Tästä kaikesta.

Meidän makkari alkoi tuntua ihan liian isolta ja tyhjältä. Vähän ahistavaltakin. Sieltä puuttui Senni ja Sennin sänky ja se melkein huusi tyhjyyttään. Joten otin ja vaihdoin työhuoneen ja makkarin paikkaa. Jännä homma,  mutta taas sekin oli yksi "henkinen luopuminen"  ja askel uuteen. Ennen makuuhuone oli tuossa kuvassa oikealla isossa huoneessa, sinne mahtui hyvin Sennin ja meidän sängyt, ja Sennin kaikki hoitotarvikkeet. Vasemmalla pienemmässä kammarissa oli työhuone. Nyt ne on päinvastoin. Ja hyvä niin.  Tarkkasilmäiset ehkä huomaa, että mattojakin on ilmestyny lattiaan enemmän. Sennin apuvälineiden liikuttelun takia niitä ei aiemmin voinut juuri pitää.  Tämän nykyisen makuuhuoneen oli alunperin tarkoitus olla Sennin huone, siksi vaaleanpunainen enkeli-tapetti. Pienemmästä tilasta huolimatta mun piti kuitenkin vielä saada huoneeseen "Sennin nurkkaus", joten...

Aika on epämääräinen käsite. Hyvin epämääräinen. Tuntuu vuosilta, kun on saanut pitää Senniä viimeksi sylissä. Mutta kalenteria kattomalla aikaa on mennyt vasta kohta 5kuukautta. Kalenteria kattomalla huomaa myös muutakin. Tälle ajalle olisi ollut ihan muunlaiset suunnitelmat. Kesäkuuhun asti Sennille oli varattuna  hoitopäiviä. Punaiset ympyrät on ollut siitä muistuttamassa. Joka kuukausi tähän asti. Tälle ajalle olisi todellakin toivonut jotain ihan muuta. Uimareissuja seitsemänvuotiaan kanssa, jätskikekkereitä, telttaretkiä, hiekasta likaisia varpaita, mansikkaisia suupieliä. *** Lähdin kokeilemaan voimiani työn pariin pääsiäisen jälkeen. Nyt on Suvivirret laulettu ja itkut nielty. Olisihan se ollut Senninkin eka kevätjuhla. Mutta täytyy ihan itekkin sanoa, että hienosti jaksoin, vaikka välillä olinkin luovuttaa. Voimat ja mieli heittelee edelleen voimakkaasti...