Tästä kaikesta.

Tänään sain kokea henkilökohtaisesti, että maailmassa on vielä olemassa  hyvyyttä, ystävällisyyttä, vilpitöntä antamisen iloa. Lähimmäisenrakkautta. Sain yllätyslahjan blogissa vierailleelta,  ja se lahja oli tänään tullut postilaatikkoon!! Ja voin kertoa, että lahjan saaja oli niinkuin pieni lapsi, iloinen, innoissaan ja vähän jännittynytkin ;) Se tunne, kun saa omalla nimellä varustetun paketin, ja syyhyävin sormin pääsee sitä rapistelemaan auki! Hihii!! :) Lahja oli kirja, Oi ihana joulukuu , jossa on joulun odottamiseen ja valmisteluun  monenlaista vinkkiä ja käsillä tekemiseen ideoita. Eli siis täydellinen jouluihmiselle ja käsillätekijälle, eli mulle!  ;) Kirja on pikaisen selauksen perusteella ihana , kauniita kuvia, ideoita ja ihanaa joulun tunnelmaa. Olispa jo joulu!!  Lähdenkin tästä uppoutumaan syvemmin kirjan antiin, Sennikin jo nukkuu. :) Kiitän niin kauniisti kuin vain ikinä osaan lahjan antajaa, onnistuit piristämään päivääni kyllä melko

Kiitän kaikkia edellisten postausten kommentoijia, uusia ja vanhoja, tuttuja ja tuntemattomia. Sananne ovat olleet kauniita ja ajatukset lohduttavia. Kiitos. Ja uusia lukijoitakin kirjautunut monia, Tervetuloa! :) *** Tässä se aiemmin puhumani canvas-taulu nyt on, kaunis hetki ikuistettuna seinällä. Kaunista viikonloppua!! :) -Reeta-

Mielen on taas vallannu tuo ikuinen, vaille vastausta jäävä kysymys Miksi? *** Viikonloppuna pääsimme tapaamaan vertaistuen merkeissä muita samassa tilanteessa olevia,   jo lapsensa menettäneitä sekä vasta hiljattain diagnoosin lapselleen/lapsilleen saaneita perheitä. Viikonloppu oli antoisa kaikkine ohjelmineen, hyvine ruokineen, keskusteluineen sekä ylipäänsä rentouttavine hotellimajoituksineen. *** Surun kohtaaminen (sekä oman, että muiden) on tietenkin aina raskasta,  mutta toisaalta se kevenee kun sitä voi jakaa saman kokeneen kanssa.  Raskaammaksi asian tekee aina uusien perheiden kohtaaminen, ei siksi, etteikö heitä tahtoisi tavata, e-ei päinvastoin - älkää ymmärtäkö väärin,  olen iloinen että he jaksoivat lähteä mukaan ja saimme tutustua, mutta aina se koskettaa, kun tieto uusista diagnooseista tulee. Eikai taas!? Eikö nämä diagnoosit koskaan lopu? Miksi saman perheen kaikki neljä lasta ovat sairaita? Minkä takia? Miksi? Miksi?? Miksi??? Ei voi ymmärtää. On vaa

Olikohan toissa viikolla, kun yhtenä päivänä kirjoitin Sennin päivän tarkasti ylös. Ja tältä se näytti, päivä muiden joukossa: 7:35 Aamulääkkeet + vaipan ja asennon vaihto +aamuruuan tippumaan laitto 7:45 Ruokailun keskeytys, lakanan ja vaatteiden vaihto, ruuat valunu sänkyyn. (Tätä sattuu sillon tällön jos lääkkeenantoaukon tulppa on jääny huonosti kiinni.) 8:00 Ruoka jatkuu. Voinnin tarkkailua, sillä todennäkösesti lääkkeetki valunu pois... 8:30 Kaikki hyvin, Senni nukahti uudelleen Pusuja Pusuja Pusuja ... 8:45 Ruoka tippunut, vielä vettä päälle tippumaan Vettä tippuu - tip tip tip - 9:05 Neiti heräilee, aukoo silmiään. Tyytyväisen oloinen, vähän ääntelee. 9:15 Muumipeikko ja taikatalvi -satu kuulumaan, kuuntelee tarkasti silmät suurella. +korvan haavan putsausta +kasvojen pesua kosteuspyyhkeillä --> vähän yököttää 9:20 Vesi tippunut, letkut pois 9:25 Kakka teki tuloaan --> vaan ei kakkaa 9:45 Pyllypesut, puhas vaippa, päivävaatteet + hiusten harj

menikö se jo?! Siltäpä tuo näyttää. Kaivan siis villasukat ja kynttilät esille ja nautin pimenevistä illoista ja  kuulaan kirpakoista aamuista. Ja kohta maahan putoilevista ompuista. (joskaan niitä ei omalla pihalla putoile, mutta se ajatus!) Tulee se kesä enski vuonna. :) Tuota tekis mieli möyhentää. Kesää mansikan muotoisena *** Postaus ilman Senniä on niinku  iii ilman pistettä. Tä. Iha ite keksin. Sallinette anteeksi jos ette ymmärrä huumorin laatua, nyt on perjantai ja mulla lähtee mopo kohta keulimaan! Väsy, mikä ihana tekosyy hömpöttää! ;) Mutta tässä se piste sinne iiin päälle: Pikku balleriina :) Äitin vanhat tossukat,  just sopivat Sennille. Ei mulla muuta :) Hyvää viikonloppua kaikille!! -Reeta-

Viime postauksessa vilahti Sennin päällä oranssi-keltainen kukkapeitto - Kirpparilöytö ja aidosti vanha!  Ihana!! :) Juuri passeli Sennille, milloin Sennin alla milloin päällä. Nostoliinanaksi tuon lähinnä ajattelin ostohetkellä,  eli siis yleensä aina Sennin alla. ;) Eli Senniä siirrettäessä ja nostettaessa nostetaan myös peitto mukana,  jolloin ote on jämäkämpi. Ja tietenkin minun silmiä hivelee aina tuo vanhan kauneus. :) Ja ettei äiti olisi jäänyt paitsi saman vuosikymmenten ihanuuksista, löytyi myöskin kirpparilta ihana vanha mekko/tunika, pirtsakan iloisella värityksellä!!  Aivan ihana!! Tätä fiilistelen kyllä ihan kamalasti, päälläkin ehtinyt olla jo useita kertoja!  Kuvassa vielä ihan ruttuinen,  pesun jäljiltä ;) Terveisiä vaan 70-luvulta, tai jostain sieltä suunnalta!! ;) -Reeta-

Onni on omistaa paikka, joka on tarkoitettu vain ja ainoastaan  minulle ja minun väkerryksille! :) Ei siis jatkuvaa tavaroiden raivaamista ja pois siivoamista, vasta kunnes tila kertakaikkiaan loppuu kesken.  (Toisinsanoen ihan liian monta juttua alotettu yhtäaikaa, ja kaikki  jääny kesken...!)  Eli siis tuo kuvassa näkyvä pöytä on uunituore hankinta, ja mistäs muualta kuin Ikeasta.  Ja nimenomaan halusin pöydän niin, että molemmille puolille pääsee; toisella puolella ommellaan, toisella askarrellaan ja maalaillaan! Pöydän ehdoton iso plussa on kannen lasilevyn alle jäävä tila, jonne voi sujauttaa kaikenlaista pientä härpäkettä ja kaikki puolivalmiit esim. skräppäys- ja korttijutut. Pysyvät ikäänkuin tallessa ja omissa kasoissaan, että muistan vielä joskus mitä olin niille aikonut tehdä. Suorastaan ylellistä, etten sanois! Uusi ihana lamppu, myös Ikeasta. Nauhat, nippelit ja nappelit omissa purkeissaan Ettei nurkkaus olis ollu ihan liian valkonen, laitoin seinä