Taasen aloitan
kiitoksella.
Kiitoksella,
joka on vain pieni huokaus.
Mutta sydämestä tuleva.
Liikuttavaa,
kuinka te tunnistitte Sennin paidan
ja muistitte sen olleen vasta Sennin päällä.
Muistitte Sennin kuolinpäivän,
kun tuli kuukausi täyteen.
Ja jaksatte meitä vielä muistaa
ja kannustaa.
***
Kodin tyhjyyden tunnetta ei ollenkaan helpota se,
että valtava määrä Sennin
hoitotarvikkeita, apuvälineitä, tavaroita
on jo lähtenyt pois.
Tilalle jäi pelkkää tyhjyyttä.
 |
| Apuvälineet lähdössä takaisin Apuvälinekeskukseen. |
 |
| Hoitotarvikkeita. |
 |
| Pienen tytön omaisuutta. |
"Senni asuu sydämissä,
ei pois siivotuissa tavaroissa."
Kiitos tästäkin kommentista.
Tämän olen yrittänyt muistaa tavaroita siivotessani,
vaikka välillä sydäntä raastaa.
En toki ole kaikkea pois laittanut,
rakkaimmat ja tärkeimmät jätetään.
***
Kuluneen kuukauden aikakäsite on jotenkin häilyvä.
On tapahtunut niin paljon,
että luulisi kuluneen huomattavasti pitemmän aikaa.
Mutta tosiaan,
vasta kuukausi tuli torstaina täyteen Sennin lähdöstä.
Ei siis mikään ihme,
että tunnen sitä mitä nyt tunnen.
Raastavaa ikävää,
alakuloa,
surua,
vihaa,
väsymystä,
uupumusta.
Mutta yritän uskoa,
että täältä noustaan.
Matka on vain vielä pitkä.
***
Haluan vielä loppuun jakaa teille
reilun kuukauden takaiset tapahtumat.
Vuoden ensimmäisessä postauksessa mainitsin
Sennille nousseen kuumeen.
Kirjoitan otteita sairaalassa kirjoitetusta loppuarviosta,
jonka itsekin saimme pari viikkoa sitten.
"Nyt Senni tulee sairaalan päivystykseen terveyskeskuslääkärin lähetteellä ambulanssilla. Edeltävästi reilun 2 vrk:n ajan ollut kuumetta ad 40.3 astetta. Lisääntyvää limaisuutta, hengitysvaikeutta, limaimujen tarvetta, kotona lima ei enää imuilla kunnolla irronnut.
.....
Terveyskeskuksessa saturaatiot olleet matalia, noin 70% ja nousseet lisähapella ad 77%. Tullessa todettu hengitysvaikeus ja obstruktio, auskultoiden keuhkoista limarohinaa molemmin puolin ja loppu expiratorinen vinkuna.
......
Thoraxkuvassa vasemmalla keski-ja basaalikentissä pneumoniset infiltraatit. Aloitettu pneumonian hoidoksi Amoxicilliini-Klavulaani happo. Ventoline inhalaatiot obstruktion hoitoon.
Seuraavana päivänä CRP noussut ollen 120,4, joka myös hoitojakson korkein lukema.
Laitettu tippa, aloitettu Zinacef keuhkokuumeen hoitoon...Lisäksi puolet nesteytyksestä PEG-letkuun,
puolet iv-reittiä pitkin.
......
Hengitys edelleen varsin työlästä, lisähapen tarve luokkaa 65-80%. Lisätty lääkitykseen myös Atrovent ja Solu-Medrol iv.
......
Antibioottihoidon myötä CRP lähtee hyvin laskuun, mutta hengitys jatkuu työläänä. Saanut myös Furesista, koska virtsaa tullut huonosti. Tällä lähtenyt paremmin tulemaankin. Aloitettu myös rasephine inhalaatiot.
......
Lisähapen tarve noussut 100%:iin, aloitettu Cpap-hoito, josta kuitenkaan ei merkittävää hyötyä. DNR päätös tehty aiemmin 22.11.2010 ja nyt vanhempien kanssa puhuttu, että intuboimaan ei lähdetä. Kipulääkitty. Pikkuhiljaa saturaatiotaso laskee 100% lisähapesta huolimatta ja aamulla 07.01.2013 kello 08.28 todettu rauhallinen exitus.
Merkittävän perussairauden ja vakavan infektion vuoksi katsotaan, ettei obduktiolle ole tarvetta."
Paljon lääketieteen termejä,
mutta keuhkokuume oli se, mitä
Senniprinsessa ei enää kestänyt.
(kuvat sunnuntailta 6.1.2013)
"Pieni ihminen,
niin suuren tyhjän paikan
jätit jälkeesi,
mittaamattoman ikävän,
koko elämän pituisen."
(Riitta Hämäläinen, Sinä olit lahja)
-Reeta-
Tämä on se sama mitä myös meillä aina pelätään jos kuume nousee tai limaa alkaa erittymään enemmän...
VastaaPoistaOlen teidän matkaa seurannut ja monet niin naurut kuin itkutkin elänyt mukana! Voimia <3!
Rakkaudella,
Riikka ja Viivi
Olen sanaton.-♥-
VastaaPoistaPäivä vain ja hetki kerrallansa <3
VastaaPoistaItse olen juuri saattohoitanut isäni viimeiselle matkalle. Tunnen suurta lohtua, jollen laske ikävää lähelle. Otan osaa suureen suruunne ja samalla koen jotain kummallista kiitollisuutta että kykenet nämä tunteet meidän kanssamme jakamaan. Voimia ja suojelusta tulevaan, toivotaan että elämä kantaa perhettänne <3
VastaaPoistaOlen myös täysin sanaton,äitinä voin vain vähän kuvitella mitä painajaista käytte läpi.
VastaaPoistaNiin koskettavia kuvia <3 Kiitos että jaat nämä kallisarvoiset hetket/tunteet meidän kanssa.Senni elää myös meidän muistoissamme.Voimia ja lohtua jokaiseen päiväänne,pitäkää toisistanne huolta <3
-Maria-
"Äiti älä itke,minä nukuin vaan.
VastaaPoistasiinä nukkuessani uni muutti vain muotoaan.
Äiti älä itke,pois aika katoaa.
Sinun sydämessäsi ikuisesti elää saan.
Äiti älä itke,näkemiin vain sanotaan.
Tiedäthän että joskus me vielä tavataan?
Äiti älä itke,en yksin olekaan.
Rajan yli minut saattoi kaunis enkeli helmoissaan."
Runon tekijä tuntematon.
-Maria-
ajatuksissa olette! <3
VastaaPoistaSanaton olen minäkin surunne edessä <3 Nyt Sennillä ei ole enää kipua eikä hengitysvaikeutta. Voimia edelleen toivottaen <3
VastaaPoistaNiin monen olen nähnyt lähtevän keuhkokuumeen myötä että ajattelen sen olevan tapa aloittaa matka rajan taa. "Rauhallinen exitus" kuulostaa lohdulliselta tuossa epikriisin lopussa. Sennin oli aika lähteä ja mistä sitä on ihanampaa lähteä kuin kaikkein rakkaimpien ja tärkeimpien sylistä ja viereltä <3
VastaaPoistaSurutyö on prosessi, jonakin päivänä sitä sitten vain huomaa, ettei tuska saa enää niin kokonaisvaltaista otetta. Rakkaan ihmisen muisto kulkee loppuelämän mukana ja ikävä on myös matkakumppani hamaan kuolemaan asti, mutta kun jaksaa nousta niistä aallonpohjista, joihin surutyön aikana aina välillä putoaa, sitä huomaa että jokaisesta syvästä kuopasta on joka kerta helpompi nousta ja jatkaa elämää. Taivaan Isällä on teille vielä paljon annettavaa ja näytettävää :)
Jaksamista toivottelen jälleen tähän lopuksi.
- Laura
Täytyy vielä lisätä, että uskomattoman kaunis tuo viimeinen kuva <3
VastaaPoista- Laura
Voin vain kuvitella miten vaikeaa noista kaikista tavaroista ja vaatteista oli luopua.
VastaaPoistaTodella kaunis kuva tuo viimeinen <3.
Edelleen toivotan voimia ja Taivaan Isän huolenpitoa <3 .
Hiljaa olen seurannut Teidän luopumistanne niin ihanasta Senni-tytöstänne ja jäähyväisistä, joita hänelle olette eri tavoin jättäneet. Kaiken olette tehneet niin sydäntä koskettavasti ja niin kauniisti olet myös meille lukijoille tarinaanne kertonut sekä sanoin että kuvin. Olette osoittaneet olevanne niin sopivia vanhempia Sennille, että Taivaan Isä on varmasti pannut sen merkille ja löytää teille jonkin ihan erityisen tehtävän vielä. Näin uskon ja toivon teidän elämäänne vielä paljon hyvää. Ihan rauhassa eteenpäin - mitään kiirettä ei ole.
VastaaPoistaJokainen postauksesi on odotuksen väärti ja pistää miettimään ja hiljentymään.
Voimia ja Siunausta teille.. Senni oli niin erityisen ihana pieni tyttö, että Jumala jo halusi hänet taivaan kotiin luokseen.. Voimia teille jokaiseen päivään!
VastaaPoistaEi taas itkemättä voinut tätä lukea ja nuo viimeiset kuvat...miten surullisen kaunista:(
VastaaPoistaVoimia! <3 Olette ajatuksissa. Tuo apuvälinekuva pysäytti minut totaalisesti... en mitenkään käsitä miten selviäisin itse tuosta tilanteesta... Katselen täällä hiljaisena meidän apuvälineitä ja isänsä sylissä kouristelevaa tyttöä! Luja halaus Reeta! <3
VastaaPoistaKiitos, kun jaksoit kirjoittaa kuulumisianne. Kyyneleet silmissä tätäkin luin kuten kaikkia aiempiakin kirjoituksiasi. Osaat niin ainutlaatuisella ja koskettavalla tavalla kertoa asioista ja Sennin lähdöstä enkeleiden matkaan. Raskaita asioita läpikäytävänä, mutta ehkä ne osaltaan myös helpottaa konkreettisesti surutyön tekemistä. Antakaa surulle aikaa. Niin totta tuo, että "Senni asuu sydämissä, ei pois siivotuissa tavaroissa." Voin vain toivoa voimia teille! Olette ajatuksissa, huokauksissa, rukouksissa! Taivaan Isän rakkaudellista huolenpitoa teille!
VastaaPoistat. Maikku R.
ps. Herkät, kauniit ja arvokkaat nuo viimeiset kuvat.
Lapsi tuo enkelten, hän mennyt on. Muistot kauneimmat, kyyneliin talletat. Rakkauden määrää ei voi säätää, kaikkia koskettaa, vaikka äiti ja isä sua eniten rakastaa.
VastaaPoistaMaikku R, tuossa edellä kirjoittikin kauniisti juuri sen, mitä olisin halunnut sanoa.
VastaaPoistaMonesti olette ajatuksissani, vaikka vieraita olettekin.
Toivon taas teille voimia jaksaa päivien haasteissa surun keskellä.
Venla
*Huokaus* Teitä muistaen..
VastaaPoistaHaluan toivottaa teille valtavasti voimia ja jaksamista suuren surun keskellä. Olette varmasti kuulleet tätä lausetta loputtomiin, mutta Sennillä on varmasti nyt hyvä olla. Hän sai elää kyllä parhaan mahdollisen elämän teidät vanhempinaan ja te saitte pitää matkassanne uskomattoman ihanan tyttären. Ehkä Sennin tehtävä täällä tuli nyt täytettyä ja hänellä on uusia tehtäviä enkelityttönä tuolla taivaankannella. :)
VastaaPoistaOlen kyynelet virraten lukenut tekstejäsi. Olet uskomattoman vahva nainen.
Olen itse töissä kehitysvammaisten lasten ja nuorten tilapäishoitokodissa, ja ei ole kauaa aikaa siitä kun eräs asiakkaistamme menehtyi yllättäen. Tämä on meille työntekijöillekin aina yhtä yllättävä ja vaikea asia, mutta vanhempien tuskaa emme voi edes mitenkään kuvitella.
Tuo Marian lähettämä runo on uskomattoman kaunis. <3
♡ ajatuksissa. Ihana. Koskettava. Puhutteleva. Varsinkin viimeinen kuva. Jaksamisia.
VastaaPoistaKiitos <3 itkuinen halaus sinulle Reeta!
VastaaPoista"Lainaa vain,lainaa vain,Oi pienokainen olit hetken lainaa vain..." <3
VastaaPoistaTaivaan Isä tahtoi pienen Sennienkelin.
Lämmin halaus!
Ihanaa että Senni sai kivuttoman ja levollisen lähdön Taivaan kotiin <3 kirjoituksestasi huomaa saman rauhallisuuden ja ymmärtäväisyyden,mitä se on koko blogisi ajan ollut, se on ihailtavaa! Teillä on kodissanne muistot Sennistä, katsoitte sitten mihin nurkkaan vain:)
VastaaPoistaOnneksi nykyään osataan kivunhoito, ei ole kauaakaan kun se ei ollut niin tärkeää ja lääkkeillä oli ns.katto, että paljonko niitä annetaan. Ystäväni äiti ei saanut syövän loppuvaiheessa tarpeeksi kivunlievitystä, koska pelättiin hänen tulevan lääkkeistä riippuvaiseksi, todella typerää.
Edelleenkään en löydä sanoja. Blogi on koskettanut mua syvältä. Kuvat, kirjoitus, se kaikki rakkaus mikä välittyy tän blogin kautta on uskomatonta. Olen onnellinen, että Senni sai noin rakastavat ja mahtavat vanhemmat. Voimia, ootte ajatuksissani<3
VastaaPoista:,(
VastaaPoistaKyynelten keskeltä lämmin osanotto Sennin poismenon johdosta!
VastaaPoistaVoimia, jaksamista suuressa surussanne.
Kiitos tämänkin asian jakamisesta. Blogissa on ollut usein niin kauniita, seesteisiä, onnellisia kuvia - vaikka myös realistisia, apuvälineineen ja hoitotarvikkeineen kaikkineen - että lukijan on ollut helppo unohtaa, mihin kaikkeen te vanhemmat olette joutuneet venymään jo Sennin elinaikana - DNR-päätöksiin, sairaaloihin, oman lapsen näkemiseen letkujen ja piuhojen ja dreenien keskellä... En osaa kuvitella, millaisia voimavaroja se kaikki on kysynyt, ja millaisia nyt kysyy Sennin poismenon surutyö.
VastaaPoistaKatsoin kuvaa noista poisvientiä odottavista apuvälineistä ja mieleen tuli spontaanisti: "Mutta nuohan on Sennin tavaroita!" Jos minulla, tuntemattomalla herää niiden näkemisestä ajatus siitä, että Sennillehän ne kuuluvat ja Sennin käyttöön, niin ei liene ihme, jos teille vanhemmille niistä luopuminen on tuskallista...
Voimia edelleen, jokaiseen päivään.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoitit niin oikein.Vaikka matka on pitkä, sieltä noustaan.Onneksi ei tarvi kiirehtiä.
VastaaPoistaVoimia ja siunausta teille molemmille!
Kauniisti kirjoitat kaikesta tästä. Itkuhan tätä lukiessa tuli :'( Kaunis ja rauhoittava teksti epikriisin lopussa rauhallinen exitus. Se kertoo niin paljon <3
VastaaPoistaMulle tuli vahvasti tuosta viimeisestä kuvasta mieleen, että Senni lähti turvallisin ja rauhallisin mielin - rakastava äiti vierellä pitämässä huolta loppuun asti, ei mitään hätää.
VastaaPoistaVoimia.
<3
VastaaPoistaTuntuu niin väärältä, että päivänä, jona Sennille tehtiin DNR-päätös, minä hain silloin 5kk vanhalle pojalleni tämän ensimmäisen passin.
Elämä ei ole reilua. Onni ei mene tasan. Teille olisin toivonut vielä paljon terveitä päiviä ihanan Sennin kanssa. Typerä INCL, aikavaras!
Lähdön rauhallisuus on lohdullinen asia <3
Voimia eteenpäin menemiseen ja erityisesti takapakkeihin. Suru ei ole suoraviivaista etenemistä pisteestä toiseen, ennemminkin poukkoilua ja vuoristorataa, jossa normaali aika välillä katoaa.
Lämmin osanotto teille ja paljon jaksamisia!!!
VastaaPoistaLukiessani tätä blogia mieleeni palaa yhä uudestaan se kuva kun Senni juoksee taivaassa iloisena, täysin terveenä vanhempiansa vastaan. Mikä suuri lahja on usko ja se lohtu, kuinka vielä kerran taivaassa tapaatte. Sitä on vaikea käsittää tässä hetkessä mutta tämä elontaival on vain pieni siihen aikaan jonka taivaassa saa viettää rakkaittensa kanssa. Voimia jokaiseen hetkeenne...
VastaaPoistaSuurensuuri osanottoni teidän suruunne. Pidemmän aikaa jo seuraillut blogia, mutta nyt pystyn vasta jättämään ensimmäisen kommentini. Itsellä pieni 4kk tyttö ja kyyneleiltäni en ole pystynyt vielä ottamaan osaa suruun. Olet uskomattoman vahva ja aivan mielettömän ihana äiti Sennille. En osaa muuta sanoa, ei varmasti mikään vie pahaa oloa ja ikävää pois. Voimia <3
VastaaPoistaHalaus....
VastaaPoistaSenni sai lahjana teidät, ihanat vanhemmat.
VastaaPoistaKaunis kirjoitus jälleen.. :'( Tuo "matka on vain vielä pitkä" tuntui niin tutulta, kun katselen taaksepäin omaa matkaani suuren menetykseni jälkeen. Muistan, kuinka näin jossakin vaiheessa ensimmäisen vuoden aikana unta, että kiipesin lumisella vuorella päättäväisesti ylöspäin, paljain jaloin jääkylmässä lumihangessa ja kaikilla muilla kiipeilijöillä oli kengät jalassa.. Se jotenkin kuvasi ja symbolisoi niin täydellisesti sitä tunnetta siinä vaiheessa. Oli jotenkin, kuitenkin, läheisten tuesta huolimatta, niin yksin ja niin erillään muista. Niin erilaisessa tilanteessa, ettei se tuntunut yhtään reilulta. Unessa kiipeäminen oli äärimmäisen vaivalloista ja kaksi kertaa lähdin valumaan takaisin alaspäin, mutta sain pysäytettyä vauhdin ja jatkoin taas ylöspäin. Näin surutyö eteni myös oikeassa elämässä, unen jälkeenkin. Välillä tuli takapakkia, välillä jaksoin taas yrittää "kiivetä". Nyt tapahtuneesta (vauvan menetys raskauden loppupuolella) on kulunut jo useita vuosia, mutta nuo tunteet ja tuo uni eivät unohdu. Ehkä koskaan.
VastaaPoistaKOVASTI TOIVON SINULLE JA TEILLE JAKSAMISTA <3
Haluan toivottaa kaikkea hyvää ja kaunista tuleviin päiviinne ja voimia pitkälle matkallenne. Haluaisin jakaa kanssasi pastori, psykoterapeutti ja kirjailija Johanna Ervastin ajatuksia lapsen kuolemasta ja suremisesta. Mitkään sanat eivät varmasti ota kipua pois, mutta ehkä jollakin tavalla lohduttaa tieto siitä, että vielä tulee päivä, jolloin voitte sanoa, että olette selvinneet hengissä.
VastaaPoista"Suru on kaikissa oikuissaan niin kummallinen, tässäkin. Se antaa vasta jälkeenpäin huomata, että jotakin on tapahtunut. Muuttunut. Jokin surussa on käynyt toisenlaiseksi tai jäänyt ehkä kokonaan taakse. Suru ei koskaan kerro heti, että se on vähän hellittänyt. Se piilottaa sen tulevaisuuteen. Niin kuin lahjan. Munii tyynyn alle kuin paraskin pääsiäiskukko. Ja pinkaisee sitten pois. Ilmestyäkseen taas jossakin ja toisenlaisena."
Löysin blogisi vasta äskettäin, mutta se on jättänyt lähtemättömän jäljen minuun. Tapa, jolla kuvaat asioita, on kadehdittavan rauhallinen ja optimistinen - huolimatta siitä, että elämä on koetellut perhettäsi käsittämättömän raskaalla tavalla.
VastaaPoistaKäyn päivittäin kurkkimassa blogiasi siinä toivossa, että löytäisin uusia kirjoituksia, vaikka hyvin tiedän, ettei blogi varmasti ole ykkössijalla päivissäsi.
Senni on oikea enkeli, ja Sinä ja puolisosi olette olleet hänelle parhaat mahdolliset vanhemmat maanpäällisellä taipaleella. Ihailen ja kunnioitan Sinua ja positiivista elämänasennettasi ja toivoisin, että edes pieni ripaus rohkeudestasi tarttuisi minuunkin näiden kirjoitusten lukemisen myötä.
Lämpimin osanottoni Sennin poismenon johdosta ja voimia jatkaa eteenpäin - vaikka tunti kerrallaan.
Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden -
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
- Emilia
Voimia ja valon läikähdyksiä pitkälle matkallenne. Kaunis kuva sinusta ja Sennistä, suukoin saattelit hänet omalle matkalleen <3
VastaaPoistaVoi miten ihana tuo viimeinen kuva. Täynnä rakkautta.
VastaaPoista<3
Toivon ja rukoilen teille voimia jokaiseen hetkeen.
Aikaa... Sitä tarvitaan. Monta huokausta ja rukousta, mutta ne kaikki kuullaan.
"On hudettava hiljaa, kun uskoa on vähän.
Kysyttävä kipeänä "Yletätkö tähän?"
Keinuttava kevyenkin heinänkorren päällä.
Ohut rukous kun ainut turvani on täällä.
On luotettava siihen, sä että mua kuulet.
Että heinää keinuttavat ikuisuuden tuulet.
Luotettava vaikka koko taivas olis musta.
Vaikka koko rukous ois pelkkää kaipausta."
(Saila Seurujärven levyltä Kristallirakeita)
-Anita-
Saitte lahjan
VastaaPoistasaitte tehtävän
saitte surun
ja siunauksen
saitte aarteen
saviastiassa
saitte ilon
ja ikävän
ruukku on rikki
valo vuotaa -
Kiitos Reeta, kun jaksoit tämänkin meidän kanssa jakaa.
VastaaPoistaVoimia tähän päivään!
Minäkin haluan kiittää siitä, että jaoit tiedonmuruja Sennin viimeisistä hetkistä meidän lukijoiden kanssa. Se, mitä Sennille tarkalleen tapahtui, on mietittynyt itseäni. Nyt osaan taas paremmin eläytyä siihen, mitä olette käyneet läpi. Nuo kuvat Sennin vuoteen viereltä ovat kauniita ja koskettavia – täynnä rakkautta, niin kuin joku tuossa yllä sanoi.
VastaaPoistaJumala olkoon lähellä teitä ja lohduttakoon surussanne tänään ja joka päivä!
– Laura –
Lämmin halaus ja suuri osanotto. Olette mielessä joka päivä. Voimia suruun ja menetykseen.
VastaaPoistaVoimia, voimia, voimia teille!
VastaaPoistaTiedän, ettei surua paloiksi saa,
silti osan tahtoisin kantaa.
Hiljaa tukea, lohduttaa,
aikaan,jolloin lohduttomuus katoaa
ja ikävä ja muistot sijan saa.
Maarit
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHuomaan, miten ihanan lohduttavia kommentteja olette saaneet, ja laitan minäkin nyt jälleen kommentin.
VastaaPoistaKoskettavan kauniita sanoja ja kuvia olet taas meille jakanut, Reetta.
Sinulla on valtavasti annettavaa toisille ihmisille, sen olen jällen huomannut! Kaiken sen keskellä mitä olette miehesi kanssa kokeneet, sinä jaksat kirjoittaa blogia ja luoda ympärillesi rakkautta ja kauneutta, täällä bloggerissakin kuten kotonanne ilmeisemminkin (kuvista päätellen).
Uskon että tämä surutyösi ja kirjoittamisesi sekä kuvien jakamisesi blogin kautta tekee vielä sen tehtävän, joka johtaa vihantunteiden, hämmennyksen ja kysymysten keskeltä rauhaan ja jopa iloon. Mutta se vie toki aikaa, tiedän sen.
Minä yhdyn siihen mielipiteeseen joka on kommenteissa näkynyt, että sinulla tulee olemaan elämässäsi vielä paljon ihanaa tehtäväa, ja tämä kaikki läpikäyty on silloin oleva suureksi avuksi ja jopa iloksi. Ajattelen näin, sillä ne asiat mitä olet tänne jo kirjoittanut ovat lohduttaneet monia muita ihmisiä ja antaneet voimia toistenkin jaksamiseen.
Mutta, kuitenkin toivon sinulle ja miehellesi, että jaksatte käydä läpi tämän tyttärenne poislähdön ja rankan sairautensa aiheuttaman surun työstämisen, ettei se jää kesken ja ettette ryntää toisten auttamistyöhön yms. liian aikaisin.
Paljon Jumalan Siunausta teille ja enkeleitä elämäänne!
- teija teijuska
Niin kaunis tuo viimeinen kuva, sellainen, kuin siinä äiti ihan tavallisena iltana antaa hyvänyön suukon nukkuvalle lapselleen. Ja sitten kuitenkin niin katkeran kipeä kuva, kun nyt tietää tarinan sen takana.
VastaaPoistaLuin blogin läpi noin kuukausi sitten, yhdeltä istumalta ja kyyneleitä säästämättä. Nyt vasta uskallan jättää kommentin, kun aikaisemmin on tuntunut siltä, että en keksi tähän oikeita sanoja. Nytkin takelten, kun en tiedä miten tyhmältä kuulostaa sanoa kiitos. Kiitos tästä blogista, kiitos kauniista teksteistä, joista kuultaa toivo - kaikesta huolimatta. Luot toivoa meihin muihinkin, valat asennetta että kaikesta selviää. Tästäkin.
Toivon teille voimia ja jaksamista ihan sydämeni pohjasta!
Ja Sennille miljoona suukkoa ja tuhat Hyvää Yötä.
Olen taustalla kulkenut matkallanne jo pitkään.Rohkeutta, toivoa, lohtua, suurta ja syvää rakkautta - sitä kaikkea olet jaksanut meille, lukijoillesi, jakaa. Kuinka rikasta elämänne onkaan ollut Sennin kanssa! Hän on antanut teille niin paljon - jotakin sellaista elämän viisautta, joka välittyy tämän blogin kautta. Viisautta, joka ei ole kaikkien ihmisten elämässä läsnä. Kutsuisin sitä sydämen puheeksi. Se ei sammu koskaan.
VastaaPoistaEn voi saavuttaa mitään niistä tunteista, mitä elätte nyt läpi. Jokainen niistä on sallittu, teidän oma tunne. En voi ymmärtää, miltä tuntuu menettää... Toivon sydämeni pohjasta elämäänne iloa ja valoa, paljon rakkautta ja siunausta. Elämällä on teille varattuna vielä paljon. Ja Senni on mukana, aina <3
"Hän tanssi kanssa enkeleiden
VastaaPoistaTanssi pienen tanssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa
Palat pienet nuo, edessäni nään
Joita paikoilleen en saanut milloinkaan
Sen jo tiedän miten synnytään ja miten täältä lähdetään
Vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan
Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen
Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa
Suuret kellot asemien hiljaisten
Niitä ihminen ei osaa pysäyttää
Ja viimeiset tilit kun maksetaan
Mistä tietää kuinka paljon käteen jää
Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa
Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen
Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa
Tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa"
YÖ: Hän tanssi kanssa enkeleiden
Tämän laulun sanojen myötä toivotan voimia tuleviin päiviin!
-Elina ja tytöt
Ihanaa kun jaoit tämän <3 ei varmasti ollut helppoa, kun taas kaikki piti käydä läpi....ei löydy sanoja....en muuta osaa, kun kätkeä teidät rukouksiini jonka olenkin tehnyt päivittäin, olette mielessä ja sydämessä <3 Taivaanisämme huolenpitoa ja lohdutusta joka päivään <3
VastaaPoistaTV: Maarit Saarenmaa
Kaikki menneet murheelliset päivät,
VastaaPoistaitkut, jotka itkemättä jäivät,
suru, jota lievitä ei kukaan,
kipu, joka aina tulee mukaan.
Tuska, joka yhä tulee kohti,
murhe, joka epätoivoon johti,
kyynel yksikään ei turhaan juokse,
kaikki, kaikki kootaan Isän luokse!
Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!
Aika kutoo suurta salaisuutta:
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata:
tuskakin on toivon kasvumaata.
Vaikka pimeys on yllä päämme,
vaikka vielä varjon maahan jäämme,
yössä liekki lempeästi loistaa,
padot murtaa, kaikki lukot poistaa.
Hiljaa lähtee sydämeltä taakka.
Itkut itkeä saa loppuun saakka.
Sisään tulvii uusi kirkas vesi,
vihdoinkin on vapaa sydämesi!
Itkemättömät itkut- A-M Kaskinen
Voimia teille rakkaat <3
- Johanna
Kiitos Reeta tämän jakamisesta! Olette rukouksissa. Niin kaunis kuva äidistä ja tyttärestä. Senni oli turvassa äidin ja isin vieressä, kunnes lähti turvassa enkeleiden matkaan. <3
VastaaPoistaSeuraava linkki osui silmiin:
"Rakkaus ja suru ovat tunteiden ääripäitä, ja usein molemmista ajattelee, että enempää ei voi enää rakastaa tai enempää ei voi enää ihminen surra. Mutta kyllä voi."
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/kahden_lapsen_kuoleman_jalkeen_elama_ei_koskaan_palaa_ennalleen
Voi se olit sinä,joka ystäväsi kanssa vierailit puodissa!!Olen pahoillani etten tunnistanut sua!Lähetän täältä lämpimän virtuaalihalin ja muistan edelleen <3
VastaaPoistaViimeinen kuva sai kyyneleet virtaamaan...Monta iltaa olen blogiasi lukenut, katsellut kuvia ihanasta tytöstänne, kyyneleet silmissä. Sinulla on kaunis tapa kirjoittaa, hyvä että olet purkanut ajatuksiasi tänne ja saanut meidätkin miettimään elämän todellisuutta... Kumpa me kaikki jaksaisimme ja osaisimme aina olla tyytyväisiä ja kiitollisia siitä mitä meillä on, sillä elämästä ei koskaan tiedä. En voi kuin toivoa teille voimia teille suureen suruunne <3
VastaaPoistaolette mielessä ja rukouksissa.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=oghj7y4hluU
Voih... ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat sydämen särkeviä. :'( Kiitos että jaksoit kertoa myös viimeisen osuuden Sennin tästä elämästä. On kaikesta huolimatta lohdullista lukea, miten Senniä yritettiin loppuun asti auttaa taistelemaan omin voimin sairautta vastaan kera kipulääkkeen. Minä uskon että kaikki ratkaisut, jotka teistä vanhemmista koskaan tuntuivat eniten oikeilta Sennin hyväksi, myös olivat oikeita ratkaisuja.
VastaaPoistaVoimia, Reeta. <3
Löysin kauniin blogisi vasta viime vuoden loppuolella, mutta onneksi edes silloin. Haluan vain sanoa, että Sanni sai elää kaunista ja onnellista elämää. Jokainen päivä oli arvokas. Rakkaus ei elä sanoissa, vaan muistoissa sydämessä, siksi en yritäkään sanoa enempää.
VastaaPoistaKyynelsilmin täällä vierailemassa, vaikka tieto siitä ei omaan suruunne auta, kuitenkin haluamme tässä jotenkin olla pieniä muistamisen hippuja lähettämässä teille.
VastaaPoistaEn tiedä sopiiko tämä lause edes tähän hetkeen, " Suru on kotinsa menettänyttä rakkautta, ja elämä olisi lohdutonta, jos rakkaus voitaisiin lohduttaa pois."
Voimia päiviin ja hetkiin kerrallansa!!
Voi ei..voi kamala itku tuli..mietin jos olisi mun lapseni, olen liian heikko..mulla yksinkertaisesti sekoisi pää kokonaan. Kamalasti voimia, toivottavasti selviätte tästä.
VastaaPoistaItkettää..... Tätä tälläistä pelkoa olen elänyt oman tyttäreni Marikan rinnalla rinnalla monia kertoja. Omat ahdistukset ja tuska nousee pintaan, jostain tuolta syvältä. Ei voi kuin toivoa teille hurjasti voimia..... <3
VastaaPoistaItkettää..... Tätä tälläistä pelkoa olen elänyt oman tyttäreni Marikan rinnalla rinnalla monia kertoja. Omat ahdistukset ja tuska nousee pintaan, jostain tuolta syvältä. Ei voi kuin toivoa teille hurjasti voimia..... <3
VastaaPoista