Isoja ajatuksia

Viimepäivät on menny ihan hyvällä mielellä, mutta niiiiin suurilla ajatuksilla.

Katse ja mieli on ollu kovasti tulevaisuudessa, lähinnä sen uudelleen hahmottamisessa. 

Tiedän, että mitään käsikirjoitusta on ihan turha alkaa kirjottamaan elämälle, koska onhan se nyt jo nähty moneen otteeseen, että roskakoriinhan ne omat jo "puhtaaksi kirjoitetut suunnitelmat" ennenpitkää on joutunu.

Mutta tietynlainen tulevaisuusnäkymä lienee sallittua suunnitelmaa, ja mulle sen suurpiirteinen hahmottaminen luo tietynlaista turvaa ja mielenrauhaa. 

"Se että tietää mitä tapahtuu."

 Ah, mikä ihana ajatus! ;)

***

Tulevaisuus on menettäny merkityksensä jo useaan otteeseen Sennin sairauden myötä, mutta viimeisin kova kolaus tapahtui kevättalvella, kun jo hyvänmatkaa edennyt kansainvälinen adoptioprosessi keskeytyi. Sanoivat syyksi Sennin sairauden. Taas kerran pudottiin rytinällä omista pikku pilvilinnoista ja haavekuvista, joita oli jo ehtiny muodostua. Hetken jo tuntui siltä että omakin elämä "loppuisi" sitten kun Senninkin elämä. Kun ei olisi enää mitään mistä haaveilla. 

Mutta ei sentään, elämä on elämisen arvoista, ja miten yllättäviä uusia piirteitä ja ajatuksia, ja jopa mielenkiinnon kohteita oon alkanu itestäni löytämään! Ja ne suunnitelmat ja ajatukset ja mahdollisuudet, joita on alkanu pyöriä hiljaa mielessä, on jotain semmosta, mitä en olis uskonu IKINÄ edes ajattelevani!! Tulevaisuus vaikuttaa nyt jopa, etten sanois, mielenkiintoiselta, 

ja HYVIN erilaiselta kuin "mitä sen piti olla".

Mutta aika näyttää, 

ja toivottavasti sitä selviää Sennin poismenosta yhtä hyvin, kuin eilen meillä yllätysvierailulla käyneet, jo poisnukkuneen incl-lapsen vanhemmat. 

Niin ihailtavan positiivisia ja kannustavia!

Kiitos keskusteluista!! :)

***

Löysin vanhaa puhelinta tyhjätessä viestejä ajalta, jolloin Senni sai diagnoosin, ja pitihän se arvata, että olin säästäny kaikki läheisiltä saadut lohduttavat viestit. Kun eihän mitään malta poiskaan heittää. ;) Yksi niistä oli kokonaisuudessaan erityisen koskettava, ja varsinki näin vuosien vierähdettyä tuo viimenen lause pisti miettimään.

".....Hän antaa voimaa jokaiseen päivään ja näyttää teille MINKÄLAISISTA ASIOISTA ILO SAIRAUDENKIN KANSSA koostuu..."

Niimpä. Ilon määrä ja aiheet on moninkertaistunut, kaikesta huolimatta, 

kukapa olisi uskonut.

:) 

(pitäsköhän blogin nimeksi muuttaa Tästä Kaikesta Huolimatta.) 

Heh, vitsivitsi.

;D 

-Reeta-

Ps. Senni vietiin tänään hoitoon, joten se lienee syynä tähän tunteiden ja ajatusten purkamiseen. Ja nyt voi taas hengittää aavistuksen kevyemmin! :)

Ja kuviakin ens kerralla enemmän.