Siirry pääsisältöön

Osastohoitoa

Olipas ihana tunne nukkua koko yö putkeen! Eilen tosiaan vietiin Senni osastohoitoon sairaalaan, happiarvot oli niin matalat. Muuten kaikki on ihan ok, antibiootti purru ja tulehdusarvot laskenu normaaliin, mutta kova limasuus aiheuttaa ongelmia keuhkoissa. Senni ei jaksa yskiä, joten sitä herkästi kerääntyy. Mutta tilanne siis oli niinkin hyvä että uskallettiin lähteä molemmat kotiin nukkumaan. Ja hyväähän se teki, voi pojat!:) Tänään sitte takaisin Sennin luokse.

Mutta sitä ennen taidan keittää iiiiison mukin kuumaa kaakaota, käpertyä sohvannurkkaan, ehkä nostaa oikeen jalat pöydälle ja nautiskella hetken ihan rauhassa ja lueskella vähän jotain ihania lehtiä. Pikku lenkkiki tekis kyllä hyvää tuolla mahtavassa auringonpaisteessa! Mutta toisaalta ei pidä liikaa rehkiä ;) Nimim. *viikkosiivous vieläkin tekemättä*

Älkää tekään rehkikö liikaa!! :)

Kommentit

  1. Riikka06 maaliskuuta, 2011

    Heissan,
    ja tervetuloa tänne blogien ihmeelliseen maailmaan:)!
    Mielenkiinnolla tulen seuraamaan teitin elämää,niin iloineen kuin suruineen!
    Sennille voimia,toivottavasti limaisuus vähenee pian!Meillä taistellaan saman ongelman kanssa,joten tiedän kuinka ikävää se on!

    Kevät terkuin,
    Riikka

    ps.kommenttiboksin kuvake on piilossa,kesti vähän aikaa tajuta että yleensä voi jättää puumerkkiä tänne...

    VastaaPoista
  2. Reeta07 maaliskuuta, 2011

    Kiitos! :)
    En ymmärrä miksi tuo kommentti kuvake on piilossa, samoin kellonaika. Oon yrittäny sitä muuttaa mutta jostain syystä se ei tule näkyviin. Asetukset pitäis olla oikein.. opettelua tämä tietysti vasta on ja voipi olla että jotai on jääny hokaamatta. Jospa joku viisaampi osaisi neuvoa! Ois kiva saada kometit suoraan postauksen loppuun eikä tuolta blogiarkiston kautta.

    Mutta vierailemisiin!! ;)

    VastaaPoista
  3. Riikka07 maaliskuuta, 2011

    Mulla on joskus kun olen vaihtanut tekstien värejä käynyt samallalailla,joten kokeile niistä asetuksista:)!
    Näin kun se on piilossa,niin epäilen,että kaikki luulevat ettei voi kommentoida ollenkaan...

    VastaaPoista
  4. Reeta07 maaliskuuta, 2011

    Jes!! Nyt lähti toimimaan! Kiitos!! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-
280 kommenttia
Lue lisää

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-
118 kommenttia
Lue lisää

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-
24 kommenttia
Lue lisää