maanantai 13. toukokuuta 2013

Miten mielelläni.



Miten mielelläni
nyt esittelisinkään teille Sennin hartaasti ja rakkaudella
tekemää äitienpäiväkorttia.
Ja sen hellyyttävää harakanvarvaskirjoitusta.
Mutta kirjoitusta kumminkin,
omin pikkukätösin aikaansaatua.

Miten mielelläni
leikkisin nukkuvaa ja kuuntelisin salaa 
keittiöstä kuuluvaa puuhastelua.
Ja vastaanottaisin maailman herkullisimman aamiaisen sänkyyn.
Muutama kananmunankuori vain kruunaisi täydellisyyden.

Miten mielelläni
ottaisinkaan kaulani ympärille Sennin hentoiset käsivarret.
Sennin, jonka hiukset vielä suloisen pörröiset ja unentuoksuiset
ja joka kuiskaisi korvaani 
"äiti".


Miten mielelläni.




Mutta ei.
Muuta ei ole näyttää kuin äiti,
 joka laskee äitienpäivänä kukkia lapsensa haudalle.


Niin, Äiti.

Senni teki minusta äidin.

Se arvonimi ei ole itsestäänselvyys.
Pikemminkin armolahja.



Onnen ainekset.


Miten mielelläni 
soisin tuon lahjan ja onnen kaikille 
sitä hartaasti toivoville.
Erityisesti niille,
jotka joutuvat odottamaan ja pettymään
 vuodesta toiseen.


Miten mielelläni
olisin myös itse jatkanut tätä tehtävää.



Miten mielelläni.


-Äiti-