Siirry pääsisältöön

Tästä se lähtee :)

Huh. Iso askel otettu ja uskalsin lähteä mukaan bloggaamisen maailmaan! Täällä sitä nyt ollaan :)

Kulunu viikko vierähti meillä vähän ikävämmissä tunnelmissa, Sennillä keuhkokuume, joka vaivaa edelleen. Välillä antibioottikuuri näytti tehneen tehtävänsä mutta nyt täytyy varmaan lähteä osastolle hoitamaan tauti pois, kuume lähti uudestaan nousuun.. Incl-lapset on niin kovin herkkiä saamaan pöpön kuin pöpön ja sairastelu on aina astetta vakavampaa. Toisinaan jopa kohtalokasta.
Pikku potilas ja Eino-hoitaja

Eilen päästiin miehen kanssa vähän tuulettamaan päätä, ja tämä rouwa piristi itteään uusilla ihanilla kevätkengillä ja isolla kimpulla valkoisia tulppaaneita! Ja ah, mikä ihana aurinkoinen ilma, piristää kummasti mieltä!
Paavo nuuhkii uusia tulokkaita


Nautitaan auringosta! :)            

Kommentit

  1. Hei Reeta! Olen Johannan kaveri FB:ssä, ja näin hänen laittamansa linkin blogiisi. Juuri äsken sen vasta avasin ja vain vähän siihen olen ehtinyt tutustua, mutta kaunis ja koskettava, kipeän surullinenkin se on. Rukoilen voimia jokaiseen päiväänne, Jeesuksen hellää ja lohduttavaa huolenpitoa Sennille, Sinulle ja Sampalle<3<3<3
    Raija Laukkonen (Noomin äiti)

    VastaaPoista
  2. Hei tervetuloa blogimaailmaan. Aika läheltä seurannut vastaavaa tarinaa lapsesta... Siunausta !

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista! Ja kiitos myös rukoustuesta, niillä on ihmeellinen kantava voima. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-