Liikuttavaa, kuinka te jaksatte täällä käydä ja kaikkea hyvää meille ajatella. Oikein hävettää, kun en edes hyvää joulua saanut aikaiseksi teille toivottaa. Toivottavasti se siis oli kaikilla semmoinen, että sydän sai levon ja mieli ilon. Tai toisinpäin.
Itselläni voisi sanoa, että tämä joulu oli edellistä pahempi. Kuten koko loppuvuosi viime vuoteen verrattuna. Se lienee monen tekijän summa. Onneksi nyt on ollut aikaa hieman levähtää ja tutkiskella asioita. Ja itseään.
Jouluaatto meni itkumuureilla. Se alkoi, kun avasin joulukoristelaatikon, jossa oli Sennin tonttulakki. Sen olin sinne pakannut silloin, kun Senni vielä meillä oli. Viime jouluna ei kyseistä laatikkoa edes avattu, koska oltiin muutettu väliaikaiseen asuntoon ja suurin osa tavaroista varastossa, joten jälleennäkeminen tuon tonttulakin kanssa ensimmäisen kerran Sennin kuoleman jälkeen tapahtui nyt. Itkin, kun keittelin aamulla joulupuuroa. Itkin, kun tein päivällä juhlakattausta ruokapöytään. Itkin, kun kuusi koristeltiin. Itkin, kun lahjoja avattiin. Kuinka olisinkaan halunnut nuo hetket Sennin kanssa.
Mutta kaikesta huolimatta jollain tavalla joulusta kuitenkin nauttii. Sen tunnelmasta, rauhallisesta olosta, hyvästä ruuasta. Rakkaan miehen olkapäästä, johon tämmönen itkupilli saa romahtaa.
Raskaissa tunnelmissa viimeaikoina tämä blogi sukellellut. Pitäisköhän tehdä uudenvuoden lupaus että jotain kevyempääkin olisi välillä tarjolla. Vaikka sitte niitä sisustusjuttuja. Eivoitietää. :)
-Reeta-
Ihana kuulla että ainakin elossa olette! Parempaa tulevaa vuotta teille molemmille<3<3
VastaaPoistaLämpimiä ajatuksia, eteenpäin eläväisen mieli joka tapauksessa-- Senni aina mukana sydämessä ja mielessä! Voimia uuteen vuoteen <3
VastaaPoista<3<3
VastaaPoistaVoimia ja valoisampaa alkavaa vuotta teille molemmille! <3
VastaaPoistaUskon, että ikävä ei lopu koskaan, mutta toivon, että se ajan myötä helpottaa. Hyvää loppu vuotta koko perheelle ja parempaa tulevaa vuotta ♥
VastaaPoistaEi sitä joka joulukuuseen tuollaisia perhosia lennähdäkään.
VastaaPoistaMuistin jouluna Senniä. Kun kerroit sillon täällä blogissa joulusta Sennin kanssa.
Elä suotta stressaa blogin kirjottelusta lukijoiden takia kuitenkaan. :o Kunhan on "elon merkkejä" aina välillä tarjolla. Mutta mielelläni lukisin myös sisustusjuttuja. :)
Toivon teille uudellevuodelle valoa ja voimia ja onnellisia hetkiä, vaikka miten pieniä sellaisia. <3
Senni <3
VastaaPoistaVoimia vaikeisiin hetkiin! Ja paljon ilonpilkahduksia surun keskelle!
VastaaPoistaRukouksissa olette!
Voimia ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen! Joka kerta täällä käydessäni en voi estää ajatusta siitä, kuinka epäreilua elämä välillä onkaan. Kuinka toisille annetaan aivan liian raskaita taakkoja kannettavaksi. Ehkä se on niin, että niitä annetaan vain kaikkein vahvimmille, en tiedä. Epäreilua se on silti.
VastaaPoistaKevättä kohti onneksi mennään kovaa vauhtia, toivottavasti se toisi tullessaan paljon hyvää teille <3
Sanna
Olipa ihana lukea, että miehesi olkapää on vielä paikallaan. Viime postauksesta tuli nimittäin mieleen, että mihin "yksin" viittaa.
VastaaPoistaOlkoon uusi vuosi armollisempi teille <3
Itke niin kauan kun itkettää, ei ole mihinkään kiire.Omassa tahdissa surutyö on tehtävä.
VastaaPoistaSuokoon Jumala teille ilon pisaroita pitkin tulevaa vuotta.
Lapsen 5.1.2013 menettäneenä samaistun hyvin tuntemuksiisi. Suru ja ikävä kulkee mukana välillä enemmän pinnalla, välillä taustalla ja muistot ne ei häviä. Niitä voi väliilä hyvälläkin mielellä muistella. Tsemppiä sinne ja kevättä kohti pikkuhiljaa taas mennään.
VastaaPoistaViitaten edellä olevaan aiempaan kommenttiin, minä ainakin ymmärsin mitä tarkoitit viime postauksesi otsikolla "yksin": vaikka elääkin parisuhteessa, on suru kuitenkin jokaisella henkilökohtainen ja se on läpielettävä yksin siitä huolimatta että on puolison ja muiden läheisten tuki ympärillä. Joku Thaimaan tsunamissa miehensä ja kahden lapsensa menettänyt nainen kuvasi toipumistaan seuraavasti: ensimmäinen vuosi menee ryömien, toinen kontaten, kolmas kuin humalassa horjuen ja neljäs jo vähän kävellen... Minä toivon, että Jumalan armo näyttäytyy teille nyt armollisuutena omaa ja yhteistä suruanne kohtaan, miten kauan se sitten aikaa viekin. Kaikkea hyvää uuteen vuoteenne!
VastaaPoistaVoimia sinulle vuosipäivään. Lämpöisiä ajatuksia ja myötäeläen surussa. T:Anonyymi lukija
VastaaPoistaVoimia ja lämpimiä ajatuksia teille tänään Senni-enkelin poismenon vuosipäivänä. Kynttilä on sytytetty pienen tyttärenne muistolle. ❤️ Toivottavasti tuleva kevät toisi valoa ja iloa teidän elämään, olette ajatuksissa jatkossakin.
VastaaPoistaVoimia ja kaikkea hyvää uuteen vuoteenne!
VastaaPoistaKirsi
Olen itsekin äiti,en voi kuin kuvitella miten vaikeaa elämää on kulkea eteenpäin noin tuskallisen menetyksen jälkeen.En edes uskoisi sen olevan mahdollista,ellei monet olisi sitä joutuneet tekemään.Elämä kantaa,joskus päivästä toiseen,joskus vain hetkestä toiseen.Toivon sinulle kaikkea hyvää tähän alkaneeseen vuoteen <3
VastaaPoista-Maria-
Paljon voimia sinulle ja miehellesi jatkaa elämässä edelleen hetki, päivä ja vuosi kerrallaan. Tämä on kaunis blogi, ja uskon vahvasti, että Senni sai elää ihanan ja onnellisen elämän. Kaikkea hyvää! T. terveen 8-vuotiaan Sennin äiti
VastaaPoistaToivon sydämestäni teille voimia tuleviin päiviin <3
VastaaPoistaT. blogisi lukija Oulusta
Paljon voimia teille tuleviin päiviin, ja toivon paljon ilon pilkahduksia surun ja ikävän vastapainoksi. Surutyö on tehtävä rauhassa ja hätiköimättä, mutta oman lapseni kuoltua koiran hankinta auttoi minua elämään surun kanssa ja jatkamaan eteenpäin, hitaasti kylläkin, mutta suunta oli oikea. Siksi kysynkin, että onko teillä käynyt mielessä koiran hankinta (jos ei allergioita tms ole), saisit uutta ajateltavaa koiran kanssa puuhastellessa ja itsellä harrastukset koiran kanssa olivat niitä harvoja syitä poistua kotoa. Itsellä myös se "yksinäisyys" helpotti kun oli pieni seuralainen kulkemassa mukana ja makoilemassa sylissä telkkaria katsellessa. Ei koira(kaan) voi menetettyä lasta korvata, mutta se helpottaa...
VastaaPoistaT: nuori enkelin äiti Etelä-Pohjanmaalta
Hei!Saanko kysyä miten saitte Senniltä pysymään turvotuksen poissa?Eräs Battenin sairautta sairastava perhe tuskailee heidän tyttärensä(4vee)jalkojen kanssa,jotka ovat ihan kuin räjähtämäisillään(tauti on siis vastaava kuin Incl)ja varmaan tuntuvatkin todella ikäviltä :(
VastaaPoistaToivottavasti vuosi 2015 tuo paljon hyvää tullessaan teille <3
Täälläkin aktiivisesti seuraillaan mitä teille kuuluu ja sydämestä toivon että tulevaisuus olisi teille hyvä!
-Maria-
Kaunis on blogisi, voimia sinne <3 Jos kiinnostaa niin käy katsomassa myös oma blogini osoitteessa www.amandanunelmia.blogspot.fi
VastaaPoistaKommentit on tervetulleita ja seuraamaankin saa alkaa =)