Siirry pääsisältöön

Tyyntä myrskyn edellä

Olipa kerran...



 ...kaunis aamu...




...ja tyyni järvi.





Sopiva ilma tehdä pikku kävelyretki...




...kunnes taivas synkkeni...




...ja myrsky teki tuloaan.


Onneksi tarinan päähenkilöt olivat tässä vaiheessa jo onnelisesti kotona.
Sen pituinen se.
:)

-Reeta-

Kommentit

  1. Miia-Rebekka13 heinäkuuta, 2011

    Kyllä on raskaan näköiset pilvet noissa kahdessa viimeisessä kuvassa.
    Onneksi ehditte myrskyltä turvaan :)

    VastaaPoista
  2. Marita13 heinäkuuta, 2011

    Kaunis ja puhutteleva postaus - siunattua viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi13 heinäkuuta, 2011

    Upeat pilvikuvat! Myrskyn tulon voi ihan haistaa niistä. Hyvä, että selvisitte alta pois!

    Hyvää kesänjatkoa!

    t. Niini

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-
280 kommenttia
Lue lisää

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-
118 kommenttia
Lue lisää

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-
24 kommenttia
Lue lisää