Siirry pääsisältöön

Ruisleipäkokkeilu

Mun mielestä on ihan kivaa,
ku välillä on vähä "tympeämpiäki" ilmoja
ja saa vähä niinku luvan kans olla sisällä
ja tehä jotain mitä ei helteillä niinkää tulis tehtyä.




En tiiä mistä keksin,
mutta sain alkuviikosta päähäni kokeilla ruisleivän tekoa.

Siis ikinä en oo ruisleipää leiponu.
Ja tuumasta toimeen,
juuri muhimaan ja kattelemaan kuinka käy.




Ja siitä sitte pari päivää, ni tupa haisi mukavan happamalta ;)
siis hyvällä tavalla, ja paras ja voimakkain tuoksu tuli leipiä paistettaessa. 
Sai taas Senni nuuhkia uusia tuoksuja. :)
Vähän taikinaa jemmasin pilttipurkkiin seuraavaa kertaa varten, saa juuren siitä sitte muhimaan.
Nyt tein juuren muutamasta kaupan juureen tehdystä luomuruislimppuviipaleesta, vedestä ja ruisjauhoista.

Mutta kyllä tässä häntää on vähä nostettava,
leivät onnistu melkeen paremmin ku strömsössä!
;)

Mitä nyt vähän taikinan koostumus ois voinu olla aavistuksen paksumpaa ja ulkonäkö kauniimpaa jne, 
mutta tosi hyvää oli kuulemma ja itekkin tykkäsin. :)




Lämpimäisiä naapuriin


***

Tästä kokeilusta innostuneena aion hankkia itelleni kunnon taikinatiinun. Semmosen mihin mahtuu useamman litran taikina ja tietusti puinen, ja johon voi sitte perinteen mukaan aina jättää taikinaa reunoille seuraavaa kertaa varten. Jos joku tietää mistä semmosia vielä nykyään saa, otan vinkit mielelläni vastaan!

Yhden kyllä omistankin, vanhan, vanhoilla taikinanrippeillä olevan tiinun, mutta en taida sitä enää uskaltaa käyttää. Tiinun pohjassa on kaiverrettu vuosiluku 1896 ja varmasti ollu kovassa käytössä aikanaan, nuo vanhat lastatkin oli ihan kuivaneen taikinan peitossa, jotka löytyi taikinatiinun sisältä.
Maltoin juuri ja juuri pestä taikinan pois (tuntuu että tuhosin kansallisaarretta...!!!)  ja puhdistaa tiinun tarkistaakseni sen kunnon ja mahdollisen uusiokäytön mahollisuuden. Puhasta kyllä tuli eikä tiinu edes vuotanut, mutta muutama toukansyömä reikä paljastui seinämistä ja sisäpohjasta. Ehkäpä tämä tiinu saa jatkaa varmasti hyvin ansaittuja eläkepäiviään, nyt putipuhtaana ja arvoisellaan paikalla, 
leivinuunin päällä. :)








Ennenvanhaan kaikki tehtiin niin kauniiksi,
jopa kaiverrukset paikkaan josta niitä ei edes näy.





Empä taida olla ainut, joka on hurahtanut menneeseen aikaan.
;)

-Reeta-


Kommentit

  1. Tuota vanhaa tiinua parempaa ja kauniimpaa voi olla mahdoton enää tänä päivänä löytää, oisit ottanut sen vain käyttöön...

    Miks pesit vanhan juuren pois? Ennen taikina jätettiin tiinuun kuivumaan, sitä pois pesemättä, jolloin seuraavan kerran leivottaessa vain lisättin vettä, jauhoja ja hiven suolaa, odotettiin jotta juuri happanee, lisättiin jauhoja ja leivottiin leiviksi. Taas jätettiin taikinaa kuivumaan tiinuun seuraavan kerran juureksi. Kuivuessaan tiinuun juuri vahvistuu (pakastettu juuri ei ole yhtä hyvä) aikaa myöten vain paranee, tuo vanha juuri ois varmaana ollu aivan huippu, monien sukupolvien käytössä jalostunut!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-