Mielen on taas vallannu tuo ikuinen, vaille vastausta jäävä kysymys
Miksi?
***
Viikonloppuna pääsimme tapaamaan vertaistuen merkeissä muita samassa tilanteessa olevia,
jo lapsensa menettäneitä sekä vasta hiljattain diagnoosin lapselleen/lapsilleen saaneita perheitä.
Viikonloppu oli antoisa kaikkine ohjelmineen, hyvine ruokineen, keskusteluineen sekä ylipäänsä rentouttavine hotellimajoituksineen.
***
Surun kohtaaminen (sekä oman, että muiden) on tietenkin aina raskasta,
mutta toisaalta se kevenee kun sitä voi jakaa saman kokeneen kanssa.
Raskaammaksi asian tekee aina uusien perheiden kohtaaminen,
ei siksi, etteikö heitä tahtoisi tavata, e-ei päinvastoin - älkää ymmärtäkö väärin,
olen iloinen että he jaksoivat lähteä mukaan ja saimme tutustua,
mutta aina se koskettaa, kun tieto uusista diagnooseista tulee.
Eikai taas!?
Eikö nämä diagnoosit koskaan lopu?
Miksi saman perheen kaikki neljä lasta ovat sairaita?
Minkä takia?
Miksi?
Miksi??
Miksi???
Ei voi ymmärtää.
On vaan yritettävä hyväksyä asia, koska muuta vaihtoehtoa ei meillä ole.
Yksi päivä kerrallaan,
aamusta iltaan ja illasta aamuun.
***
Muuta ei ole nyt antaa teille.
Vain muutama kuva viikonlopusta
sekä muistutus itse kullekin siitä,
mikä elämässä on ihan oikeasti tärkeää.
Ei se, minkäväriset verhot on ikkunassa tai onko oikean merkkiset vaatteet päällä.
Nauttikaa joka hetkestä lastenne ja läheistenne kanssa,
ja eläkää tässä ja nyt.
Huomisesta ei kukaan tiedä.
Lämmin halaus teille kaikille mukana olleille ja niillekin,
jotka eivät mukaan päässeet,
voimia jokaiseen päivään.
On meillä vaan niin ihanat lapset.
Oikeat enkelit.
-Reeta-
Kiitos tästä postauksesta. Minulla ei ole incl-lasta mutta eksyin tänne erään toisen kautta ja aihe koskettaa monestakin syystä. Tarvitsin tänään juuri sitä mitä kirjoitit, muistutuksen siitä mikä on oikeasti tärkeää.
VastaaPoistaJumalan siunausta koko teidän perheelle!
Haluan antaa sulle nyt oikein ison, lämpimän ja täynnä rakkautta olevan halauksen! Olette ihania!!!
VastaaPoistaEnkelin siipien havinaa sinne teille koko perheelle!
Elämä on ihmeellistä..sitä tässä on pohdittu täälläkin suunnalla..miksi näin..
VastaaPoistamutta eteenpäin mennään kukin tavallaan..
paljon haleja teille kaikille!!
Löysin äsken jostain kiertoteitä sun blogin, enkä malta nyt mennä nukkumaan.
VastaaPoistaHyvä ruveta seuraamaan sinun elämää, kun perustus on kohdallaan.
Sinulla on rikas elämä ja hyvin rakas lapsi.
Oivalsin vasta vähän aikaa sitten, miksi Sennisi kaltaiset lapset ovat Taivaan Isälle hyvin kallisarvoisia ja erityisen rakkaita: he ovat sellaisenaan matkalla taivaaseen, taivaskelpoisia, valmiita Isän kotiin asumaan.
Me muutkin olemme Hänelle rakkaita, mutta meille hän on jättänyt oven raolleen itse avattavaksi.
Tuota taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi koemme niin käsittämättömän suurta rakkautta ja hellyyttä vaikeasti sairaita lapsia kohtaan.
Kiitos tästä postauksesta.
VastaaPoistaNiin monien asioiden ja murheiden äärellä meitä pysäytetään miettimään, että mikä on oikeasti tärkeätä... kellä mitäkin ne pysäyspaikat ovat, mutta toivottavasti niitä tulee kaikille. Ne ovat tärkeitä asioita huomata ja harmittaa kun jotkut eivät huomaa vaikka ne selvästi näytetään. Jotkut joutuvat putoamaan kovin korkealta, nähdäkseen ne pienet ja tärkeimmät asiat. Lasten hyvinvoinnin edessä ne verhot menettävät merkityksen.
Kyselet miksi kysymystä, mutta näin sivusta on jotenkin aistittavavissa, että olette aivan erityiset ihmiset ja siunatut, että olette tähän tehtävään valitut. Vaikka se niin hullulta ja epäoikeudenmukaiselta kuulostaa, niin teillä on varmasti se voima jota arjessanne tarvitaan.
Olen tehnyt aiheeseen liittyen yhden tilkkutyön, jonka kuvan ja tarinan voisin laittaa sähköpostiisi... asia on niin paljon koskettanut ja surettanut, että se on pitänyt purkaa tunteena käsityöksi.
Sennille terkkuja ja supsutuksia! Voimia!
Juutuin kiinni tänne ja en osaa sanoa muutakuin toivottaa voimaa tuleviin päiviin. Muistan tuon pulpettivanhuksen, vain joku kauneutta eritavoin katseleva voi haluta sen itselleen.
VastaaPoistaILONA
LUEN VAROVASTI AINA BLOGIASI...VAROVASTI SIKSI,ETTÄ SAISIN JOTENKIN PIDÄTELTYÄ KYYNELEITÄNI...ON NIIN KOSKETTAVAA LUKEA TÄTÄ JA TOISAALTA IHAILLA SINUN VOIMAVAROJASI!!!!EN TIEDÄ MITÄ MUUTA SANOA. OLET SUURENMOINEN IHMINEN, IHAILEN SINUA JA YRITÄN OTTAA JOTAIN OPIKSENI!!!IHANIA YHTEISIÄ HETKIÄ SINULLE JA PERHEELLESI!!!!
VastaaPoistaLämminhalaus sinulle <3
VastaaPoistaNiin MIKSI? On iso kysymys.. Liian iso!
Toisaalta en edes halua tietää Miksi.
En sano, että elän päivän kerrallaan, vain että hetki kerrallaan eletään.
Kun aamulla herään, en tiedä mitä ilta tuo tulleessaan.
Menettääkö joku lapsistani jonkin kallisarvoisista taidoistaan tänään vai vasta huomenna?!
Rutistuksin juuri se neljän erityisen ihanan lapsen äiti <3 <3 <3 <3
Minäkin täällä kyynelsilmin kyselen että miksi... Kiitos kun jaat elämäänne ja kauniin tytön tarinaa meidän kanssa, terveisin uusi lukijasi minttu
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistanne. On niin kovin mieltä lämmittävää, kun on saanut blogin kautta raottaa teille ovea, jonka takana vietetään hyvin tavallista, mutta kuitenkin niin kovin erilaista elämää. Iloitsen, jos edes joku teistä on saanut täältä eväitä omaan reppuunsa ja kykyä suhtautumaan arkisiin asioihin toisenlaisesta näkövinkkelistä, ja ennenkaikkea nauttimaan elämästä.
VastaaPoistaLähetän teille kaikille vastahalauksen :)
Ja Sirkku; Ajattelen ihan samalla tavalla. Taivasasiat on viimeaikoina puhutellut paljonkin, ja itseäni lohduttaa niin valtavasti just tuo, että Senni on tällaisena Jumalan silmäterä, taivaskelpoinen sellaisenaan ja meillä on mahdollisuus kokea jälleennäkeminen kun vain itse pysymme uskossa lujina loppuun asti. :)