Kahdeksan vuotta.
Niin sen piti olla.
Synttärijuhlia, kakkua ja naurua.
Olin vielä viime synttäreillä varma,
että vielä ainakin yhdet synttärit saisin Sennille järjestää.
Se taisi sittenkin olla pelkästään suuri toive.
Mistään en ole ollut enää varma sen jälkeen kun Incl tuli meidän elämään.
Mutta se on varmaa,
että Senni syntyi ja valloitti.
Ja siitä on kahdeksan vuotta.
Yllä olevat kuvat otin Sennin synttäriaamuna.
Aamukaste, sumu, valo.
Joku niissä puhuttelee.
Huomaatteko,
pienenpieni sudenkorento lämmittelee aamuauringossa puunrunkoa vasten?
Huomasin sen vasta laittaessani kuvia koneelle.
Hymyilin.
:)
-Reeta-
Ps. Kiitos kannustavista ajatuksista ja sanoista muuton suhteen!
Täällä pakkaustouhut kovassa vauhdissa.
:)
Ihan sudenkorento ja kuvat, jotenkin niin kuvaavia tilanteeseen nähden kaikki kuvat♥
VastaaPoistaVoimia teille ♥
-päivi-
Kauniita kuvia ja voimia teille♥
VastaaPoistaKauniit kuvat. Voimia teille.
VastaaPoistaNäissä kuvissa ja teksteissäsi on yliluonnollinen vivahde. Ihan oikeesti.
VastaaPoistaPalasin taas pitkän tauon jälkeen blogiisi. Ajatuksissani käyn täällä teidän luonanne paljon todellisuutta useammin. Voi mikä sattuma, että oli syntymäpäivä. Voimia tähänkin päivään. Nyt aion lukea pidemmälle mitä muuta teille kuuluu, muuttokin? Kaunista syksyn jatkoa ja puhtia puuhiinne.
VastaaPoistaMaarit
Etsin ja löysin korennon! Sen siivet kuin enkelillä!
VastaaPoistaVoimia sinulle elämän askelissa. Uudet kuljettavat eteenpäin ja muistot säilyvät iäti.
Kuvissa hauras henkäisy, niin kauniita! Kuin Sennin elämä.Sekin hauras, kaunis ja sydämelle piirtynyt.
Siunausta sinulle.
Ensimmäistä kertaa jätän merkkiä blogiisi. Monet itkut olen itkenyt,kun taivaltanne olen seurannut. Kaunis,pieni elämä,joka muuttui tähdenlennoksi ja kaunis äiti,niin ulkoa kuin sisältä. Voimia polullesi.
VastaaPoistaSenni ❤
VastaaPoista<3
VastaaPoistaihana <3
VastaaPoistaIhana sudenkorento <3 Niin Sennin kuvia nämä kaikki.
VastaaPoistaIhana sudenkorento <3 Niin Sennin kuvia nämä kaikki.
VastaaPoistaIhana sudenkorento <3 Niin Sennin kuvia nämä kaikki.
VastaaPoistaKauniita syksyisiä kuvia. Senniä muistellen. <3
VastaaPoistaLuen palon blogeja ja hyvin erilaisia. Tänä aamuna erään teiniäidin blogista löysin tieni tänne sinun blogiisi. http://thechildwithherownchild.blogspot.fi/2013/09/mita-blogeja-luen.html
VastaaPoistaOli aamukiireet ja töihinlähtö, mutta pakko oli ahmia kirjoituksia, vaikken kyyneleiltäni paljon mitään tahtonut nähdäkään. Töistä tullessani jatkoin lukemista ja nyt olen lukenut koko tarinanne alusta loppuun. Kiitos siitä olet jakanut kaiken tämän meille! Asuessani Ähtärissä tutustuin tähän sairauteen ja perheisiin, joille tuo ikävä sairaus oli tullut vieraaksi.
Omassa lapsuusperheessäni on koettu monenlaista sairautta, itselläni on ollut synnynnäinen lonkkavika ja leikkauksia on takana 14, edessä ainakin joitain myös. Olen liikkumisesteinen ja juuri nyt teen omaa luovutustani, kun joudun luopumaan omasta ihanasta yrityksestäni, jonka kuvittelin ilahduttavan minua koko eläkkeelläoloaikani. Nyt kuitenkin liikkuminen on niin vaikeaa, ettei siitä enää tule mitään.
Kun tuskittelee omien vaivojensa kanssa, on erittäin terveellista päästä näkemään toisenlaista tuskaa ja todeta, että aina löytyy jotain, minkä vuoksi kannattaakin olla ihan tyytyväinen. Teidän elämäänne seuratessani en tokikaan tuntenut vain "sääliä" vaan näin rakkautta, uskoa, välittämistä, yhteenkuuluvuutta, huumoria, vaivannäköä ja monia kauniita asioita lähellänne ja teissä! Käsityöyrittäjänä nautin myös sinun käsitöittesi näkemisestä ja kauniista sisustuksesta ja omaleimaisista ideoista.
Onkohan sinulle ehdotettu tätä ajatusta, joka minulle tuli mieleen? Olisi hurjan kiva lukea MIEHESI kirjoittama "juttu", muistelma, ajatelma, kokoelma, elämänkerta, mikäikinänimeltään, jossa HÄN kertoisi ajatuksistaan, huolistaan, iloistaan, tai mitä tahansa Sennin vaiheisiin liittyen. Ja sitten kun se olisi jo sopivasti paisunut, voisit pyytää myös isovanhemmilta, sisaruksilta, serkuilta, fysioterapeutilta, keneltä ikinä Sennin lähellä olleilta ihmisiltä vaikka pienikin väläys. JA SITTEN KIRJOITTAISIT KIRJAN. Sulla kun on niin kauniit kuvatkin jo valmiina. Minä ainakin ostan muutaman!
Monessa blogissa isä ja äiti kirjoittavat vuorotellen asioita, tai sitten isä käy joskus harvoin ilahduttamassa lukijoita. Voisiko onnistua teillä?
Uskon vakaasti, että elämässänne tulee olemaan paljon muutakin, ehkä jo aivan oven takana ja nekin ansaitsevat tulla mukaan kirjaan, mutta jotta kaikki tulisi talteen, tämä mennyt vaihe olisi hyvä jo saada osaltaan valmiiksi. Jatko-osat sitten myöhemmin.
Nimim. kirjoittamisesta nauttiva ja oman elämänsä kertomisesta haaveileva.
Kiitän tästä päivästä, että minut johdatettiin tutustumaan teidän perheeseenne.
Löysin blogiisi sattumalta, itkien luin kaiken käymänne läpi. Kuinka kauniin enkelin olettekaan luoksenne saaneet, vaikkakin vain hetkeksi käymään. Onni on että Senni sai teistä vanhemmat, niin kauniin pienen elämän hänelle koettavaksi annoitte. Vaikka Sennin tarina on tottakai surullinen niin itselleni jäi kauniin tarinan kuva; niin paljon rakkautta ja lämpöä, hetkestä nauttimista, elämän arvostusta ja parhaan mahdollisen onnen ja elämän antoa pienelle. Mielettömän vahvoja te vanhemmat, maailman onnekkain tyttö kun sai teidät vanhemmikseen ja onnekkaita olette myös te kun teille noin kaunis lahja annettin <3
VastaaPoistaniin kauniita kuvia, tuli olo että Senni oli siinä kauniin sudenkorennon muodossa <3
VastaaPoistaKyyneleet valuivat taas.. voimia kovasti <3
Ihana lukea että elämä kantaa ja suru alkaa muuttaa muotoaan paremmin kestettäväksi <3 Että tulevaisuus näyttää valoisammalta :)
VastaaPoistaVoimia ja onnea teille tulevaisuuteen halusin vaan toivottaa!
-Maria-
Hei, löysin blogiisi oikeastaan sattumalta ja kiinnitin huomioni kauniin, herkiin kuviisi. Jonka jälkeen ymmärsin että herkkyys ja kauneus yhdistyy myös monesti elämän haurauteen.
VastaaPoistaNyt olen vielä sanaton, mutta mielelläni jään seuraamaan blogiasi.
Jokainen päivä on lahjaa, voimia tähän päivään teille <3
Terveisin, Kirsi Naantalista
Hei,
VastaaPoistaKiitos blogistasi. Löysin tämän ihan vasta.
Olen hoitanut työssäni INCL lapsia, joista toinen on nyt kuollut.
On pysäyttävää, miten toiset joutuvat luopumaan rakkaistaan ensin sairaudelle ja lopulta kuolemalle.
Paljon voimia sinulle ja perheellesi!
<3
Löysin tarinasi äsken.ja luin ja katselin kaikki kuvat.Koskettava tarina.Senni arkussa näytti pieneltä enkeliltä.
VastaaPoistaOnneksi Senni on nyt Herramme Jeesuksen Kristuksen luona.Sielä ei ole kipua,ei surua.Joskus
emme ymmärrä miksi tälläistä sattuu.mutta teidän kohdalla selvästi se on avannut tienne Jeesuksen tykö.
ehkä se oli tarkoitus.Älkää irroittako otettanne Jeesuksesta.Pysykää hänessä vaikeinakin hetkinä.Itselläni on erityis lapsi ja arki välillä vaikeaakin.Mutta Jeesus auttaa jaksamaan.TEille voimia uskossa ja luottakaa ,Senni odottaa teitä taivaassa.Jotta perheenne saa vielä olla yhdessä kerran.Sielä kaikki on ikuista..
Koskettaa syvätä tämä kaikki. Ihana, kaunis, vahva, hauras, surullinen...silti valoa. Upea ja herkkä blogi! Sinä vahva <3 Kiva myöskin lukea, että auringon säteet pilkahtavat elämässänne jälleen <3
VastaaPoistaKiitos tästä blogista. Toivon teille kaipausta, joka on kevyempi kantaa eikä satuta liikaa, sekä valoisaa tulevaisuutta. Kaikkea hyvää teille.
VastaaPoistaHei! En ole koskaan kommentoinut blogiisi,vaikka olen seurannut tätä jo lähemmäs vuoden. Opiskelen lähihoitajaksi ja katsoimme viime vuonna INCL:stä videon koulussa, mielenkiinnosta rupesin etsimään tietoa tästä kyseisestä sairaudesta ja löysin sitä kautta blogisi. Rupesin seuraamaan blogiasi. Oli kamalaa lukea se postaus missä kerroit että Senni oli kuollut. Muistan että selasin blogeja joita seuraan ennen nukkumaanmenoa ja uni ei meinannut tulla sen tekstin lukemisen jälkeen.
VastaaPoistaOn varmasti kauheeta,kun oma lapsi kuolee. Ei sitä kellekkään toivoisi. En voi kuvitella miltä sinusta ja miehestäsi tuntui silloin ja tuntuu edelleen. On ollut kiva (tai no ei kiva,ehkä ymmärrät) lukea näitä kirjoituksiasi. Itse en varmaankaan kykenisi samaan. Toivottavasti jatkat vielä blogisi kirjoittamista.
Vielä loppuun syvimmät osanottoni..
Mitä teille kuuluu?
VastaaPoistaTänään vasta blogiisi löysin ja itkuhan siinä tuli teidän tarinaa lukiessa. Mahdotonta ajatella ettei Senniä enää ole. Voi että, ekassa postauksessakin kirjoitit Sennin keuhkokuumeesta, joka pienen enkelin lopulta vei <3
VastaaPoistaLöysin äsken blogisi ja itkuhan tässä tuli kun lueskelin pienen Sennin pois menoa. Kaikkea hyvää teille!
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistamitä teille kuuluu? Kaipaan päivityksiäsi ja innolla odotan kuulumisia:) Toivottavasti muutto on sujunut hyvin ja vaikka ulkona on pimeää ja syksyistä, on elämässänne kuitenkin auringon pilkahduksiakin. Rukoilen teille voimia.
Mielettömän kaunista tekstiä! Sait tämän äitiydestä haaveilevan nuoren naisen silmät kyllä kyyneliin näillä postauksilla. Ja jotenkin mun oli pakko laittaa taustalle soimaan Jenni Vartiaisen Elämänperhonen kun luin tätä blogia eteenpäin. Paljon voimia tulevaisuuteen <3
VastaaPoistaKuulumisia kurkkimassa <3
VastaaPoistaEksyin blogiisi ensimmäistä kertaa. Kyynelsilmin luin Sennin tarinaa. Jos jaksat kirjoittaa, olisi mukava kuulla, miten te olette miehesi kanssa yhdessä selvinneet? Mitkä seikat ovat yhdistäneet, mitkä kenties erottaneet? Olemme toivoneet lasta jo yli seitsemän vuoden ajan. Lapsettomuus on koetellut avioliittoa välillä kovinkin. Koska en ole kokenut äitiyttä ja lapsen kuolemaa, en osaa sanoa kumpi on pahempi. Lapsettomuus vai äitiys, vaikka lyhytkin. Hienoa, että olet jaksanut kirjoittaa niin avoimesti Sennin elämästä ja kuolemasta! Ja, todellakin Senni näyttää arkussaan levolliselta, kauniilta enkeliltä <3
VastaaPoista