sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Tämmöstä tänään.




Hei ihmiset. Kesä meni, syksy tuli. Enkä kirjoitellutkaan niinkuin kuvittelin. Tämä vain tuntuu vieläkin niin vaikealta. Tavallaan ei oikein ole kirjoittamista. Vaikka samaan aikaan pää on täynnä ajatuksia. Tavalliset omat tekemiset tuntuu liian tylsältä jakaa. Tai vähintäänkin erilaiselta. En jotenkin osaa niistä kirjoittaa, vaikka haluaisinkin. Onhan tässä blogissa ollu enemmän ja vähemmän syvempää pohtimista ja tunteiden jakamista. Niinsanotusti vähän diipimpää settii. Heh. En siis vain saanut esim meidän pihan laitosta ja kasvien istuttamisesta irti mitään juttua. Ja se mitä nyt käyn läpi, on ehkä liian henkilökohtaista jaettavaksi, ainakin vielä. Eikä sekään sen kummempaa kuin "pientä" itsetutkiskelua. Kuka olenkaan ja mitä elämältä haluan. ;)

Mutta jospa mietin vähän että mitä mulle kuuluu just nyt. Teitä ehkä eniten taitaa nyt kiinnostaa onko meidän perhe viime aikoina kasvanut. Ei, ei ole, kaksin edelleen ollaan. Kiitos rohkaisuista ja kannustuksista asian suhteen, jää nähtäväksi kuinka asia etenee ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.  

Just nyt mä kaipaan auringon lämpöä ja kesää. Ahistaa jo tuleva pimeys ja kylmyys. Kesä oli ihana, ja pärjäsin itteni kanssa taas paremmin ku vielä koskaan Sennin jälkeen. Kevät oli raskasta ja monen asian takia kovin voimia vievää, ja kävi niinkin, että sain kropassani tuntea sen, että kun henkiset voimat loppuu, niin kroppakin voi pettää. Multa meni toukokuussa pariksi viikoksi kädet ja jalat oudosti turraksi ja kummallisia  kipuja siellä täällä. Voin fyysisesti tosi pahoin. Mitään ei löytynyt ja syyksi jäi uupumus ja pitkäaikainen, traumaattisen kokemuksen aiheuttama stressitila. Vaikka siis pää alkaakin jo selviämään tapahtuneesta, niin kroppa tulee hitaasti perässä. Kestihän sitä fyysistä hoitamistakin vuosia, puhumattakaan henkisen puolen taakasta. Sitä sanotaankin, että kropalla kestää toipua niinkauan kuin itse fyysistä kuormitustakin on kestänyt. Mun malja siis taitaa olla vieläkin melko täynnä, ja läikkyäkseen yli ei tarvitse paljoakaan. 

Syksyn tullen on taas arki lähtenyt rullaamaan töineen ja rakkaine harrastuksineen. Nautin ihan hirveästi baletista, jota harrastan, samoin showtanssista, jonka aloitin vasta hiljan. Tanssiessa huolia ei vain yksinkertaisesti ole! Lisäksi käyn juoksemassa aina kun sopiva hetki tulee. Hyvää musiikkia korvanappeihin ja tossua toisen eteen, ihanaa! Liikunta, nyt kun siihen on taas voimia ja intoa, on iso osa sitä, että ylipäänsä jotenkin jaksan. Jos en pääse liikkumaan tai tanssitunneille, mieliala alkaa selvästi laskemaan. Eihän se liikunta surua ja ikävää poista, mutta auttaa pitämään ne jotenkin paremmin kurissa. Kädentöitä en enää juurikaan ole harrastanut, jotenkin niihin on tullut ähky. Kai sitä joskus vois taas ottaa pensselin käteen ja maalata.. 

Mutta siis justiinsa nyt, tänään, mulle kuuluu ihan hyvää. Vähän väsyksissä oon melko raskaasta viikosta, mutta muuten iha jees. Aamulla kävin ystävän kanssa 8km lenkillä pitkospuilla hienoissa aurinkoisissa suomaisemissa. Sieltä lähtiessä lähikaupan pihassa törmäsin kaksiin toisiin rakkaisiin ystäviin. Ihania ihmisiä ovat, kertakaikkiaan. Kotiin päästyäni söin, keitin liian vahvat kahvit, join ne liian vahvat kahvit kermalla ja punaisella maidolla laimennettuna ja nyt naputtelen tätä ja syön irtokarkkeja, joita jäi eiliseltä herkkupäivältä. :) Samppa on työkeikalla, mutta tulee illaksi kotiin. Oon rakastunut tuohon mun mieheen ihan uudella levelillä. Tämä vuosi on ollu meidän parisuhteen uutta aikakautta, vähä niinku vasta seurusteltais. Hih. :) 
Kissakin tuossa kävi naukumassa ja puskemassa jalkaa. Piti päästää se pissalle. Henkarilla verhotangossa roikkuu juhlavaatteet, joita tarvitaan viikon päästä kavereiden häissä, lattialla lojuu  sikinsokin viidet parit erivärisiä korkokenkiä kun en osaa päättää mitkä niistä juhliin jalkaan laittaisin. Mustat, punaiset, vihreät, roosat vai mintunvihreät...kaapissa olis vielä hopeiset, ruskeat ja keltaiset vaihtoehdot. Multa puuttuu kultaiset korkokengät ja just semmoset sopis tohon asuun. Mutta uusia en kyllä nyt hanki. Turhamainen korkkariongelma - ah, ihanaa olla nainen! ;) Voishan sitä vielä tänään siivota, mut emmä! Laitan saunan päälle ja otan rennosti. Huomenna parturiin töiden jälkeen. :)

-Reeta-