Tästä kaikesta.

Ollaan jo pitkään puhuttu perhekuvien ottamisesta mutta puheeksi on aina vaan jääny. Ja haaveena nimenomaan ulkona otetut kuvat, mieluiten jossain pellossa.  :) Eilen tuli otettua härkää sarvista ja napsastiin semmosia äiti-tytär -kuvia. Kiitos kuvaajalle ja etenkin avustajalle, hauskaa oli! ;) Onneksi otettiin kuvat nyt,  kun tuo syksyinen tuulikin jo alkanu puhaltamaan viileästi eikä Senniä voi kohta enää viedä ulos ilman ulkovaatteita. Ja kuvat on luonnollisesti kivempiä "pienissä vaatteissa". Niin ja tänään Sennillä olis ollukki vähä huonompi päivä, oksentelua ja sen semmosta  (siis ei mitään tautia, vaan ns. "normioksentelua", johtuu osittain limasuudesta),  niin ei ois kuvia voitu ottaakkaa. Muutama kuva onnistui tosi hyvin, ja ehkä pääsee jopa tauluksi asti.  Ajattelin semmosta kangastaulua,  missä kuva ikäänkuin jatkuu ja taittuu reunan yli,  eikä valkosia "sivu"reunoja olis ollenkaan.  Saitteko kiinni mitä ajan takaa?! Onko kokemuksia kenellä

Kumma homma ku tuntuu ettei oo asiaa ;) Johtunee kauniista kesästä ja reissaamisesta ja muusta touhusta.  Vaikkakin kerrottavaa juuri siks olis vaikka mitä. Mutta täytyy yrittää pysyä "asiassa". ;) Mutta jokaikisen kommentin olen lukenut, ja vaikka en niihin aina vastaisikaan, jokainen niistä on tähän mennessä ollut kovasti mukavaa luettavaa. :) Tämän kuvan myötä Senniltä kesäterkut kaikille, etenkin kaikille INCL-lapsille,  ja muille vaikeaa sairautta sairastaville. Näitä pieniä hymyhetkiä en tahtoisi menettää *** Me ollaan täällä vähän lakkailtu kynsiä :) Päivittäinen seisontaharjoitus menossa *** Sain tunnustuksen Maakalta, Touhua ja töminää  -blogista, kiitos! :) Tunnustuksen mukana tuli velvollisuus kertoa  Lempi- Väri Ruoka ja Paikka jossa haluaisin käydä. Hmm. Lempiväri riippuu niin kohteesta ja asiasta, mutta yleisesti kaikki luonnonvaaleasta kaakaoon ja kahviin. Mutta myös sammaleen/oliivinvihreä ja muut syksyn värit on kivoja piristyks

Jos kuuntelet oikein tarkkaan, voit metsässä kulkiessasi  kuulla pienenpienen peikkotytön  pienenpientä hihitystä. Mutta muista olla varovainen askelissasi! Peikkomaisin terkuin :) -Reeta-

Hyvinä päivinä, siis silloin, kun mikään ei vaivaa ja olo on kaikinpuolin levollinen, on mukava ja helppo ottaa useita pikku kauneusunia. Ja puhun siis nyt Sennistä.  ;) Pötköttelyä äitin ja isin sängyssä. *** Vaivoista puheenollen, Senni on voinu viimeaikoina mukavan tasasesti, pieniä alamäkiä ja hankalampia päiviä on vähän väliä,  mutta ei mitään suurta. Mutta yksi ylimääräinen vaiva on tullu niinsanotusti  "kaupanpäälle". Ootte varmaan huomannu aikasemmissakin kuvissa  Sennin korvassa tuon "teipin". Korvaan on tullu "makuuhaava",  ja sitä on yritetty hoidella jos jollakin konstilla. Tuo "teippi" on semmosta pehmeää silikonivaahtosidosta,  jonka pitäis auttaa haavanhoidossa. Muuten varmasti hyvä ja toimiva,  mutta erittäin huonosti korvassa paikallaan pysyvä.  Aina löytyy jostain hiusten seasta. Mutta nyt, kiitos lääkäriystäväni vinkistä (oli muuten ihana nähdä!), korva näyttää alkaneen parantua  märkiviin ihotulehduksiin tar

Mun mielestä on ihan kivaa, ku välillä on vähä "tympeämpiäki" ilmoja ja saa vähä niinku luvan kans olla sisällä ja tehä jotain mitä ei helteillä niinkää tulis tehtyä. En tiiä mistä keksin, mutta sain alkuviikosta päähäni kokeilla ruisleivän tekoa. Siis ikinä en oo ruisleipää leiponu. Ja tuumasta toimeen, juuri muhimaan ja kattelemaan kuinka käy. Ja siitä sitte pari päivää, ni tupa haisi mukavan happamalta ;) siis hyvällä tavalla, ja paras ja voimakkain tuoksu tuli leipiä paistettaessa.  Sai taas Senni nuuhkia uusia tuoksuja. :) Vähän taikinaa jemmasin pilttipurkkiin seuraavaa kertaa varten, saa juuren siitä sitte muhimaan. Nyt tein juuren muutamasta kaupan juureen tehdystä luomuruislimppuviipaleesta, vedestä ja ruisjauhoista. Mutta kyllä tässä häntää on vähä nostettava, leivät onnistu melkeen paremmin ku strömsössä! ;) Mitä nyt vähän taikinan koostumus ois voinu olla aavistuksen paksumpaa ja ulkonäkö kauniimpaa jne,  mutta tosi hyvää oli kuulemma ja itekkin tykk

Olipa kerran...  ...kaunis aamu... ...ja tyyni järvi. Sopiva ilma tehdä pikku kävelyretki... ...kunnes taivas synkkeni... ...ja myrsky teki tuloaan. Onneksi tarinan päähenkilöt olivat tässä vaiheessa jo onnelisesti kotona. Sen pituinen se. :) -Reeta-

 Anteeksi pienoinen poissaoloni,  viikko on tultu ja menty, juostu ja järjestetty,  suunniteltu ja pähkäilty, ommeltu ja askarreltu, hoideltu salaisia ja ihan normaaleitakin asioita, täytetty pyöreitä omassa avioliitossa, toimitettu kaason ja bestmanin virkaa, saatu ystävät onnellisesti naimisiin. Nautittu. Ja ikävöity kaiken keskellä ihan valtavasti Senniä. Hetkiä viikolta: Paavo. Vanhat farkunlahkeet sai kyytiä. Ja uusi paita äitille Sennin kankaista. :) Välillä kun vanha maalaisromanttinen tyyli tuntuu liian vanhanaikaiselta,  voi aina siirtyä ajassa eteenpäin, 70-luvulle.  ;D Terassia. Ulkoilmaruokailu hääpäivän merkeissä. Tuo hääpari on meidän vanha hääkakkukoriste. :) Jälkkärikakku nurtsilla. Se oli ihana päivä. 10vuotta sitte. Kimppu ja sulhasen rintakukka. Vain yksi ruusu irronnu vuosien varrella. Ruusu joka vuodesta. Niin kauniita.  Häälahjan kortti siipalta, itse tehty. Maailman hellyyttävin. :D Eino. Häähumua.