Siirry pääsisältöön

Raparperisuu

Kaivinkone kävi tänään meidän pihassa vähän tasottamassa ja siistimässä rumia ja isoja maakasoja, jotka on lojunu maisemanpilaajana tuossa tontin nurkalla jo ihan riittävän kauan. 
Huomenna vielä homma jatkuu ja sitten pääsen viimein suunnittelemaan mitä kaikkea siihen sitte istuttelis, vai istuttelisko mitää vai mitä siihen oikeen keksis! :)


Mutta miten tuo kaivinkone liittyy raparperiin. 
Noh, hyvänä aasinsiltana tietenkin. 
:)
Noissa maakasoissa, jotka oli siis peruja meidän remontti-ja laajennushommista ja viimekesän isoista pihatöistä, oli lähteny kasvamaan raparperia vähä niinku "vahingossa". Ja parempi myöhään ku ei milloinkaan, tajuttiin vasta viimehetkellä hakea sieltä kaivinkoneen alta muutama varsi talteen. 
Ja voi pojat ku niistä tuli hyvää kiisseliä!! En muista millon viimeksi olisin tehny mitään kiisseliä, mutta täytyy sanoa että tuli kyllä niin hyvää ja iso kermavaahtoklöntti vielä päälle, niin avot! ;)


Ja tietenkin myös Senni pääsi maistiaisille, kesken uniensa kylläkin, mutta ilmeestä päätellen herätys oli suhteellisen mieluinen ja neiti taisi tykätä! Nieleminenkin oli tälläkertaa suht sujuvaa. Kiisseli oli just hyvän paksuista Sennille, liian löysä tahtoo mennä helpommin "vääräänkurkkuun". Ja kermavaahtoa tietenkin Sennilläkin vähintään yhtäpaljon ku ite kiisseliäki! 
;) 


Eipä muuta! :)

-Reeta-

Kommentit

  1. Maistuis varmaan mullekkin! Nam :)
    Ja hienoa kun pääset pihahommiin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-