskus kauan sitten tunsin samanlaisen tytön kuin Senni.. Läheltä seurasin hänen elämäänsä, olin lapsenlikkanakin jokusen kerran. Sennin poismenosta lukeminen sai vanhat muistot pintaan,..
<3
<3
VastaaPoistaEn voi uskoa kuinka pitkä aika on edellisestä vierailustani blogissasi. Elämä on vissiin ollut jotakuinkin kiireinen, kun blogien lukemiset on aikalailla jääneet. Pariin otteeseen olen kyllä teitä ajatellut mutta unohtanut taas sitten kun on seuraavan kerran ollut netin äärellä. Ja nyt tulin tänne. Ja yli vuoden olette jo eläneet ilman Senniä. Olen niin pahoillani. Olen vain itkenyt - ja juuri päivänä kun vuosien tauon jälkeen silmissäni on vesiliukoista ripsiväriä... Niin kauniisti olet kirjoittanut. Voimia ja siunausta teille!
VastaaPoistaKun on oikein pieni
VastaaPoistavoi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.
Hannele Huovi
Ihmettelen Reeta ;) Löysin tämän blogin aivan yllättäen, uskon johdatuksesta.
Tuntuu, etten saa kirjoitetuksi mitään. Haluan kirjoittaa sen, että kaikki nämä vuodet,
mitä en ole sinusta kuullut. Olet ollut hyvin usein mielessäni ja rukouksissani.
Oman kipuni keskeltä - kaukaa - on ollut vaikea lohduttaa. Isän lohduttavilla käsivarsille
olen teidät siunannut, aina kun olette tulleet mieleen. Kiitän Isää Sinusta Reeta, kirjoituksistasi :)
Siunaten Eija
En voinut kuin itkeä.
VastaaPoistaPalaan blogiisi aina uudelleen. Olen yrittänyt kommentoida yli vuoden, mutta mitään sanoja ei koskaan löydy. Olen lukenut blogisi läpi useita kertoja ja joka kerta toivon, että jokin muuttuisi ja asiat eivät päättyisi niin kuin ne päättyivät. Luen jokaisen postauksen läpi ehkä itkien mutta silti miettien miten kaunis elämä teillä onkaan. Hassusti tunnutte minulle niin tärkeiltä ja tutuilta. Haluan vain sanoa, että mikään ei ole aikoihin antanut minulle omaan elämään niin paljon perspektiiviä, kuin sinä ja Senni ja ajattelen Senniä usein. Olet upea roolimalli kenelle tahansa. Toivon ettet koskaan sulkisi blogia. On uskomattoman hienoa huomata kommenttien perusteella, miten monen ihmisen elämään Senni vaikuttaa merkittävästi.
VastaaPoistaItse en myöskään unohda häntä koskaan.
-Henni
Löysin blogisi jo kuukausia sitten. Katsoin Sennin kuvia,itkin en ollut ennen edes tiennyt mikä incl on. Mutta en pystynyt lukemaan. Sitten pitkän ajan päästä luin tämän. Voin vain sanoa että äänettömästä itkusta ei tullut loppua.<3=teille
VastaaPoistaKaunis kirjoitus. Minulle vinkattiin kurkkaamaan blogiasi koska elän nyt elämäni vaikeinta aikaa. Olen raskaana rv16+3 ja odotan tyttöä joka sairastaa edwardsin oireyhtymää eli kärsii 18-trisomiasta ja tulee menehtymään kohtuuni tai pian syntymänsä jälkeen. Meidän tarinaa voi seurata ajatustenihuonossaseurassa.vuodatus.net
VastaaPoistaNiin kauniisti ja herkästi kirjoitettu <3
VastaaPoistaPitkän tauon jälkeen, luin tärkeäksi muodostuneen blogisi kaikki väliin jääneet kirjoitukset. Oli niin lohdullista lukea, kuinka elämä hiljalleen on vienyt sinua, teitä eteenpäin; ikävän ja surun tuska ei enää ole kestämätön kantaa. Viimeisenä luin tämän muistokirjoituksen, se on niin kaunis, niin herkkä, lohduton ja samalla lohdullinen.
VastaaPoistaKyynelten läpi toivon sinulle ja miehellesi voimia alkaneeseen syksyyn. -miuku
Siunausta elämäänne..on raskasta luopua jostakin niin rakkaasta mutta onneksi meille on lohtua jälleen näkemisen toivo..
VastaaPoistaKävin, mietin ja hetken muistelin...
VastaaPoistaEksyin blogiisi. Katsoin kuvia, luin tekstejä, unohtuin lukemaan lähes koko blogin ja itkin. Niin surullinen, mutta kaunis Sennin tarina. Voimia ja iloa elämääsi, ikävä on varmasti edelleen <3 Lapset ovat tosiaan vain lainaa! Lähdenkin tästä omia lapsiani palaamaan.
VastaaPoista-Maiju
Senni <3
VastaaPoistaNiin kauniita sanoja, en voinut tältä istumalta lukea edes loppuun, jatkan huomenna kun on "linssit" taas vähemmän sumeat. Lähipiirissä ilmennyt yksi INCL ja siksi ajauduin blogiisi.
VastaaPoista