lauantai 27. huhtikuuta 2013

Piha ilman sua.







 Se on niin kamalan totta,
kun väitetään, että jokainen vuodenaika 
on opeteltava elämään uudestaan
läheisen kuoleman jälkeen.






Nyt,
 kun maa ja terassi paljastui kokonaan lumen alta,
aiheutti se taas aivan yllättäen
uusien muistojen ja tunteiden vyöryn.






Kaikki on siis nähtävästi kohdattava ekan kerran.
Ihan kaikki.

Nyt on kevään vuoro.






 "On matto multa varastettu alta,
en peittoo lämpimintä enää nää.
Ja verhot revitty on ikkunalta,
jäljellä vain riipaisevaa ikävää.

Yht'äkkiä on mulla vieras talo,
on vieraat seinät, vieras ovensuu.
Ja vaikka joka huoneessa ois valo,
oon pimeässä kun et sinä tuu."






 "On piha liian iso ilman sua,
on keinu orpona ja allapäin.
Kun hetken vielä saisin painautua
sun kainaloos ja olla sylikkäin."







"Mutta joku vei sun askeltesi äänet
ja pesi kaikki sormenjälkes pois.
Paitsi sydämestäni, ne ovat jääneet
ja aarteitani loppuun asti ois."
(Johanna Kurkela)







Pihakin on niin käsittämättömän tyhjä ja iso ilman Senniä.
Eipä olis uskonu.



-Reeta-



maanantai 22. huhtikuuta 2013

Pari kuvaa edelliseen.



Muutama kuva siitä edellisestä 
"elokuvakohtauksesta".







Aika synkkää.
Vai mitä.

Hiirenkorvia ootellessa.


-Reeta-


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Jokseenkin surkeaa.




Välillä tämä sureminen on jokseenkin säälittävää.

Seistä nyt haudalla kaatosateessa iltamyöhällä
ja vollottaa.
Oikeen ääneen.
Ja kauan.
Surra tätä elämän epäreiluutta
ja kovaa kohtaloa.

Ei puuttunut kuin oikein surullinen musiikki
taustalle ja surkea elokuvakohtaus olis ollu valmis.


Näin pari päivää tapahtuneen jälkeen, 
nyt kun sadekin on tauonnut ja aurinko taas hetken paistaa,
moinen käytös vähän ehkä huvittaakin.



Minun lisäksi myös hauta on ollut
 kovin  s u r k e a  näky viime päivät.

Nyt kun lumet katosi ja maa alkoi sulaa,
vastassa oli kurakkoa,
kukkajäämiä hautajaisista,
pehmeä, upottava multa,
kaatumaisillaan oleva väliaikainen risti
ja lyhtykin kenotti.

Ei mikään kaunis näky.
Eikä sen myötä mielikään.


Kumpa saisi jo muistokiven haudalle..
Sitä suunnitellessa.





Kivessä pitää olla ainakin yksi perhonen.



***










Mutta mitä on mahtanut liikkua
15vuotiaan tytön päässä kun on piirtänyt
koulun kuvistunnilla 
enkelin istumassa hautakiven päällä
ja pitämässä kuollutta lasta sylissä?



Vähän hätkähdin kun löysin piirrustukseni.




-Reeta-





maanantai 1. huhtikuuta 2013

Ensimmäinen ilman.






Ensimmäinen pääsiäinen ilman Senniä.













Ei muuta sanottavaa.



-Reeta-