Tästä kaikesta.

"Toivo värisee koivun silmuissa, taivaanranta vaalenee. Ikävän puristus hellittää jo hetkittäin, askeleeni haudaltasi reipastuvat pikkuhiljaa." (Riitta Hämäläinen, Sinä olit lahja) Ihan vielä ei hiirenkorvat näy, mutta tiedän, että kohta nekin puhkeavat. Kevät nujertaa sittenkin talven - talven joka vei mennessään Sennin. Ja joka oli ihan liian pitkä, kylmä, pimeä, kamala. Niin se kai on, surun syövereistä noustaan sittenkin. Hitaasti, mutta voisi kai jo sanoa että varmasti. Tämä tie on ollut tähän asti karmea ja tuonut mukanaan  niin valtavan paljon uusia, kummallisiakin ajatuksia ja tunteita, joita ei olisi koskaan edes osannut kuvitella joutuvansa käymään läpi. Mokomakin suru. Tie on siltikin vielä pitkä, onhan se koko elämänmittainen, mutta pahimmasta suosta lienee päästy ylös. Ainakaan se ei ihan yhtä usein enää upota. Tai ainakaan ihan yhtä syvälle. Kuvissa näkyvään tiehen liitty...

Täällä ollaan. Päässä niin valtavasti asioita ja ajatuksia, tunteiden sekametelisoppaa, ettei oikein tiedä miten olis. Tai kuka olis. Tai missä olis. Mutta täsä mä ny olen. Juu, ja oltiin lehessäkin. Kiitos kaikesta palautteesta ja yhteydenotoista! Jutun lukeminen ja näkeminen lehdessä  nostatti monenlaista tunnetta pintaan. Tuli ikävä, tuli paha olo, tuli epätodellinen olo, tuli ikäviä muistoja menneestä, tuli ihania muistoja kaikesta. Tuli kyynel. Tuli hymykin. *** Muistan kun toimittaja saapui. Jännitti. Joulukuusi vielä loi tunnelmaa, oli vain muutama päivä siitä ihanasta joulusta, joka saatiin viettää yhdessä. Toimittaja saapui, jännitin ihan turhaan. Ihana ihminen. Sennillä siinä hetkessä kaikki täydellisesti. Pötkötti sängyllä, kuunteli Lumiukko-musiikkia, Eino-kissa vahti vieressä. Ei mitään vaivaa. Juteltiin. Hörpättiin teetä. Itkettiin ja naurettiin. Sovittiin, että valokuvaaja t...

Ei ollut montaakaan päivää hautajaisista, kun tein nuo perhoskorvikset. Ihmettelin vähän jälkeenpäin, että tuotos oli noin kevyt ja herkkä. Kaiken järjen mukaan ne olisi pitänyt olla  mustat ja raskaat. Mutta olivatkin niin Sennimäiset. Musta on ollut tosin päävärinä muissa piirustuksissa ja maalauksissa  joita on hiljalleen tekeillä. Kiitos kaikille täällä käyneille. Kommentit on ihania, samoin sähköpostit ja muut postilähetykset joita olen saanut paljon. En kykene niihin vastaamaan, mutta kaikki luen ja oikein imen itseeni kaiken sen lohdun, mitä te ihanat ihmiset haluatte antaa. Teissä asuu lähimmäisenRakkaus. Kiitos siitä. Ja uudet lukijatkin toivotan tervetulleiksi. Nyt täällä on suruaika blogissakin, joten päivitystahti on hidas. En vaan kykene ymmärtämään, miksi tuo ihana lapsi otettiin meiltä pois. Ensin menetettiin sairaudelle ja lopulta kokonaan....