Aloitin kolme viikkoa sitte
kansalaisopiston taidekurssin.
Ihanaa.Ihanaa. Ihanaa.
:)
 |
| Oksan isontamista ja muodon hakemista |
Siinä kun piirtää keskittyneesti kieli keskellä suuta,
välillä vähä ehkä poskellaki,
ei ajatuksissa pyöri mitään ylimääräistä.
Tuulettumista parhaimmillaan!
Ja mikä parasta,
alkujännityksen jälkeen
se tunne siitä kun huomaa
että mähän osaan...
...hymyilyttäähän se.
:)
Oon nuorena yläasteikäsenä piirrellyt ja maalaillut
paljonkin, samoin lukiossa, mutta siihen se ajatus sitte jäiki.
Harmi toisaalta.
Mutta nyt reilusti yli kymmenen vuoden piirtämättäolon jälkeen
(jos ei jotain "tikku-ukkoautoja ja nalleja" lasketa)
ni nyt oli aika ilmottautua kurssille.
Ryhmäkin osoittautui varsin mukavaksi,
hauskaksikin!
:)
Ensimmäinen työ valmistui eilen,
siinä harjoiteltiin ihan peruspiirtämistä
ja muodon hakemista valon ja varjon avulla.
Olin eilen niin iloinen
kun eka työ onnistui näinkin hyvin!
Kaikkine virheineen.
Tästä on hyvä jatkaa.
:)
Ehkäpä tämä "taide" auttaa osana
suruprosessin läpikäymisessä.
Olis kiva kuulla tarinoita,
kuinka olette omaa suruanne käsitelleet.
Piirtäminen, maalaus,
musiikki,
kirjoittaminen, runot...?
:)
Onnen ja ilon hetkiä
toivottelen viikonloppuun!
Täällä eka viikonloppu koko syksynä
kun vedetään vaan lonkkaa
oman perheen kesken,
Senni, minä ja iskä!
Jes!
-Reeta-
Aivan mahtavia taideteoksia!! Tuo piirros tytön kasvoista on ihan uskomaton, olet Taiteilija! Varmasti tekee hyvää keskittyä intensiivisesti siihen käden jälkeen, antaa väyliä selvitellä ajatuksia, pukea niitä kuviksi, mutta myös unohtaa kaikki muut, vaikeatkin asiat hetkeksi.
VastaaPoistaOlet kyllä lahjakas piirtäjä!
VastaaPoistaSiis sinähän osaat!!!
VastaaPoistaMusiikki ja runot ovat minulle tärkeitä.
Aivan mahtavia taideteoksia! Olet todella taitava! Ja valokuvakin on puhuttelevan kaunis.
VastaaPoistaOmaa suruani (joka on kyllä aivan erilaista kuin teidän, mutta surua tämäkin...) käsittelen blogissani. Suruani ja tuskaani puran lenkkeillen, käsitöihin ja siivoamalla... Joku toimii tänään, joku toinen huomenna.
Mutta jos saat suruasi purettua piirtämällä ja taidetta tekemällä, niin oikein hyvä. Säästäthän niitä. Ja joskus ehkä meillekin jaat...
Oikein ihanaa lonkanvetoa tänä viikonloppuna!
Voi mikä taiteilija, uskomatonta!!! Kaunista jälkeä <3<3
VastaaPoistaOlet kyllä Taitava!! Eikö ole ihana, kun löytää sen oman keinon "paeta" surua ja murheita!
VastaaPoistaOmia surujani olen purkanut käsitöihin ja lenkkeilyyn.
Mukavaa viikonloppua teille !
Todella kaunis tuo työsi!
VastaaPoistaHyvä keino käsitellä surua tuo taide. Kun uppoutuu johonkin täysin, aika katoaa, "flow" koetaan, se varmasti antaa voimia ja eväitä arkeen ja vaikeidenkin asioiden kohtaamiseen.
Minulle musiikki, puhuminen ja lenkkeily ovat olleet keinoja surun käsittelyyn.
Kaunista viikonloppua teille! Mieleeni on niin jäänyt se, kun yhdessä postauksessa kerroit ikävästäsi Senniä kohtaan. Usein olette mielessä olleet.
Rukouksin teitä muistan,
Katja
Kyllä kaunista jälkeä! Todellakin oot taiteilija!! Ihanaa, että oot löytäny jotain omaa johon voi paeta.
VastaaPoistaMä käsittelen asioita musiikin kautta, kuuntelemalla sitä. Ehtimällä kappaleita jotka kertoo just siitä mitä tunnen..
E
Ihana piirros!Olet todella taitava!Uskon vahvasti taiteiden terapeuttiseen vaikutukseen.On tärkeää että on olemassa ei-verbaalinen kanava ilon ja surun ilmaisuun.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua ja J-lan siunausta!
Ihailen ihmisiä, jotka osaavat käyttää vaikkapa kynää ja vielä upeasti, kuten sinä. Mutta parasta mielestäni kuitenkin oli kaunista kauniimpi kuva Sennistä. Taitava kun olet, vielä mustavalkoisuus korostaa kauneutta.
VastaaPoistaIhania, ihania, ihania<3 olet taitava.
VastaaPoistaMinä olen käynyt surutyön läpi kirjoittamalla. Pahinkin tunne on tuntunut edes hieman vähemmän pahalta, kun sen on saanut kirjoitettua päiväkirjaan. Myös ystävät ovat olleet korvaamattomia. Olen puhunut, puhunut ja puhunut. Onneksi on ollut onni omistaa heitä, jotka eivät selkää kääntäneet.
Hyvää viikonloppua.
Venla
Loistavia töitä! Itselle surun työstäminen on ollut paljon kirjoittamista, kuvien ottamista ja niistä leikekirjoja tehden, sisältäen tekstiä. Tein sitä koko tyttäremme (5kk) eliniän ajan ja teen sitä edelleen. Ja se on ollut luontevinta myös koko elämäni ajan. Siirrän ajatuksia paperille ja totuuksia kuviin. Se kummasti on auttanut ja tietysti puhun paljon (joskin, olen oppinut senkin milloin ei kannata puhua, kaikki eivät sitä jaksa)....
VastaaPoistaVoimia paljon teille! -A-
Ihana kuva tuo Sennistä ja isästä <3 Ja vähänkö sä oot taitava!!!Mulla ei oo likimainkaan samanlaista surua ku teillä,mut epävarmuutta ja huolta meidän läpsen tulevaisuudesta ja ite kyllä saan voimaa runoista,musiikidta ja luonnosta.Itseä ei oikein puhuminen helpota ku vaan silloin ku toinen on samassa tilanteessa,koska eihän näitä fiiliksiä voi ymmärtääellei oo kokenu samaa,eli vertaistuki on parasta :) Mukavaa viikonloppua teille!
VastaaPoista-Pilgrm-
Kiitos teille hymyilyttävistä kommenteista! :) Tuntuu kyllä ihanalta kun on löytänyt jotai omaa juttua, jossa kokee onnistumista! Sitähän lapsikin tarvitsee, niin miksipä ei aikuinenkin. Viime torstaina alettiin harjoitella kuivapastellien käyttöä ja ihmisen vartalon piirtämistä. Niin mielenkiintoista! Katsotaan lopputulosta mitä saan aikaiseksi :D
VastaaPoistaJa kiitos kun kerroitte tapojanne purkaa tunteita ja tehdä surutyötä. :)
Me odotetaan, että näytät meille piirtämäsi kuvan Sennistä. On jännä nähdä, saatko "vangittua" Sennin silmistä sen Taivaan enkelin viestin, mikä näkyy jokaisessa valokuvassa.
VastaaPoistaSenni on kallisarvoinen helmi.
Taitava olet piirtämään! Minä olen käynyt omaa suruani (jo 9,5 vuotta tyttäreni vammauduttua vaikeasti auto-onnettomuudess) läpi neuloen ja nyt neljättä talvea käymällä avantouinnissa. Marikan ollessa viime keväänä/kesällä teho-hoidossa tosi kipeänä, avanto oli paikka jossa sai nollattua itsensä. Ja kylläpä siinä n 2,5 kk sairaalassa olo aikana muutamat villasukatkin valmistui.
VastaaPoistaTeille kaikkea hyvää ja Siunattua Joulun Odotusta <3