Siirry pääsisältöön

Olemassaoloilmoitus.



Viime postauksen aihe näyttäisi saavan kovasti keskustelua aikaiseksi. Niinkuin arvelinkin. Siksi halusinkin esittää pelkästään "faktat" ja jättää omat kantamme lähipiirin tietoon. Kiitos kaikille kommentoineille ja myötäeläjille tässäkin asiassa. 

Tässä postauksessa ei nyt ole oikein mitään syvällisempää sanottavaa, oikeastaan tulin vain ikäänkuin ilmoittamaan olemassaolosta. Kyllä täällä ollaan ja eletään! Liian pitkä tauko ollut. Anteeksi. Mutta syykin siihen löytyy, nimittäin muutto! Nyt se on vihdoin tapahtumassa, tavaraa kuskattu uuteen kotiin minkä töiltä ehditään! Eikä enää montaa yötä, niin saadaan jo asettua ihan taloksikin. Ihanaa. 

Pääsiäinenkään ei tänä vuonna ehdi tuntua oikein miltään, ei hyvältä pääsiäisfiilikseltä eikä oikeastaan pahaltakaan Senniin liittyen. No tälläkertaa näin ja hyvä niin. Mitään pääsiäiseen liittyvää kuvattavaakaan ei nyt ole, tuokin kokkokuva löytyi arkistoista muutaman vuoden takaa pääsiäiseltä, jolloin pääsiäiskokkona toimi vanha homeinen leikkimökki. Hyvä kokko syntyikin.  Ja syttyi. Heh. Mutta älä kokeile tätä kotona, ellei tilaa ole tarpeeksi. Tuolla onneksi oli. :)




Näihin kuviin ja tunnelmiin, Hyvää pääsiäistä kaikille!


-Reeta-

Kommentit

  1. Hyvää pääsiäistä ja voimia muuttoon!

    VastaaPoista
  2. Rauhallista pääsiäistä ja onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  3. Hyvää pääsiäistä ja kiitos hyvästä blogista.
    Saga

    VastaaPoista
  4. Hyvää pääsiäistä ja mukavaa muuttoa!
    Noora

    VastaaPoista
  5. Olemassaoloilmoitus on aina mukavaa luettavaa. Näin vappuna mieleen muistuu koulun vappunaamiaiset ja Senni Mehiläinen. :)

    VastaaPoista
  6. Senni oli se ihana tyttö joka teki sinusta äidin ♡ varmasti tänäpäivänä ajatukset on ollut tuolla korkeuksissa. Hyvää äitienpäivää Reeta! Siellä yksi pieni enkeli hymyillen odottaa

    VastaaPoista
  7. Hei Reeta,
    olen blogisi vakkarilukija, harvoin kommentoin, mutta aina luen blogiasi. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että kun kirjoitan googleen "tästä kaikesta", ei blogiasi enää löydy sitä kautta. Myös viimeisestä päivityksestäsi on jo aikaa... Toivon kuulevani sinusta taas pian ja toivon sinulle ja läheisillesi voimia ja aurinkoisia päiviä.

    VastaaPoista
  8. Olen myös vakkarilukija ja huomaan miettiväni, mitähän teidän elämään ja sinun ajatuksiisi mahtaa kuulua. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  9. Minä heräsin viime yönä ja ajatuksissani soi vain tästä kaikesta. Toivottavasti muuttonne on sujunut hyvin ja aurinko on sielläkin paistanut. Voikaa hyvin.
    Venla

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5.9.2005-7.1.2013

"Tiesinhän minä: tälle tielle tulisi lopulta lähtö. Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään." Pieni rakas Senni prinsessamme pääsi Taivaan kotiin 7.1.2013 klo 8.30 äitin ja isin suudelmien saattelemana. Suru, ikävä ja luopumisen tuska on ääretön. Mutta myös niin äärettömän kiitollinen Sennin kauniista ja kivuttomasta elämästä. Senni jätti meille valtavan ihania muistoja ja elää sydämissämme aina. Kunnes Taivaassa jälleen tapaamme. Suuri kiitos Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston B21:n henkilökunnalle erittäin hyvästä ja ammattitaitoisesta Sennin hoidosta. Hoiditte samalla myös meitä. <3 Syli ja koti on nyt niin tyhjät. -Reeta-

Viimeinen kuva.

Suuri kiitos valtavasta määrästä osanottoja ja lohduttavia sanoja. Ollaan ihan liikuttuneita siitä, että Sennin elämä merkitsi niin monelle jotain. Ja että meitä kannetaan tässä äärettömässä surussa. *** Eilen saatiin nähdä vielä kerran maailman kauneimmat kasvot, ennenkuin arkku suljettiin. En unohda tuota kipeää, mutta kaunista hetkeä ikinä. Senni näytti kauniimmalta kuin koskaan. Oikea enkeli. Nyt on pienin valkein siivin koristeltu arkku suljettu. En voi enää koskaan silittää noita suloisia ja rakkaita pienen tyttöni kasvoja. -Reeta-

050905.

Sydän itkee ikävää. Erityisesti juuri tänään. On Sennin synttäripäivä. Muistot vahvasti läsnä yhdeksän vuoden takaisessa onnellisessa päivässä. Ja sen jälkeisessä Sennin koko elämässä. Sennissä. Ajatella, Senni täyttäisi jo 9vuotta. Monenlaista jo osaisi. Näihinkin mietteisiin sitä herkästi vieläkin ajautuu. Mitä Senni mahtaisi terveenä tyttönä mielellään puuhastella. Tai mitä ei. Mitkä olis lempisatuja, leikkejä, ruokia. Mikä naurattaisi, mikä itkettäisi. Ikuisuuskysymyksiä, vailla vastausta. Tänään oli siis toinen syntymäpäivä Sennin kuoleman jälkeen. Ihmeellisesti tuon sydänitkun ja ikävän huomasin sietäväni vähän paremmin kuin vuosi sitten. Suru todellakin muuttaa muotoaan. Vaikka en siihen uskonutkaan. -Reeta-