Kun maisemat kotinurkilla on tämmöiset, voisko sitä enää parempaa näkymää toivoa. Meidän tupa on tuo harmaa, vähän kattoa näkkyy. :) Alempi otos on ihan meidän kotitien toiselta puolen, tuolla aidan takana asustaa talvisin myös hevoinen. Mutta kesäisin rouva hevoinen on jossain muilla laidunmailla. Ihana vanha rouva. Ehkäpä se meri/saaristomaisema näin rannikkokaupungin kasvatille myöskin kelpaisi, mutta nyt nautin tästä. :) Mutta asumisen suhteenkin olen tämän elämän myötä oppinut sen, ettei mikään ole pysyvää. Vaikka talo ostettiin ja melkeimpä kokonaan uudestaan remontoitiin ja rakennettiin, sen voi syystä tai toisesta joutua jättämään. Joten eihän kiinnytä liikaa seiniin ja muuhun materiaan. Niitä saa aina uusia, ihmiselämää ei. Pionientuoksuista sunnuntaita toivotellen! -Reeta-