...onkohan täällä enää ketään..?
En edelleenkään oikein osaa kirjottaa. Nytkin lähinnä tulin testaamaan uutta äppiä, jonka kautta pystyisin kirjotella blogia myös puhelimella. Varmaan vanha juttu mutta tää mun höyryveturi kulkeeki vähä hitaammin.. ;) Ehkä tää on kyllä jotenki kätevämpää bloggaamista kuin ainainen tietokoneen ääreen hakeutuminen. Jos tämä toimii niinku luvattu, kuvittelen voivani jopa aktivoituakin tässä hommassa. Paino sanalla 'ehkä', vaikkei sitä ollutkaan koko lauseessa.
Mutta kuten sanottu, mä olen ollu tyhjä, kuiva rätti jo pitkään. Voimakas takapakki ollu päällä. Ja mitänyt muutama uusikin "pikku" asia tullut taas käsiteltäväksi. Välillä meinaa kyllä huumori loppua ja positiiviselle ajattelulle on tullut näytettyä muutamanki kerran ahteria. Anteeksi semi-ruma sana ja mielikuva.
Ehkäpä mun on syytä rohjeta jatkaa avointa linjaa, niinku aina ennenki.. jos kerran aion tätä blogia vielä jatkaa. Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, eikös.
Ja siksi uskallankin, koska uskon saamani palautteen perusteella olevani vertaistukena niin monelle. Kiitos vain rohkaisuista ja lämpimistä ajatuksista!
Tuo kuva tyhjästä pesästä, jonka nappasin alkuvuodesta Thaimaanmatkalla, puhuttelee ja kuvaa meidän tilannetta aika monellakin tapaa. Sairastuin viime syksynä masennukseen, jonka seurauksena oli tehtävä ratkaisu, että me sitten kuitenki jäädään ihan kahdestaan, ilman lapsia. Meillä molemmilla, etenki mulla on Sennin hoitamisen ja menettämisen myötä selvästi voimat ja kaikenlainen stressinsietokyky vähentyny jaksaa edes normi arkea itteni kanssa, ja saattaa kukatietää olla niin koko loppuelämäni ajan, joten lienee viisautta unohtaa sijaisvanhemmuus, ja koittaa löytää tästä kahdenkeskisestä elämästä kaikki ne iloa tuottavat asiat ja mahdollisuudet. Erilaiset asiat, kuin mitä perheellisenä olisi ollut mahdollista. Uskon, että tulen vielä pärjäämään tämänkin asian kanssa, kunhan saan sen rauhassa surtua ja käsiteltyä.
Tähän liittyen myös tämä meidän kaksi vuotta sitten löydetty unelmien talo on laitettu myyntiin, muutto ehkä tulossa siis jälleen kerran, ja nyt etsimme meille, kahdelle aikuiselle sopivaa kotia. Ilman tyhjiä huoneita. Ehkäpä jopa kerrostalosta, ilman pihaa ja suuria pihatöitä. Koitetaan helpottaa tätä meidän elämää kaikella tavalla, niin eiköhän se elämänilokin vielä mukaan mahdu. En tiedä miltä nämä asiat teistä kuulostaa, kenties hulluutta tehdä jatkuvasti isoja päätöksiä ja muutoksia! Mulle tämä kaikki koettu on tehny suuren haavan omaan identiteettiin. Oikeastaan se on lähes murentunut. Kaikki se, minkä varaan on rakentanu elämää ja muodostanu kuvan itestään, vetästäänkin pois, kai siinä hetki meneekin, että sen saa jälleenrakennettua ja vielä joskus kykenee tunnistamaan oman peilikuvansa. Kuka se on ja mistä se tykkää ja mitä se haluaa. Mikä siitä tulee isona. Siksi kaikki nämä tehdyt päätökset tuntuu jopa hieman auttaneen eteenpäin, ei tarvi enää käyttää voimia turhaan jahkailuun ja haaveiluun ja asioiden pyörittelyyn. Nekin uuvuttaa ja ahdistaa. Näin on varmasti vielä hyvä, uskon.
Tulihan niitä ajatuksia tekstinkin muotoon. Vähä niinku tämäki ois muka heti helpottanu. Ehkä mä jatkan. Kirjottamista. Ja nyt jännittää, että kuinka tää puhelimen kautta julkaiseminen onnistuu.
-Reeta
Tsemppiä ja jaksamista tulevaisuuteen!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlisipa tosi kiva jos jaksat jatkaa bloggaamista, ihanaa lukea rehellistä ja avointa tekstiä. Olet tosi rohkea kun kirjoitat ja jaat näitä ajatuksia meidän lukijoiden kanssa. Päätöksesi kuulostavat hyvinkin järkeviltä, olen ihan varma että arki asettuu pikkuhiljaa uomiinsa näiden isojen päätösten jälkeen ja pääsette kääntämään uuden lehden elämässänne. Kaikkea hyvää, iloa ja onnea jokaiseen päiväänne <3
VastaaPoistaHyvin onnistuu! Ja ihana lukea ajatuksiasi. :) Toivottavasti jatkat blogiasi! Raskaita päätöksiä. Ei voi ymmärtää sellainen jolla ei ole samanlaisia asioita käsiteltävänä.
VastaaPoistaVoi rakas! Ihana lukea sun tekstiä pitkästä aikaa, vaikka se sisältääkin niin suuria asioita! Olet rohkea ❤
VastaaPoistaVarmasti aivan oikeita päätöksiä ja helpottaa kummasti arkea kun ei ole ylenmäärin töitä oman jaksamisen uhalla. Tunnistan itseni myös tuosta tekstistä ja olenki opetellut ja ajatellut että teen vain sen minkä jaksan ja mihinkä kykenen. Toivon teille hyvää kevättä ja tulevaa kesää �� -ami
VastaaPoistaKiitos Reeta, kun kirjoitat. Toivon teille kaikkea hyvää <3
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaolipa mukava lukea pitkästä aikaa ajatuksiasi. Minulle kirjoituksesi muistuttaa siitä kuinka erilaisia me kaikki ihmiset olemme. Ja siitä, että me kaikki koemme ja käsittelemme asiat eri tavoilla. Sinulla on ollut niin suuria asioita elämässäsi, ettei masennuskaan ihmetytä yhtään. Herkkänä sieluna olet varmasti hajonnut kokemistasi asioista palasiksi ja niiden palasten saattaminen yhteen edes jonkinlaiseksi palapeliksi vie varmasti aikaa.
Sennin äitinä oleminen ja Sennistä luopuminen on jotain sellaista, jota muut eivät voi ymmärtää. Sydän särkyi... Onneksi sinulla on ihana mies rinnallasi tukemassa sinua. Tekemänne päätökset kuulostavat näin sivullisenkin mielestä viisailta.
Toivon teille iloa, valoa, onnea, mielentyyneyttä ja ihan kaikkea hyvää ja kaunista. Te olette sen kyllä ansainneet <3 Voi hyvin Reeta!
Terveisin, Johanna
Iloa ja valoa elämäänne<3
VastaaPoistaVoi ihanaa kun kirjoitit taas.
VastaaPoistaSuuret voimahalaukset täältä.
ihanaa kun kirjoitit postauksen! täälä ollaan - ja pysytään. paljon lämpöisiä voimahaleja<3
VastaaPoistaVoi sinä. En tunne sinua, mutta on kuin tuntisinkin, seurattuani blogiasi niin pitkään. Ajauduin tänne kauan sitten, koska etsin tietoa monista sairauksista, joita lapseltani tutkittiin. Häneltä löytyi lopulta paljon "helpompi" oireyhtymä, sillä vaikka arki on joskus vaikeaa, tämä sairaus ei lyhennä elinikää. Olen silti miettinyt juuri teidän perhettä todella paljon, itkenyt Sennin kuolemaa ja varovasti toivonut sinulle kaikkea hyvää ja kaunista ja ihanaa. Toivon sitä edelleen, ja sylin täydeltä voimia ja jaksamista. <3
VastaaPoistaTiina
Hei, kiva kun jaksoit kirjoittaa.
VastaaPoistaToivon teille aurinkoa , iloa ja jaksamista, isoja päätöksiä, mutta uskon, että olette asiajournalismin pohtinut js tehneet teille parhaat päätökset.
Ymmärrän hyvin tilanteesi, olen ollut samassa tilanteessa vuosia sitten ja nyt reilu vuosi sitten sisko kuoli, niin monta juttua on jäänyt, kun ei vaan saa otetta mistään. Olimme niin läheisiä siskon kanssa ja hän kuoli samana päivänä kun tyttäremme 22 vuotta sitten.
Ihana, jos jaksat kirjoittaa tänne, seuraan <3
Päivi
Haluaisin kirjoittaa jotain mutta tuntuu ettei sanat riitä..olette joutuneet tekemään niin suuria ja loppuelämää koskevia päätöksiä..olette todella ihania tyyppejä molemmat!!
VastaaPoistaOlipa ihana huomata ig:stä että olet kirjoittanut blogiin.
VastaaPoistaHeti Tulin lukemaan kuulumisesi.
Olen käynyt säännöllisesti katsomassa onko tullut uusia postauksia.
Oikein ihanaa kevään jatkoa siule 😍
Kyllä täällä edelleen käydään kurkkimassa, josko kuitenkin olisit jotain päivittänyt. Kiitos siis tekstistäsi. <3 Me, jotka kirjoitteluasi kaipaamme, varmasti saamme jokainen tavallamme teksteistäsi sitä jotain omiin elämiimme, kukin tarpeeseemme. Siksihän me luemme. Toivottavasti kirjoittaminen auttaa/ on auttanut sinuakin. Suojelusta ja valoa tähän hetkeen ja tulevaan, Reetta. Olet arvokas.
VastaaPoista❤❤❤
VastaaPoistaKiva kuulla susta. Just päivällä mietin, että tämä on ainoa blogi mitä olen ihan seuraamalla seurannut.
VastaaPoistaAloitin itsekin uuden bloggauskierroksen kesällä ja oon kirjoittanut kaikki sovelluksen kautta. Tai kirjotan puhelimen muistiinpanoihin ja siirrän sieltä. Niiiiiin kätevää.
<3<3<3
VastaaPoistaSenni<3
VastaaPoistaVaude. Oot rohkea ja ihana että avaudut. Meille on kaymässä vähän samallalailla. Ja sen tajuamiseen on mennyt 6 vuotta. Välillä sen hyväksyy ja sit taas alkaa syöksykierre. pari vuotta on taas hyvää ja uutta aikaa, sen jälkeen kaikki alkaa alusta. Mä olisin myös niin valmis myymään kaiken ja olenkin sitä pyytänyt mieheltäni. Mies suostuu ja sit taas kuitenkaan ei saada mitään aikaiseksi. Ihanaa että kirjoitat. Ehkä tajuan omasta elämästäkin jotain kun luen sun kirjoituksia. Kiitos.
VastaaPoistaKiitos kun palasit kertomaan kuulumiset pitkästä aikaa ☺
VastaaPoistaOlen lukenut blogiasi alusta saakka lähestulkoon,kummityttöni sairasti myös incl-tautia ja sinun blogisi on antanut paljon❤.Olet ihanan avoin ja kerrot asiat ja ajatuksesi juuri niin rehellisesti ja aidosti.Toivon sinulle paljon voimia tämänhetkiseen tilanteeseen jota käyt läpi. Sinulla on ihana voimavara,miehesi,jonka kanssa olet pystynyt jakamaan elämän ilot ja surut❤.Ja ihan varmasti tulee se päivä kun ei enää tunnu niin raskaalta ja tohtii hengittää.Voimia ja aurinkoista kevättä.Ja kirjoita silloin kun siltä tuntuu,me uskolliset lukijat kyllä olemme täällä��
Sun tekstit koskettaa aina mua syvästi. En osaa kirjoittaa mitään mikä auttaisi, mutta haluan että tiedät että täällä olen minäkin, ja kommenttien määrästä päätellen moni muukin! ❤
VastaaPoistaUskomatonta miten vielä äsken olin umpisolussa ajatusteni ja pohdintojeni kanssa, kun sitten ajauduin kurkkaamaan tänne josko olisit jotain kirjoittanut. Ja olithan sinä. Koen syvää ymmärrystä sinua kohtaan ja sain rauhaa myös omille ajatuksilleni sanoistasi. Ihailen suuresti sinun rohkeaa ja hyvin selkeää sanallista ilmaisua. Ymmärrän usein myös itseäni paremmin kun olen lukenut ajatuksiasi. Kiitos ja voimia sinulle!
VastaaPoistaTekstisi on aitoa ja oikeaa. Koskettavaa ja kaunista. Se on sinun elämääsi, ainutlaatuista, repivää, raastavaa... Sinun omaasi kuitenkin. Jotain mitä kukaan tai mikään ei ota pois ;)
VastaaPoistamuut sanoivat kaiken mitä oli itse tarkoitus sanoiksi pukea. olen kanssa alusta asti jotain kautta blogiisi eksynyt hiljainen "anonyymi". Omalla lapsella täysin eri sairaus eri murheineen (tourette) ja masennus hiipii aina kulman takaa kun hetken kaikki ollut paremmin. Kirjoitat niin aidosti ja elävästi ja toivon Sinulle kaikkea hyvää ja pysyn tällä välillä kurkaillen uusia postauksia.
VastaaPoistaLaura
Kyllä täälllä ollaan ja luetaan jokainen sana. Tsemppiä.
VastaaPoistaIhanaa Reeta kun jaksoit kuitenkin kirjoittaa... Minulla ollut erilaiset vaikeudet elämässä ja välillä voimat vähissä, mutta ihana on ollut nähdä, että sitten kaikkien myrskyjen ja matalapaineiden keskellä elämä kantaa. Sinullakin nyt tapahtumassa muutos elämässä..osa haaveista kaatuu, mutta sitten uusi asunto voi taas inspiroida elämää kun ei tarvitse miettiä niitä tyhjiä huoneita vaan voi rakentaa kotia teille kahdelle. Toivon sinulle jaksamista arjessasi <3 MK
VastaaPoistaVoi miten olisin toivonut, että olisitte vielä saanut terveen lapsen ja elää perhe-elämää <3 Toivottavasti tämä kommentti ei loukkaa, sillä tarkoitan sillä vaan hyvää.
VastaaPoistaIhanaa, kun jaksat välillä kirjoitella!
Voimia rohkeissa päätöksissä!
VastaaPoistaKyllä sinä löydät vielä identiteettisi ja oman juttusi. Ihan varmasti. Olen pahoillani, että joudut käymään niin kipeitä ja suuria asioita läpi. Ja tuo oli latteasti sanottu, mutta ymmärrät varmaan. :) On vaikea löytää hienoja ja osuvia sanoja. Myös masennuksesta voi parantua. En halua tällä millään muotoa vähätellä masennusta, en ollenkaan! Mutta kuitenkin uskon ja tiedän, että niin voi käydä. Oma vanhempani sairasti nuorena useamman vuoden masennusta ja myös lopulta parani siitä. Sen jälkeen hän ei ole enää uudestaan sairastunut, päinvastoin, mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän hänen sydämessään näyttää vallitsevan rauha ja ilo. Jonakin päivänä myös sinä voit huomata, että asiat ovatkin toisin ja sinulla on ihan eri tavalla voimia. Mutta älä ota näistä sanoista taakkaa itsellesi, sillä moni suuri asia vaatii aikaa. No, senhän sinä totta vie varmasti tiedätkin paremmin kuin moni muu! Haluaisin vain niin rohkaista sinua. Siunausta!
VastaaPoistaIsojen asioiden ja päätösten äärellä olette olleet. Kaikkea hyvää ja voimia eteenpäin. Päivä kerrallaan.
VastaaPoistaJa kiitos kun kirjoitit, Tätä blogia on ollut ikävä.
Ihana blogi. Ja ihanaa,että jaksat jatkaa kirjoittamista. Kirjoita mistä vain. Ihan mistä sinä itse tulet hyvälle mielelle. Tai jostain asiasta jonka haluat jakaa lukioiden kanssa. Sinulla on taito kirjoittaa. Ja minulla taito lukea ja nauttia lukemastani. Olen säännöllisesti useamman kerran viikossa käynyt kurkkimassa josko blogissa olisi jo jotain uutta. Olin kärsivällinen ja se palkittiin. Kiitos siitä. PS teen töitä koulussa ohjaajana vähän lievemmin erityisten kanssa ja haasteita löytyy. Mutta myös iloa ja riemua aivan pienistäkin edistysaskeleista ja uudesta opitusta . Pidimme oppimisjuhlat koska muutama oppilas pikkuhiljaa hahmottaa miten sana luetaan tavuittain. Leivoimme yhdessä kakun näihin oppimisjuhliin. Mukavaa oli. T: Liisukka
VastaaPoistaTe pysytte aina Sennin vanhempina, eikä sitä mikään voima maailmassa voi ottaa teiltä pois<3 <3 <3
VastaaPoistaUusi lukijasi...Hyvää pääsiäistä sydämellä....
VastaaPoistaIloa, valoa ja kaikkea hyvää teille toivon alkavaan kesään! Lämpimiä ajatuksia ja kiitos kun kirjoitat.
VastaaPoistaOnko koeputkihedelmöitys ja alkionseulonta teille ihan poissuljettu vaihtoehto?
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista sekä lämmin halaus! Usko pois, vielä se elämän ilo palaa pieni pala kerrallaan. <3
VastaaPoistaKäyn aina illoin tällöin katsomassa oletko kirjoittanut. Raadollisen rehellistä tekstiä <3 Jumala luo uutta savipaloista sinussa, uskon näin. On lupa olla ja ajatella juuri kuten koetkin. Hänen kädellään on hyvä levätä, kerätä voimia. Parasta rinnalla puoliso joka ymmärtää ja jakaa samaa surua. Kevään odotusta! Siunausta Seija lukijasi
VastaaPoistaTosi mukavaa että oot kirjoittanut.Olen kovasti odotellut postausta.Itsekkin masennuksesta kärsivänä tiedän siitä liiankin paljon,kuinka se lamauttaa,latistaa,tuhoaa,muuttaa ja muovaa mieltä.Mutta on parempiakin päiviä,hyviäkin hetkiä ja uskon että sullekkin niitä tulee.Ja löydät omaa vanhaa itseäsi ja myös jotain uutta,mikä kasvaa ja kypsyy sussa juuri nyt.Omien voimavarojen tajuaminen ja niiden säästäminen on tosi tärkeä pointti,ja ymmärrän todellakin ertei sijaisvanhemmuus ole nyt ajankohtaista.Äitinä pysyt kuitenkin aina ja iänkaiken,niinkuin joku tuolla jo kirjoittikin.Vaikkei Senni ole enää täällä,paitsi sydämessäsi ja muistossasi.Voimia ja jaksamista sinulle arkisiin päiviin.Ja paljon rakkautta sinulle ja miehellesi,vaikken epäilekkään sitä teiltä puuttuvan☺️Kaikesta huomaa että teidät on hitsattu kiinni toisiinne,tarkoitettu tukemaan ja rakastamaan toisianne.
VastaaPoistaKiitos avoimuudestasi ja kauniista tavasta kirjoittaa asioista. Tekstisi tuo aina kyyneleen silmäkulmaan ja halun kirjoittaa sinulle jotain kaunista, koska näitä luettuaan päähän tulee paljon ajatuksia ja vielä enemmän myötätuntoa teitä kohtaan. Vaikutat kultaiselta ihmiseltä ja toivonkin kovasti, että elämä tuo eteesi yhtä kultaisia asioita vielä, ja hei muista, elämä osaa yllättää myös positiivisesti...Voimia <3
VastaaPoistaKiitos tästä blogista. Toivon teille pelkkää hyvää.
VastaaPoistaMitä kuuluu?
VastaaPoistaMoi Reeta, mitä kuuluu? Jos haluat kirjoittaa blogiin, niin kyllä täällä lukijoita löytyy! :) -Satu
VastaaPoistaIhana että jaksat kirjoitella kuulumisia. Meillä on pieni INCL-tyttö ❤ diagnoosin saimme vasta äskettäin. Tähänkin blogiin siis sen kautta päätynyt. On tärkeää jotenkin kuulla myös ajasta Sennin menehtymisen jälkeen. Se kun tuntuu itsellä vielä hyvin oudolta ajalta ja miten siitä elämä sitte jatkuu. ❤
VastaaPoistaMitä kuuluu? Mielelläni lukisin kirjoituksiasi.
VastaaPoistaMitä teille kuuluu? :)
VastaaPoista❤️
VastaaPoistaIhan äsken kuulin tästä INCL:stä, joka koskettaa yhden ystäväni perhettä. Lisää tietoa asiasta luettuani googlasin, löytääkseni muita omakohtaisia kokemuksia. Niin sitten törmäsin kauniisti kirjoitettuun Sennin tarinaan. Olen raskaana, ja lasten terveys koskettaa nyt tavallistakin enemmän. Kaikenlaisista koettelemuksista ihmiset selviytyvät, kun ei ole vaihtoehtoja. Uskon, että Sennin tarinasta on ollut apua monelle. Kiitos näistä kirjoituksista!
VastaaPoista