Lukuhaaste.

Täällä sitä nyt sitten näpytellään. Jestas.

Mä olen kuulkaa innostunut lukemaan kirjoja. Mulla oli viime vuodelle tavoitteena lukea vähintään kirja kuukaudessa, mikä tuntui hurjalta määrältä ja haasteelta mulle, joka on hädintuskin saanu luettua koko elämänsä aikana yhteensä sitä kahtatoista kirjaa....! En siis ole lukuihminen. Mutta tarinaihminen kyllä. Rakastan tarinoita ja kertomuksia, mutta se kirjojen lukeminen on ollut jotenkin kauhean punainen vaate silmilleni. Ja varsinkin jos kirja on ollut paksumpi kuin Aku Ankka. Hyite. Pienempänä tarinaihmisenä tarinoin kyllä ite kaikenlaisia kertomuksia äidinkielenvihkoon, lähinnä kauhutarinoita, jos aihe oli vapaa. "Takametsän hautausmaa" oli yhden huikean teoksen nimi. Opettajalle vaan terveisiä, ja anteeksipyyntöni aiheuttamastani piinaavasta jännityksestä. ;)

Mutta siis, onnistuin helposti tavoitteessani, ja se ylittyikin jopa kaikkien sivupersoonieni ihmetykseksi.  16(!!) kirjaa luettu eikä ollu poka mikhän! Seitsemästoista aloitettu, mutta vuosi ehti vaihtua yhtäaikaa ensimmäisen luvun kanssa, joten se jääköön vuoden 2019 listoille. Ja tähän en siis ole laskenut mitään koulukirjoja tms. (Jep, olen taas siis koululainen, siitä kertonen myöhemmin.) 

Joten nostakaamme onnittelumalja huikealle suoritukselle!

Tästä "elämäni suurimmasta haasteesta" opin, että kirjojen kanssa voi tosiaankin rentoutua ja voimaantua! Ja oppia tuntemaan itseänsäkin paremmin. Lukemisesta voi jopa oppia tykkäämään. Ja mitä enemmän lukee, sen helpommin se etenee eikä tunnu enää niin kankealta. Ajatuksetkin pysyy koko ajan paremmin aiheessa eikä lähde keskittyminen herpaantumaan. Harjoitusta tämäkin laji näköjään vaan tarvii! Kokeilin myös äänikirjoja, mutta ne ei yllättäen toiminutkaan, vaikka tarinoita tykkäänkin kuunnella. Mukavampi muodostaa itse luettuna oma maailma omaan pikku päähänsä ja äänet ja olemukset henkilöille. Ja ehkä niiden äänikirjojen lukija lukee liian nopeasti etten ehdi kaikkea ottaa vastaan ja huomasin ajattelevani yhtäkkiä ihan jotain muuta. En siis pysynyt läheskään niin hyvin kärryillä. Ja kyllä pitää saada itte kääntää ihan oikeita sivuja!

No mutta, uskaltanen paljastaa sekalaisen lukulistani:) Näillä pääsin hyvin alkuun tässä hommassa ja tässä samaisessa järjestyksessä etenin:

• Muleum, Erlend Loe
• Supernaiivi, Erlend Loe
• Edellinen asukas, J.P Delaney
• Purukumi karusellissa, Kiti Kokkonen
• Merenneito, Camilla Läckberg
• Doppler, Erlend Loe
• Riihi, Armi Toivola
• Volvon kuorma-autot, Erlend Loe
• Kuinka pääsin taivaaseen, S. Colin Smith
• Niin maailma loppuu -sellaisena kuin me sen tunnemme, Erlend Loe
• Noita, Camilla Läckberg
• Jääprinsessa, Camilla Läckberg
• Nainen, joka unohti, Liane Moriarty
• Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa, Erlend Loe
• Ihana nähä!, Anna-Leena Härkönen
• Saarnaaja, Camilla Läckberg

Elikkäs siis aika laidasta laitaan monenlaista.:) Useimmat vinkkauksia kavereilta, ja muutamat summanmutikassa kirjaston hyllyiltä napattuja. Nyt menossa Läckbergin Kivenhakkaaja. Alotin nämä Läckbergit vähän epäjärjestyksessä kun en ensin tajunnu, että ne on tavallaan sarja. Mutta nyt korjaan tilannetta järjestykseen. Seuraavaksi ajattelin lukea Liane Moriartyn Hyvä aviomies -kirjan. Ainakin tuo Nainen, joka unohti, oli ihan hyvä ja helppoa luettavaa samalta kirjailijalta.

Eniten tykkään sellaisista kirjoista, jonka tekstiin jotenkin samaistuu, tai se on vähän hulluttelevaa ja kevyttä luettavaa, tai toisaalta jotain ihan muuta eli murhia ja kaikenlaisia jännittävyyksiä. Ja sen pitää kiinnostaa jo heti ensimmäisillä sivuilla ja edetä suht vauhdikkaasti. Muuten lähtee ajatukset ihan omille seikkailuille. Ja kirjakin siinä samalla.

Että tämä innostus vielä jatkuisi, 

ottaisin mielelläni vastaan hyväkuntoisia lukuvinkkejä. :)

-Reeta 36v, juuri lukemaan oppinut -